Hei! Olen 22-vuotias nainen. Olen normaalipainoinen, en tupakoi eikä minulla ole säännöllisiä lääkityksiä. Kysymykseni koskee liutaa melko epämääräisiä oireita, joiden yhteydestä toisiinsa en ole varma.
Loppusyksystä 2014 minulle tuli muutaman kerran kävellessäni huimauskohtaus. Tuntui hetken aikaa, että päässä pyörii, mutta ne menivät nopeasti ohi eikä niitä tullut kuin ehkä muutaman kerran yhteensä. Lisäksi tunsin kuumottavaa oloa varsinkin iltaisin, kuin olisi ollut kuumetta, mutta ei ollut. Kävin lääkärissä kertomassa näistä oreista ja hän arveli syyksi stressiä, koska minulla oli juuri tulossa pääsykokeet kouluun. Unohdin nämä oireet hetkeksi kokonaan, kunnes tammikuussa 2015 huimaus alkoi taas vaivata. Nyt se oli muodoltaan enemmän keinuttavaa, livempää, mutta pysyvämpää.
Aloin pelätä kaikkea mahdollisia sairauksia, erityisesti aivokasvainta ja MS-tautia. Kävin lääkärissä, joka oli sitä mieltä, että huimaus johtuu jumissa olevista niska-hartiaseudun lihaksista. Minulta otettiin kuitenkin myös verikokeita (perus verenkuva, S-ALAT, kalium, kreatiini, natrium, kilpirauhasarvot sekä paastoverensokeri). Kaikki arvot olivat ok. Hetkellisesti oloni parani, kun lääkäri kehotti olemaan murehtimatta.
Olin tähän aikaan muuttanut pois lapsuudenkodistani. Maaliskuussa 2015 sairastin ilmeisesti jonkin virustaudin, jossa minulle nousi kuume ja tuli kyynerpäistä alkanut ihottuma (ei kutiseva), joka levisi koko kehoon. Kävin ensimmäisen kerran lääkärissä hakemassa sairaslomaa töihin. Kerroin samalla myös huimauksestani. Otettiin CRP, joka oli 33, sekä perusverenkuva, jossa kaikki ok. Aloin toipilaana ollessani taas murehtia, mitä kaikkea mahdollista minua voisikaan vaivata. Tunsin oloni vielä viikko kuumetaudin alkamisen jälkeen todella väsyneeksi ja halusin mennä lääkäriin kertomaan murheistani ja sain vielä muutaman päivän lisää sairaslomaa. CRP oli laskenut normaaliksi ja lääkäri kehotti olemaan murhetimatta, koska ei näe mitään syytä, miksi minulla olisi jotain vakavaa. Huhtikuussa kävin taas samalla lääkärillä, koska huimaus vaivasi minua edelleen. Ei otettu mitään verikokeita, hän teki jonkun perus neurologisen testin, piti laittaa sormea silmät kiinni nenänpäähän ym. ja kaikki sujui normaalisti. Lääkäri sanoi taas, ettei näe mitään syytä epäillä neurologista sairautta. Hän myös suositteli menemään hierojalle, koska totesi niskani olevan aivan jumissa.
Heinäkuussa 2015 menin taas tälle samalle lääkärille. Minua vaivasi keinuttavan huimauksen lisäksi se, että olin alkanut puolen vuoden tauon jälkeen taas harrastaa liikuntaa ja tuntui, että joka aamu keuhkoni ovat ihan tukkoiset. Varsinaista yskää ei ollut, mutta tuntui raskaalta hengittää. Lisäksi töissä minusta tuntui, että en jaksa esim. nostaa tavaroita samalla tavalla kuin ennen, lihakset tuntuivat heikoilta. Lääkäri ei osannut sanoa tähän mitään erityistä. Otettiin taas perusverenkuva ja sen lisäksi glukoosi, kilpirauhasarvot, P-AFOS, S-Kalsium, magnesium, S-CK, natrium, kreatiini, kalium, S-ALAT ja lasko. Kaikki arvot normaaleja. Päätin taas yrittää olla murehtimatta turhasta ja huimaus olikin syksyllä lievempää, joskin aina välillä keinunta kuitenkin ilmoitti itsestään. Lisäksi alkoi esiintyä satunnaisesti kävellessä tunnetta, että maa liikkuisi jalkojen alla ylös-alas-suunnassa. Tätä on siis edelleenkin. Tunne kestää vain hetken ja menee nopeasti ohi, eikä sitä esiinny päivittäin.
