Vaimolleni tärkeintä on työ, minulle hän on etäinen ja ilkeä – pitääkö meidän pysyä lasten takia yhdessä?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Vaimolleni tärkeintä on työ, minulle hän on etäinen ja ilkeä – pitääkö meidän pysyä lasten takia yhdessä?
Kun parisuhteessa arvot ja tavoitteet ovat täysin erilaiset ja molemmat voivat huonosti, on syytä pysähtyä. Avioliitto on aina yhteinen päätös, mutta ero ei välttämättä ole.
Julkaistu: 26.11.2021

Rakkausklinikalle kirjoittanut mies ei saa vaimoltaan minkäänlaista positiivista vastakaikua, vaan kokee olevansa vaimon pahan olon sylkykuppi. Vaimo piikittelee ja ilkeilee ja keskittyy omaan työhönsä. Mies hoitaa suurimman osan kotitöistä.

Työ ja lapset ovat vaimolle tärkeitä ja lasten takia ero ei ole hänelle vaihtoehto. Seksi ja hellyys on kadonnut parisuhteesta lasten saamisen jälkeen. Mies on toivoton, eikä tiedä mitä tehdä.

Jos avioliitossa on huono henki, heijastuu se koko perheeseen. Rakkausklinikan perheneuvoja Juha Petterson muistuttaakin, että lapset ottavat mallia vanhempiensa parisuhteesta. Hän esittääkin miehelle kysymyksen, että minkä varaan avioliitto rakentuu, jos siinä ei ole henkistä tai fyysistä läheisyyttä, saati toisen kunnioitusta.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Vaimoni ilkeilee ja piikittelee, seksiä ei ole, lapset ja työ menevät aina edelleni. Hän ei halua erota lasten takia – mitä teen?

Olemme olleet yhdessä 22 vuotta ja siitä naimisissa 15 vuotta. Vaimoni on nykyisin suurimman osan ajasta etäinen ja usein myös ilkeä. Hän on omissa oloissaan ja hyvin herkästi piikittelee ja nakkelee inhottavia kommentteja minulle.

Seksiä hän ei ole halunnut moneen vuoteen. Lapset saatuaan hän ei ole ollut seksistä kiinnostunut. Eikä hän muullakaan tavalla osoita hellyyttä tai kiinnostusta minua kohtaan. Jos puhun asiasta, olen säälittävä ruikuttaja ja hänen mukaansa itse aiheuttanut tilanteen.

Hoidan suurimman osan kotitöistämme ja vietän aikaa lastemme kanssa huomattavasti enemmän kuin hän, joten siitäkään ei pitäisi ongelmassa olla kyse. Työ ja työkavereiden miellyttäminen on hänellä tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia. Hän tekee erittäin paljon työtään myös vapaa-ajallaan, koska työkaverit sitä häneltä odottavat.

”Vaimoni tärkeysjärjestyksessä työ on ensimmäisenä, toisena tulevat lapset. Minä olen sylkykuppi, johon paha olo osoitetaan.”

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä tulevat lapset. Minä olen sitten se sylkykuppi, johon paha olo osoitetaan. Vaimoni mielestä hänen pitää saada hoitaa työnsä haluamallaan tavalla ja purkaessaan stressiä ja kiukkua minuun tulisi minun osata suhtautua asiaan huumorilla ja olan kohautuksilla.

Jos sanon vastaan, seuraa siitä yleensä riita ja minä olen tietysti siihen syyllinen, kun olen tokaissut jotain ilkeää vastaan. Näistä yleensä seuraa useiden päivien mykkäkoulu. Erota vaimoni ei tahdo, koska se olisi kauheaa lapsille. Hänen mielestään aikuisella täytyy olla sisua kestää vaikeitakin tilanteita eikä eron tulisi olla vaihtoehto. Tuntuu, että tilanteeni alkaa olla toivoton.

Perheneuvoja Juha Petterson vastaa:

Hei! Tuntuu siltä, ettei avioliitossanne ole tällä hetkellä sellaisia asioita, jotka toisivat elämääsi myönteisiä tunnekokemuksia. Viestisi perusteella sinun ja vaimosi välit ovat sekä henkisesti että fyysisesti etäiset ja jopa vihamieliset. Omista toiveista ja odotuksista on vaikeaa puhua, koska rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole. Vaikeiden asioiden esille tuomisesta seuraa syyttelyä, nimittelyä ja torjutuksi tulemista. Koet myös, että puolisosi kohtelee sinua epäasiallisesti ja purkaa omaa pahaa oloaan sinuun. Tämän lisäksi hänen elämänsä tärkeysjärjestykset viestivät sinulle, ettet ole hänelle merkityksellinen.

Perheneuvoja Juha Petterson työskentelee Töölön seurakunnassa pastorina ja psykoterapeuttina.

Kerroit, että yksi ilmentymä vaikeasta tilanteestanne on, ettei vaimosi ole lasten saamisen jälkeen osoittanut kiinnostusta seksiä kohtaan ja muukin läheisyys väliltänne on kadonnut. Pohdin, miten sinun ja vaimosi suhde omaa seksuaalisuuteen on mahdollisesti muuttunut vanhemmuuden myötä?

Sattuiko välillänne jotain, kun lapset syntyivät, mikä selittäisi läheisyydessä tapahtunutta muutosta? Vaimosi mukaan olet itse syypää seksittömään tilanteeseen, mitä hän tällä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mikä saa vaimosi nimittelemään sinua hyvin epäkunnioittavalla tavalla ruikuttajaksi, jos tuot esille läheisyyden ja seksin kaipuutasi?

