Eräiden arvioiden mukaan jopa noin kolme prosenttia aikuisista kärsii kroonisesta väsymysoireyhtymästä, jonka pääoire on nimensä mukaisesti pitkäaikainen uupumus. Useat sairaudet kuten masennus ja kilpirauhasen vajaatoiminta saattavat myös aiheuttaa kuukausia kestävää väsymystä. Tällöin ei kuitenkaan voida puhua kroonisesta väsymysoireyhtymästä, toteaa dosentti Matti Huttunen.
- Krooninen väsymysoireyhtymä on tila, jossa äkillisesti alkanut väsymys on kestänyt yli puoli vuotta ja väsymys ei johdu rasituksesta eikä helpotu levolla. Lisäksi potilaalla on täytynyt olla viimeisen puolen vuoden aikana jatkuvasti ainakin neljä väsymysoireyhtymälle tyypillistä oiretta. Näitä ovat muistin ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, kurkkukipu, kainalon ja imusolmukkeiden arkuus, lihas- tai nivelkivut, päänsärky, univaikeudet sekä rasituksen jälkeinen pahoinvointi, Huttunen kertoo.
Imuroiminenkin vie mehut
Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat kuvailevat taudin usein alkaneen äkillisesti flunssan kaltaisilla oireilla ja jatkuvan epätavallisena väsymyksenä. Voimakkaan uupumisen takia töissä käyminen, ystävien kanssa seurustelu ja pienetkin arjen askareet, kuten imurointi ja tiskaaminen, saattavat tuntua ylivoimaisilta.
Laajoista tutkimuksista huolimatta sairauden aiheuttaja on pysynyt tuntemattomana. Nykykäsityksen mukaan krooninen väsymysoireyhtymä ei selity akuutin virusinfektion jälkitilana, eikä myöskään kroonisena virusinfektiona kuten joitakin vuosia sitten epäiltiin.
- Eräät tutkijat esittävät, että kyseessä on pitkäaikainen häiriö elimistön puolustusjärjestelmässä. Toiset tutkijat taas ehdottavat, että tilaan liittyisi häiriö glukokortikoidien eli elimistön omien stressihormonien toiminnassa.
Oireyhtymän aiheuttajan pysyminen mysteerinä on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että sairauden olemassaolosta on kiistelty vuosikausia. Kroonisen väsymysoireyhtymän syyn vihjailtiin pitkään löytyvän korvien välistä, ja onpa sairautta aikanaan kutsuttu halventavasti juppien flunssaksikin. Huttunen toteaa, että vaikka oireyhtymän olemassaolo jo nykyään tunnustetaan, sen taustasta ja syistä on edelleen eriäviä mielipiteitä.
- Krooniseen väsymysoireyhtymään liittyy usein masennusta, ahdistusta sekä univaikeuksia. Tutkijat kuitenkin kiistelevät yhä, ovatko masennus ja ahdistus sairauden riskitekijöitä, osa oireyhtymää vai ovatko ne seuraus psyykkisesti kuluttavasta sairaudesta, hän kertoo.
Hoito yksilöllistä ja oireiden mukaista
Kroonisen väsymysoireyhtymän syntyyn vaikuttavat tekijät ovat askarruttaneet lääkäreitä pitkään. Sairauden tiedetään puhkeavan usein infektioiden, onnettomuuksien, leikkausten ja voimakkaiden stressitilanteiden jälkeen. Koska oireyhtymän aiheuttajaa ei tunneta, on sairauden hoito aina yksilöllistä ja oireiden mukaista.
- Tärkeintä on, että potilaan oireet otetaan vakavasti. Kyse ei ole teeskentelystä. Oireet ovat todellisia ja psyykkisesti hyvinkin kuluttavia, Huttunen painottaa.
Sairauden alkuvaiheessa lepo on ensisijaisen tärkeää. Potilaat havaitsevat usein terveellisten elämäntapojen noudattamisen helpottavan oireita. Myös masennuslääkityksen on todettu hyödyttävän osaa potilaista, vaikka he eivät kärsisikään varsinaisesta masennuksesta. Lisäksi kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta ja muista psykoterapioista on todettu olevan apua.
Kroonisen väsymysoireyhtymän kulkua on vaikea ennustaa, mutta lääkärit pitävät tautia kohtalaisen pitkäaikaisena tilana. Arvioiden mukaan vain 10-20 prosenttia potilaista paranee aikanaan täysin oireettomiksi. Epätietoisuus sairauden kestosta psyykkisesti ja fyysisesti uuvuttavien oireiden lisäksi on potilaan kannalta erityisen ahdistavaa.
