Kauneus & Terveys

"Veritulppani oireita ei otettu vakavasti"

"Kun pääsin päivystykseen, veritulppa oli kulkeutunut jalasta molempiin keuhkoihini." Hanna Höglund kertoo sairastumisestaan kolmikymppisenä.
Kuvat A-lehdet

”Olin laskettelemassa Keski-Suomessa lasten ja ystävien kanssa. Kun ajelimme kohti kotia, huomasin, että jalkaani sattui oudosti.

Ajattelin, että onpas mono painanut pohjetta pahasti. Laskettelumonot olivat kyllä olleet liian kireällä.

Olen työskennellyt myös aerobic-ohjaajana ja tottunut monenlaisiin kipuihin. Tiedän, miltä lihaskipu tai suonenveto tuntuu. Tämä särky oli erilaista: jalassa tuntui jatkuva paine. Kipu jatkui kotona, enkä pystynyt astumaan jalalla kunnolla.

Parin päivän päästä menin työterveyslääkärille, joka lähetti minut jalan ultraäänitutkimukseen. Veren hyytymisaikaa mittaavat arvot olivat koholla.

Lääkäri oli pahantuulinen

Ultraäänitutkimuksen tehnyt lääkäri oli huonotuulinen ja vaikutti väsyneeltä. Hänen kantansa oli tiukka: nuorella ja paljon liikkuvalla naisella ei voi olla veritulppaa.

Itse epäilin silti tukosta, koska kipu oli niin erikoinen. Särky tuntui juuri sellaiselta kuin veritulppakivun kuvailtiin tuntuvan. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt mitään.

Palasin kotiin epäuskoisena. En pystynyt vieläkään astumaan jalalla, joten raahasin sitä perässäni. Treenitkin jäivät.

Kipu siirtyi ylöspäin

Olin puolikuntoinen pari viikkoa. Koska kipu vain jatkui, päätin mennä uudelleen työterveyslääkärille. Oli perjantai ja minulta otettiin verikokeet, mutta tuloksia kehotettiin odottamaan viikonlopun yli.

Kipu paheni päivän aikana ja siirtyi ylöspäin pohkeessa. Huolestuin, koska paikkaa vaihtava kipu jalassa on yksi veritulpan keskeisimpiä oireita. Soitin lääkärille, joka kehotti vain odottamaan rauhassa maanantaihin.

En tuntenut kehossa kipua

Kun menin illalla kotiin, jalkani turposi yhtäkkiä. Tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Tuli kiire sairaalaan. Kun pääsin päivystykseen, veritulppa oli kulkeutunut jalasta molempiin keuhkoihini. Kumma kyllä, en vieläkään tuntenut hengenahdistusta tai rintakipua.

Toipumiseen meni pari kuukautta. Aluksi pystyin vain matelemaan korttelin ympäri koiran kanssa. Portaiden nousu otti keuhkoihin.

Oireitani ei otettu vakavasti, mikä ärsyttää. 

Hyväkuntoinen voi saada tulpan

Tapaukseni osoittaa, että myös nuori, hyväkuntoinen ja liikkuva nainen voi saada veritulpan.

Itse asiassa uskon, että liiallinen rasitus voi olla jopa yksi syy veritulpan syntymiseen. Ennen tukosta ohjasin paljon jumppia, juoksin maratoneja ja treenasin värinäalustalla, mikä on keholle todella raskasta. Tuntuisi uskomattomalta, jos kireällä ollut mono olisi ainoa syy jalkani veritulppaan. 

En ole tupakoitsija enkä ylipainoinen. Suvussani ei ole ollut veritulppia.

Ehkäisypillereitä söin nuorena vain vähän aikaa. Silloin kun sain tulpan, käytin ehkäisyrengasta. Siihen aikaan väitettiin, ettei rengas nosta veritulppariskiä samalla tavoin kuin e-pillerit.

Luota omiin tuntemuksiin

Vaikka minulta ei ole löydetty perinnöllistä riskiä eikä veritulpan uusiminen ole todennäköistä, olen varovainen.  Opin, että omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa, sanoivat lääkärit mitä tahansa. Neljää tuntia pidemmällä lennolla minun on piikitettävä itseeni verenohennuslääkettä ja käytettävä tukisukkia. Mitään hormonaalista ehkäisyä en saa enää käyttää.

Olen myös lopettanut yltiöpäisen treenaamisen.”

Hanna Höglundin tarina julkaistiin alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2013. 

Julkaistu: 11.8.2015
4 kommenttia