Olen 49 v. liikunnallinen ja terve nainen. Pikkuvarpaaseeni tuli murtuma 13.1.2004, eli runsaat kaksi kuukautta sitten. (Varpaaseen osui kova isku liikuntasuorituksen aikana.)
En mennyt lääkärille, koska “viidakkorumpu” kertoi että ei murtuneille varpaille kuitenkaan tehdä mitään. Varpaan ollessa turvonnut, punoittava ja kipeä vielä kahden kuukauden päästä, raahauduin terveyskeskukseen näyttämään sitä. Lääkäri oli kai joku yleislääkäri, mutta tulkitsi kuitenkin röntgenkuvan niin, että varpaassa on selvästi näkyvä murtuma. Hoidoksi sain jotain kipulääkettä. En ostanut lääkettä, koska olen niin huono syömään mitään pillereitä, ne jäävät aina kaappiin pilaantumaan. Lääkäri myös sanoi että voin teipata varpaan “jos haluan”. No, minä en oikeastaan halua, koska siitä ei ole apua. Kenkä puristaa muutenkin varvasta viereistä varvasta päin, jos laitan siihen teipin, se vääntyy vielä lisää. En ainakaan osaa teipata niin, että siitä tuntuisi olevan apua.
Sukkasillani voin kulkea melko vaivattomasti, mutta väljätkin kengät aiheuttavat kipua varpaassa. Pitääkö odottaa kesää, ja kulkea sitten ilman kenkiä kunnes vaiva häviää? Voiko murtumakohta parantua itsestään ajan kanssa, kun se kuitenkin jatkuvasti on rasituksen alaisena ja uudelleen loukkaamisen riski on koko ajan suuri. (esim meidän isokokoinen koiramme astui viime viikolla varpaani päälle, ja se sattui aika mojovasti)
En ole asiasta varma, mutta luulen että varpaani aiheuttaa kipua myös päkiän alla sekä nilkan nivelissä. Kävelytyylini on mielestäni muuttunut niin, että kohdistan enemmän painoa jalan sisäsyrjään kun yritän varoa ettei kipeä varvas hankaudu kenkään. Siksi nilkka ja päkiä kipeytyvät kävellessä. Päkiän kipu on kuin astuisi legopalikan päälle, tai jonkinlainen “luupiikki” jalan alla. Nilkassa tuntuu niin kuin pienet luut hankaisivat toisiaan, ja jalkaa pyöritellessä asettuvat paikoilleen.
Ajattelin kysyä neuvoa palstaltanne, koska tunnen itseni idiootiksi jos taas varaan aikaa vastaanotolta, ja menen valittamaan tällaista tuskin näkyvää vaivaa. (Terveyskeskuksissa vastaus on myös aina sama: syö näitä pillereitä ja tule uudestaan kahden viikon päästä, jos ei vaiva ole hävinnyt.) Yksityslääkäriin minulla ei oikein olisi varaa, ainakaan siinä tapauksessa, että mitään ei ole tehtävissä, muuta kuin kalliita tutkimuksia turhan takia.
Mikäli olisit mennyt heti lääkäriin ja röntgenkuvauksella olisi päästy tuoreeltaan pikkuvarpaan murtumadiagnoosiin, olisi hoito-ohje ollut seuraava: Teippaa varvas 2-3 pv:n välein IV varpaaseen, laita taitos varpaiden väliin estämään hautumista. Käytä tilavaa, jäykkäpohjaista kenkää (esim puukenkä) n 3 viikon ajan. Pahin aristus olisi väistynyt noin neljässä viikossa. Myöhemmät röntgenkuvat ovat turhaa uteliaisuutta.
Ehdottaisin, että vieläkin turvautuisit tilavaan jäykkäpohjaiseen kenkään. Valitset jalkineen siten, että pystyt kävelemään mahdollisimman normaalisti. Näin vältät poikkevan kävelytyylin aiheuttamat oireet muualla jalkaterässä ja alaraajassa. Jossain vaiheessa huomaat, että yhä useampi kenkäparisi alkaa olla sopiva.
