Olen 35-vuotias toimistotyötä tekevä nainen ja olen kärsinyt aurattomasta migreenistä sekä jännityspäänsärystä 2000-luvun alusta lähtien. Nuorempana minulla oli toisinaan lievempää päänsärkyä, joka hoitui pois ibuprofeeiinilla. Päänsärky ilmenee tällä hetkellä pääosin otsalla, päälaella ja välillä ohimoilla. Tyypiltään päänsärky on yleensä jyskyttävää, tämän lisäksi joskus on tasaista päänsärkyä ja kihelmöintiä otsalla. Päänsärky on pysynyt vuosien varrella saman tyyppisenä. 2000-luvun puolivälistä lähtien migreenikohtaukset ovat lisääntyneet, jolloin hakeuduin neurologille. Triptaaneista (tabletit ja nenäsuihkeet) ei ole ollut minkäänlaista apua kohtauksiin. Tällä hetkellä saan kohtauksiin joskus vähän helpotusta naprokseenista, jos olen ottanut lääkkeen tarpeeksi aikaisin. Naprokseenia en ota liian usein, joten särkylääkkeiden aiheuttamasta päänsärystä ei voi olla kyse. Migreenikohtaukset kestävät minulla normaalisti kolme päivää ja senkään jälkeen olo ei vielä ole normaali. Migreenikohtausten lisäksi vuosien varrella on pahentunut yleinen päänsärkyherkkyys joka tuntuu aiheutuvan tietynlaisista toimista, rasitussieto on tällä hetkellä aivan olematon. Päänsärkyä aiheuttavia toimia on esimerkiksi liikunta (kevytkin), imuroiminen ja saunominen. Tällä hetkellä myös auton kyydissä istuminen aiheuttaa päänsärkyä, ilmeisesti tärinän vuoksi. Kun roikotan päätä alas päin, aiheuttaa tämäkin päänsärkyä (esim. jooga ja kengännauhojen sitominen), päässä on sellainen tunne kuin sinne kertyisi painetta ja päässä hieman humisee. Tällä hetkellä vähäinenkin tietokoneen käyttö aiheutaa päänsärkyä. Vuonna 2008 hakeuduin uudelleen neurologille koska kohtauksia alkoi olla useamman kerran kuukaudessa, välillä n. viikon välein. Kliinisessä neurologisessa statuksessa ei ollut poikkeavia löydöksiä. Vuonna 2008 pää on magneettikuvattu, kuvissa ei poikkeavuuksia. Lisäksi akupunktiota on koitettu hoitokuurina, mutta tästä ei ollut apua. Vuonna 2008 aloitettiin estolääkitys Deprakine-lääkkeellä. Jouduin lopettamaan lääkkeen käytön muutaman kuukauden jälkeen käytön aloittamisesta runsaan hiusten lähdön vuoksi. Tämän jälkeen käytin Topimaxia yli puoli vuotta, mutta en huomannut siitä olleen juuri minkäänlaista apua. Sen jälkeen vuonna 2009 aloin käyttämään betasalpaajaa Metohexal, joka aluksi tuntui pitävän kohtauksia jotenkin kurissa. Metohexalia olen käyttänyt tähän päivään asti, tällä hetkellä annostuksella 95mg/päivä. Elokuussa 2012 alkoi krooninen päänsärky, jonka vuoksi jouduin jäämään sairauslomalle, joka jatkuu edelleen. Aluksi todettiin, että verenpaine oli kohollaan (150/108) ja tämän vuoksi aloitettiin verenpainelääkitys Losatrix. Jouduin lopettamaan Losatrixin käytön rytmihäiriöiden ja korkean sykkeen vuoksi. Seuraavaksi nostettiin Metohexal-annostus 190mg/päivä. Tällä annostuksella sain noin viisi suht oireetonta päivää, mutta silti päänsärkyä oli joka päivä. Nostettu Metohexal-annos aiheutti kuitenkin liian matalan verenpaineen ja sykkeen, joten lääkkeen päiväannos palautettiin tasolle 95mg/päivä. Tällöin Metohexalin rinnalle otettiin estolääkkeeksi kokeiluun Neurontin, jonka annostus nostettiin pikku hiljaa 2*300mg/3 krt päivä. Koska lääkkeestä ei ollut apua, lopetin sen käytön ja aloitin 22.11.2012 lähtien käyttämään Lamictal-lääkettä jonka annostus on nostettu pikku hiljaa 150mg/päivässä. Käytän edelleenkin Lamictalia. Lamictal-lääkkeen käytön aikana päänsäryttömiä päiviä oli ehtinyt joulukuun 2012 loppuun mennessä olla vain muutama, joten neurologi päätti kokeilla kortisonikuuria migreenikierteen katkaisemiseen. 