Maaliskuussa 2016 sairastin vatsataudin, jonka jälkeen oloni oli taas viikon verran heikko. Kerkesin tietysti alkaa jälleen murehtia kaikenlaista ja menin lääkäriin (eri lääkäri kuin aiempi). Kerroin yli vuoden jatkuneesta huimauksestani ja lisäksi muista oreista, sydämen muljahtelusta ja siitä, että aina kun päätän, että alan taas harrastaa liikuntaa, minulle tulee viikon jälkeen kipeä ja tukkoinen olo. Lääkäri kyseli minulta kaikenlaista huimaukseeni liittyen (en nyt muista enää tarkalleen mitä kaikkea, mm. olenko pyörtynyt koskaan (en ole) ja että kärsinkö paniikkioreista). Lisäksi hän teki hieman laajemman neurologisen testin kun aikaisempi lääkäri, testasi mm. refleksit ja kyseli kuuluuko ääni samalla tavalla molemmilla puolilla päätä ym. Kaikki oli normaalia. Hän myös selvitti huimauksen mahdollista korvaperäisyyttä viemällä minut hoitopöydällä nopeasti alas, kääntämällä päätäni ja kysyi huimaako (en nyt muista mikä tämän testin virallinen nimi oli). Ei huimannut. Lisäksi kävin vielä EKG:ssä, jossa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Verikokeet otettiin myös taas, perusverenkuvan lisäksi jälleen glukoosi ja kilpirauhasarvot. Kaikki taas ok.
Alkukesästä 2016 kävin lääkärissä mahdollisen astmaepäilyn takia. Minulla on siitepölyallergia ja lisäksi suvussani on astmaa. Kerroin lääkärille, että hengitykseni tuntuu raskaalta (liittyi tod.näk. allergiaan) sekä siitä, että liikunnan jälkeen tulee kipeä ja tukkoinen olo. Minulta otettiin astman diagnosoitiin tarvittavat verikokeet (B-Eos ja IgE), jotka olivat molemmat yli viitearvojen. Lisäksi keuhko- ja poskien sivuonteloiden kuvat on otettu. Tein kotona PEF-puhalluksia. En valitettavasti osaa sanoa tästä tilanteesta sen enempää, koska diagnoosin tekeminen on jäänyt omasta huolimattomuudestani johtuen kesken (mm. spirometria vielä tekemättä).
Nyt viime viikkoina minua on vaivannut päässä tuntuva paine. Nyt se on tosin jo hieman hellittänyt, mutta viikko sitten, kun juoksin pitkästä aikaa, tuntui sen jälkeen, kuin olisi ollut vettä päässä. Paine tuntuu erityisesti nenän ja silmien aluuella. Silmäni ovat myös nyt olleet välillä liikutellessa kipeät ja valonarat auringonvalolle. Jompi kumpi korvani (yleensä oikea) myös soi välillä hetken. Lisäksi olen nyt kesän aikana huomannut näkökentässäni aina silloin tällöin keltaisen läntin, vähän kuin olisi katsonut aurinkoon. Se näkyy yleensä vain vaaleaa taustaa vasten, eikä joka kerta tai koko ajan, mutta päivittäin kuitenkin ja liikkuu kun silmiä liikuttaa.
Tätäkin kirjottessa keltainen täplä hyppää aina näppäimistölle kun katson sitä. Myös mustia “lankoja” on ollut näkökentässäni jo jonkin aikaa, mutta ne ovat ilmeisesti vaarattomia. Välillä tuntuu, että huimaus liittyisi silmien liikutteluun, esim. jos katson jyrkästi jompaan kumpaan suuntaan. Mutta sekin on hieman epämääräistä, koska nyt tällä hetkellä on tuntunut siltä, mutta aina ei. Lisäksi joskus (esim. tällä hetkellä) tuntuu, kuin näkisin jotenkin sumeasti. En tosin tiedä, kuvittelenko sen vaan. Nään kyllä lukea kaukaakin ihan normaalisti. Keinuttava huimaus on pahentunut tämän paineen tuntumis -jakson aikana, mutta en tiedä, onko se siitä, kun stressaan asiaa. Eilen kuitenkin palasin lomalta töihin ja sain yhdessä vaiheessa voimakkaan kiertohuimauskohtauksen. Minun piti keskittyä, jotta pystyin palvelemaan asiakasta normaalisti, mutta onneksi se meni kuitenkin melko nopeasti ohi. Loppupäivän oli hutera olo, kun pelkäsin, että se tulee uudestaan. Illalla sängyssä tuli välillä samanlainen olo, tuntui että huone pyörii. Tunnen itseni usein väsyneeksi, jaksan kyllä valvoa iltaisin, mutta aamuisin on nuutunut olo, vaikka olisi nukkunut 12 tuntia. Keinuttava huimaus myös usein tuntuu yleensä iltaa kohti enemmän tai jos olen esim. ollut kävelyllä ja sen jälkeen istahdan alas, tunnen oloni utuiseksi, huimaavaksi ja väsyneeksi.