”Yleensä vihamieliset tunteenilmaisut peittävät alleen meidän arkaa ja haavoitettua puolta.”
Perheneuvoja Juha Petterson

Yleensä vihamieliset tunteenilmaisut peittävät alleen arkaa ja haavoitettua puolta meissä. Minkälaisia kaipauksia vaimollasi mahdollisesti on avioliitossanne tällä hetkellä ja miten hän lopulta kokee sen, ettei välillänne ole fyysistä yhteyttä? Pohdinkin, miten pääsisitte puhumaan muun muassa seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä turvallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä? Yleensä tärkeitä asioita ei kannata nostaa esille riitojen yhteydessä, vaan silloin kun ilmapiiri on rauhallinen ja toisen voi kuvitella olevan vastaanottavaisessa mielentilassa.

Asiallinen keskusteluyhteys vaatii tietenkin asiallista kielenkäyttöä. Yhtä tärkeää kuin on miettiä mistä keskustellaan, on sopia siitä, miten keskustellaan. On vaikeaa uskaltautua keskusteluun, jos pelkona on joutua epäasiallisen nimittelyn kohteeksi ja sen lisäksi on olemassa riski, että kodin ilmapiiri muuttuu piinalliseksi päiväkausien mykkäkoulun takia. Toisen sivuuttaminen ja huomiotta jättäminen ovat henkisen väkivallan muotoja, joiden avulla mikään ei ainakaan muutu paremmaksi.

”Toisen sivuuttaminen ja huomiotta jättäminen ovat henkisen väkivallan muotoja.”
Perheneuvoja Juha Petterson

Viestisi perusteella asioiden selvittely olisi todella tarpeen, sillä tilanne on niin tulehtunut, että avioeron mahdollisuus on tullut esille. Vaimosi mielestä ero ei tule kuitenkaan kysymykseen lasten takia. Mielestäni on kunnioitettavaa olla sisukas avioliiton suhteen ja yrittää kaikkensa lasten takia, mutta kaikella on rajansa.

Minusta on vaikeaa ajatella, että ihmisen pitäisi sitoutua kaltoinkohteluun ja parisuhteeseen, jossa ei ole olemassa niitä asioita, joiden takia yleensä päätämme sitoutua toiseen. Minkä varaan avioliitto rakentuu, jos siinä ei ole henkistä ja fyysistä läheisyyttä, ei toisen kunnioitusta, ei halua viettää aikaa toisen kanssa, ei tarvetta huomioida toisen toiveita ja odotuksia?

Vaimosi mukaan lasten hyvinvointi vaatii teidän avioliittoanne. En olisi tästä aivan varma. Onko niin, että vanhempien suhde ja heidän välillään olevat tunteet luovat hyvin pitkälle sen ilmapiirin, jossa lapset kasvavat? On vaikeaa kuvitella, etteivät lapset olisi lainkaan kartalla siitä, mitä sinun ja vaimosi tilanne tällä hetkellä on. Kireä ilmapiiri kotona herättää lapsissa monesti ahdistusta ja turvattomuutta. Ikävää on myös, jos lapset alkavat kokea, että heidän täytyy yllä pitää hyvää henkeä kotona – näin monesti tapahtuu.

Voikin olla, että lapset voisivat paremmin kahdessa kodissa, joissa on hyvä ilmapiiri, kuin yhdessä jossa on huono. Sitäkin voi miettiä, minkälaisen parisuhteen mallin lapsille haluaa antaa, miten parisuhteessa puolisoiden on hyvä kohdella toisiaan ja, miten rakkautta osoitetaan? Lapsille on hyvä antaa malli myös siitä, koska on syytä lähteä suhteesta, jossa kohdellaan huonosti ja jossa voi huonosti.

”Suhteen jatkaminen edellyttää yhteistä päätöstä, mutta eroaminen ei.”
Perheneuvoja Juha Petterson

Mietin, mitä itse mietit avioliittonne jatkamisesta? Vaikka vaimosi ei haluaisi erota, niin mitä sinä haluat? Suhteen jatkaminen edellyttää yleensä yhteistä päätöstä, mutta eroaminen ei. Minkälaisia päätöksiä omasta hyvinvoinnista kiinni pitäminen edellyttää? Huonossa parisuhteessa oleminen ei ole hyvinvointisi ja mielenterveytesi kannalta mikään neutraali asia, vaan se turmelee sitä. Kuten itsekin totesit, koet jo toivottomuuden tunteita. Ikävä tosiasia on, että kriisitilanteissa meillä ei ole tarjolla hyviä ja huonoja vaihtoehtoja, vaan pelkästään huonoilta tuntuvia. Päätöksiä joutuu tekemään tietämättä, mitä niistä tosiasiassa seuraa.

Jos tuntuu siltä, että asioita on vaikeaa käsitellä yksin tai yhdessä vaimosi kanssa suosittelen hakeutumista pariterapiaan. Pariterapiassa asiat eivät aina välttämättä ratkea tai muutu paremmaksi, mutta yleensä ymmärrys kuitenkin lisääntyy siitä, missä suhteessa mennään. Silloin pystyy selkeämmin hahmottamaan, minkälaisia vaihtoehtoja on omassa elämässä tarjolla.

Olennaista on, minkälaisten päätösten voi kuvitella pitkällä aikavälillä johtavan tilanteeseen, jossa oma elämä ei näyttäisi näköalattomalta, vaan sisältäisi lupauksen paremmasta. Elämästä, jolle voisi sydämestään sanoa ”tahdon”.

Terveisin Juha Petterson, perheneuvoja

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

3 kommenttia