Minulle on tulossa 50 vuotta täyteen. Lapset ovat parhaassa teinimyllerryksessä. Vanhemmat ovat noin 80-vuotiaita, ja kuolema kolkuttaa jo ovella. Töitä pitäisi tehdä ja suhdetta hoitaa. Tuntuu kuin aika ei riittäisi kaikkeen ja kaikkea pitäisi hallita. Kotiin tullessa tuntuu kuin joka huone kaipaisi siivoamista ja minään päivänä ei keksi mitä ruokaa laittaisi.Mieheni hoitaa moitteettomasti suhdettamme ja myös kotia, mutta jostain syystä otan kaiken omille harteilleni, jos jokin on huonosti – siis omasta mielestäni, ei muiden. Minua itkettää helposti, ja lievä ylipaino harmittaa eniten itseäni, kun en pysty lähtemään ulos, vaikka aurinko paistaa ja ulkoiluilma on mitä parhain. Yöt ovat yhtä myllertämistä. Herään aamuyöllä, ja sitten en enää pysty nukahtamaan uudelleen. Kaikki on tavallaan hyvin, mutta pääni sisällä ei. Haluaisin tehdä kaikenlaista, mutta aika ei riitä tältä kaikelta murehtimiselta.
Elämässäsi ovat menossa ruuhkavuodet, jotka rasittavat sinua. Arjen pyörittämisen lisäksi pitäisi ehtiä sitä ja tätä. Ei ihme, että sinua väsyttää. Yöunien puute lisää väsymystä entisestään. Kuulostaa siltä, että kunnon loma kaikesta olisi paikallaan. Se ei ole ehkä mahdollista, koska et voi sulkea lähipiiriäsi pois mielestäsi noin vain. Ensisijaisesti sinun tulee nyt kuitenkin keskittyä itseesi ja antaa itsellesi lupa vähän levätä.Ei haittaa, vaikka lapset söisivät pari viikkoa eineksiä ja koti olisi siivoamatta. Sillä aikaa ehdit hoitaa vähän itseäsi, käydä lenkillä ja antaa aikaa itsellesi. Voit käydä vaikka ystävien luona ja kampaajalla. Sinun on aika kuunnella itseäsi ja sitä, mitä sinä haluat. Se piristää mieltäsi ja antaa sinulle voimia. Ystävien kanssa jutellessasi saatat huomata, ettet ole ainoa, jolla tällainen tilanne on. Sekin helpottaa. Ei myöskään kannata unohtaa ulkopuolisen avun palkkaamista. Siivoojan apu on toisinaan paikallaan, eikä valmisruoka silloin tällöin ole maailmanloppu. Tärkeintä on, mistä syntyy kokonaisuus. Oman ajan ottaminen ei ole itsekästä vaan erittäin tarpeellista. Jos sinä et huolehdi itsestäsi, ei sinusta huolehdi kukaan muukaan. Ja kun sinä olet kunnossa, muista välittäminen ja huolehtiminen on helpompaa. Levättyäsi mielesikin on virkistynyt ja osaat kiinnittää huomiota mukaviin asioihin.Asioista murehtiminen ei anna mitään. Mikäli mielesi on jatkuvasti maassa ja tuntuu, ettet enää jaksa, voi ulkopuolinen apu olla paikallaan. Voit jutella asiasta paikkakuntasi terveyskeskuksessa, joka osaa ohjata sinua oikeaan suuntaan. Asiantuntijan kanssa keskusteleminen saattaa auttaa sinua oivaltamaan, mikä elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Ymmärrät myös, mihin kannattaa voimavaroja käyttää ja mihin ei. Oivallat myös oman elämäsi tärkeyden ja sen, että sinulla on myös oikeus vaatia mielekkäitä asioita elämääsi eikä vain antaa ja elää muille. Jokaisen elämä on arvokas, myös sinun. Riittämättömyyden tunne ei tule paikatuksi suorittamisella. Se hälvenee vasta sitten, kun uskot olevasi riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olet nyt. Yhteiskuntamme tuntuu asettavan odotuksia, jotka voi jättää noteeraamatta.Olennaisempaa on miettiä, mitä sinä odotat itseltäsi ja elämältäsi. Ole armollinen omalle itsellesi, sillä kukaan muu ei sitä voi olla sinulle. Anna anteeksi itsellesi, että et kykene kaikkeen. Samalla on myös hyvä muistaa, ettei siihen kykene kukaan mukaan. Täydellistä elämää ei eletä muualla kuin televisiossa, muualla se on kulissia. Laadukkaan elämän taustalla on priorisointi: se, että on mietitty, mikä on oikeasti tärkeää, ja keskitytty siihen. Älä unohda itsestä huolehtimista. Pirteämpi äiti on ilo itselle ja koko perheelle. On hyvä oivaltaa, että joskus vähemmän on enemmän.