Viimeisimpänä vielä: aamuisin minulla on usein todella kova nälkä riippumatta paljonko olen illalla syönyt. Tämä voi kuulostaa vähäiseltä ongelmalta, mutta on inhottavaa, kun aamuisin maha on aivan tyhjä ja tuntuu siltä, että pitää äkkiä saada jotain suuhunsa ettei pyörry. (Minulla on kyllä matala verenpaine ja lapsesta asti varsinkin aamuisin on esiintynyt pyörrytystä nopeasti ylös noustessa.) Toisaalta, varsinkin juuri aamuisin kun yrittää ihan tyhjään mahaan syödä, tuntuu, ettei ruoka maistu. Ja kun syön kunnolla, tulee ahdistava olo ja tuntuu, etten saa henkeä ja sydän hakkaa lujaa. En tiedä, voiko tämä johtua siitä, että yksinkertaisesti syön liian vähän. Minulla on fyysisesti raskas ja usein melko hektinen työ ja monesti unohdan syödä. Vuorotyö asettaa myös omat haasteet säännöllisen ateria- ja vuorokausirytmin luomiselle. Tuntuu, että minulla on aina nälkä. Painoni on pudonnut parin vuoden aikana “itsestään” 6-7kg, mutta se voi olla fyysisen työn takia, eikä tuo nyt kai kovin erikoiselta kuulosta noin pitkässa ajassa.
Lopuksi vielä vähän taustaa siitä, miksi lääkärit ovat aiemmin arvelleet oireideni olevan psyykkisiä tai johtuvan niskajumeista. Olen kärsinyt paniikki/ahdistushäiriöstä viimeiset 8v. Jo yläasteikäisenä pelkäsin, että minulla on se ja tämä ja tuo sairaus ja tässä sitä vieläkin vaan hengissä (ja terveenä?) ollaan. Olen pelännyt myös psyykkiseen sairauteen sairastumista. Tiedän, että pystyn kuvittelemaan itselleni vaikka mitä oreita. Tunnen kuitenkin ahdistusta siitä, että minua on huimannut enemmän tai vähemmän viimeiset vajaa kaksi vuotta, minulla on sydänmuljahduksia, aamuisin tuntuu, että happi loppuu ja nyt myös paineen tunnetta päässä, silmäkipua ja outoja juttuja näkökentässä.
Voiko tämä kaikki johtua niskoista (kävin muuten ensimmäistä kertaa hierojalla viime viikolla) tai ahdistuneisuudesta? Pelkään tietysti pahimpia vaihtoehtoja, kuten aivokasvainta ja sydänsairauksia ja ruokin pelkoa googlaamalla tietoa sairauskista. Kiitos vastauksesta jo etukäteen ja pahoittelut, että tästä tuli näin älyttömän pitkä teksti!
Kiitos kysymyksestäsi! Sen pituuden ja eräiden teknisten seikkojen takia vastaaminen on hieman viivästynyt ja tätä pahoittelen! Oireitasi on mielestäni tutkittu hyvin ja perusteellisesti, vaikka nuo astma-asiat kannattaa vielä tutkia varsinkin, kun Sinulla ilmeisesti on allergiataipumusta. Lievän allergisen astman oireet voivat olla hyvin moninaisia ja lisäksi ne sekoittuvat ja niihin vaikuttaa myös tuo mainitsemasi ahdistuneisuushäiriö ja paniikkikohtaukset.
Olet itse miettinyt erilaisten oireidesi liittymistä toisiinsa; tuo allergia/astma saattaa selittää osan niistä ja toisaalta ahdistuneisuushäiriö ja oireista huolestuminen saattaa näitä oireita pahentaa. Erillisistä oireista tuo huimauksesi lienee enimmäkseen niskaperäistä, niin kuin Sinua tutkineet lääkäritkin ovat epäilleet. Siinä tehokkain hoito pitkällä aikavälillä on niska-hartiaseudun lihasten voiman parantaminen harjoittelulla; fyysinen liikunta ja voimistelutyyppinen harjoittelu on lisäksi erinomaista hoitoa niin astman kuin ahdistuneisuushäiriönkin kohdalla!
Tuota spirometriatutkimusta lukuun ottamatta minusta näyttää siltä, että oireidesi osalta tutkimukset on hyvin tehty ja nyt alkaa olla hoidon aika. Jos astmataipumusta todetaan, sitä hoidetaan sitten lääkärisi ohjeiden mukaan. Muuten tärkeää on, että saat oman ruumiisi ja “henkesi” hyvin hallintaasi; ahdistuneisuushäiriön osalta säännöllinen lääkehoito esim. SSRI-tyyppisillä lääkkeillä saattaa olla tässä avuksi, mutta paras apu tulee säännöllisestä uni- ja ruokarytmistä sekä liikkumisesta.
Vaikka työ on fyysisesti rasittavaa, ei siinä yleensä tule riittävän monipuolisesti kuormitusta kaikille kehon osille – fysioterapeutti voi opastaa Sinua siinä, mitä ja miten kannattaisi vielä tehdä. Parhaimmillaan liikunta tuottaa iloa ja virkistää mieltä samalla kun oman kehon hallinta paranee ja fyysiset vaivat (kuten niska-hartialihasten kireys) lievittyvät. Vasta sitten, jos nämä hoidot eivät auta, kannattaa miettiä yhdessä lääkärin kanssa muita mahdollisuuksia ja tutkimusten tarvetta. Ystävällisin terveisin, Ari Rosenvall, yleislääketieteen erikoislääkäri