28.12.2012 aloitin Prednisolon-kuurin seuraavilla annostuksilla: 3 pv 80mg, 3 pv 60mg, 5 pv 40mg, 5 pv 20mg, 5 pv 10mg ja 5 pv 5mg. Kortisonikuurin aikana yleinen olotila on hieman kohentunut eikä migreenikohtauksia ole ollut, mutta aiemmin mainittu päänsärkyherkkyys on edelleenkin tallella. Lamictal on edelleen käytössä. Uusien lääkkeiden lisäksi olen hakenut apua osteopaatilta ja olen käynyt hoitojakson fysioterapeutilla. Osteopaatin käsittely teki takaraivon todella kipeäksi ja päänsärky vain paheni. Fysioterapiassa on keskitytty ylävartalon lihasten vahvistamiseen, ryhdin parantamiseen ja hierontaan. Neurologi on antanut elo- ja syyskuun 2012 käynneillä akupuudutteet occipitale-insertioihin. Näistä tuntui olevan apua kipeytyneeseen niskaan. Jännityspäänsärkyyn olen käyttänyt jo useamman vuoden ajan iltaisin Limbitrol 12,5mg/5mg *2. Marraskuussa 2012 Limbitrol vaihtui Klotriptyl-lääkkeeseen, jota otan iltaisin kaksi tablettia. 22.11.2012 aloitin käyttämään lisäksi iltaisin Rivatril-lääkettä ensin annoksella 0,5mg, joulukuun lopulla annos on nostettu 2 * 0,5mg. Taustatietona vielä: Vuonna 1995 olen joutunut lievään peräänajoon, jossa auto kulki aivan kävelyvauhtia. Tässä tilanteessa pääni retkahti ja niska tuli hieman kipeäksi muutaman päivän ajaksi. Muita perussairauksia ovat allergia ja astma. Astmaan käytän säännöllisesti Alvesco, tarvittaessa Bricanyl. Siitepölykaudella käytän allergialääkkeinä Flixonase, Desloratadine ja astman tukihoitona Montelukast. Kysymykseni kuuluu: Mistä päänsärkyherkkyys ja krooninen päänsärky voi johtua? Neurologilta olen mielestäni saanut sen avun, mitä hän pystyy minulle antamaan. Olen miettinyt, että olisiko niska esimerkiksi syytä kuvantaa tai onko minun syytä kääntyä jonkin muun alan lääkärin puoleen?
Kyseessä on hyvin hoitoresistentiltä vaikuttava krooninen päänsärky jossa näyttää olevan useampia komponentteja. Migreenidiagnoosi on neurologin asettama ja varmaankin kohdallaan vaikka kysymyksestä ei ilmene että migreenin diagnostiset kriteerit täyttyisivät. Huolimatta siitä että lääkehoito on muodostunut hyvin sunsaaksi ja monivaiheiseksi, ovat käytetyt vaihtoehdot yleisen hoitokäytännön ja hoitosuositusten mukaisia. Osa oireista sopii parhaiten krooniseen tensioniskaan, puhutaan myös muskulotensiivisestä päänsärystä tai jännitysniskasta. Pahentavana tai jopa aiheuttavana tekijänä voi joskus olla niskan retkahdusvamma esimerkiksi peräänajokolarissa. Myös lääkkeenkäytön yläpitämän päänsäryn mahdollisuus lienee otettu hoidossa huomioon. Jos mitään kuvantamistutkimuksia ei ole tehty, kaularangan magneettitutkimus saattaisi olla paikallaan rakenteellisten syiden poissukemiseksi. Tämäntyyppinen niskaperäiseltä vaikuttava ongelma kuuluu paitsi neurologian, myös fysiatrian alaan.
