Uusperheen äiti kantaa kaiken vastuun ja isä vain harrastaa – ”Miten sovitamme arvot yhteen?”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Uusperheen äiti kantaa kaiken vastuun ja isä vain harrastaa – ”Miten sovitamme arvot yhteen?”
Uusperheen uudet roolit eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne muotoutuvat pitkän ajan kuluessa. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama muistuttaa, että puolisoiden erilaiset arvot näkyvät aivan konkreettisina tekoina arjessa ja ne vaikuttavat lapsiin. Siksi on tärkeää sopia pelisäännöt.
Julkaistu: 11.12.2020

Tällä viikolla Rakkausklinikalla kerrotaan, kuinka perheeseen tullut lapseton äitipuoli on ottanut äidin roolin ja lasten isä sälyttää koko vastuun hänelle. Kysyjä pohtii, onko asialle mitään tehtävissä, jos puolisoiden arvot ovat aivan erilaiset.

Elämän arvot ovat tärkeä osa ihmisen identiteettiä, ja jos uusperheessä vanhempien arvot ovat kovin erilaisia, voi tilanne hämmentää lapsia. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama sanoo, että perhe-elämä ei voi rakentua yhden ihmisen varaan.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Miten sovitetaan uusperheen arvot yhteen?

Kuka määrittelee uusperheen arvot ja onko niistä mahdollista neuvotella? Kuinka paljon omista arvoistaan voi joustaa ja silti säilyttää oman identiteettinsä?

Uusperheessä, jossa on kolme lasta viikko-viikko-periaatteella, isälle tärkeintä on kodin ulkopuoliset harrastukset. Lapsettomalle äitipuolelle tärkeää on perhe itseisarvona ja lasten kanssa oleminen.

Isä toivoisi äitipuolelta paljon lastenhoitoapua ja yksinoloa lasten kanssa, äitipuoli taas toivoo isän viettävän aikaa omien lastensa kanssa.

Äitipuoli kokee joustavansa loputtomiin, useita iltoja viikossa. Isä taas ei suostu vähentämään harrastuksiaan, koska onhan hän ydinperheessäkin saanut tulla ja mennä miten haluaa. Neuvottelut ja puhuminen eivät tunnu tuottavan tulosta eikä kompromisseja synny. Onko mitään tehtävissä, kun arvot ovat kahta ääripäätä?

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Hei, sinä uusperheasioita pohtiva! Kiitos kysymyksestäsi.

Esille nostamasi haasteet ovat perheen jokaisen osapuolen kannalta tärkeitä. Se, miten oikeudet ja velvollisuudet jaetaan aikuisten välillä reilusti, ei ole pikkuasia. Sujuvassa tilanteessa jokainen joustaa vuorollaan, mutta jatkuva yksipuolinen venyminen murentaa identiteettiä. Millaiset mahdollisuudet minulla on vaikuttaa omaan elämääni?

Perheneuvoja, psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkama sanoo, että arvot näkyvät konkreettisina tekoina arjessa.

Kysymyksessä puhutaan arvoista. Vaikka arvokeskustelu voi kuulostaa korkealentoiselta, arvot näkyvät konkreettisesti toiminnassamme. Ne vaikuttavat arjen valintoihin. Mitä tämän uusperheen isä ja äitipuoli pitävät tärkeänä elämässään? Mitkä tavoitteet yhdistävät heitä? Entä millaisia yksilöllisiä tavoitteita kummallakin on?

Molemmilla puolisoilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa yhteisen elämäntavan rakentamiseen. Kyse on molempien hyvinvoinnista. Myös lasten hyvinvointi riippuu aikuisten välisen suhteen toimivuudesta, koska kireä ilmapiiri kuormittaa kaikkia.

Tilanne vaikuttaa kärjistyneeltä. Isä pitää sitkeästi kiinni oikeudesta omiin harrastuksiinsa, kun taas lapseton äitipuoli arvostaa perhettä ja lasten kanssa olemista. Hän joutuu venymään tilanteessa liikaa ja toivoisi isän viettävän enemmän aikaa omien lastensa kanssa. Vastuunottaminen lapsista ei vaikuta jakautuvan tasapuolisesti. Äitipuoli kuulostaa joustaneen lastenhoidossa jo äärirajoilleen.

Millaista puolisoiden elämä on niillä viikoilla, kun lapset eivät ole heidän luonaan? Toimiiko tunneyhteys silloin, ja onko molempien tarpeille tilaa? Jos kahdenkeskiset viikot auttavat heitä lataamaan akkuja ja tuovat suhteeseen läheisyyttä, miten tätä hyvää voisi vaalia myös lapsiviikoilla?

ˮPerheen elämä ei voi pyöriä yhden ihmisen ehdoilla.ˮ
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Kysyjä on kokenut, että puhuminen ja neuvotteleminen eivät auta. Millaista tuo neuvotteleminen on ollut? Onko kumpikin saanut kerrottua omien arvojensa ja elämäntapansa taustoista? Puhumisen ei tarvitse kääntyä riidaksi vaan kumpikin voi puhua omasta näkökulmastaan.

Perheen elämä ei voi pyöriä yhden ihmisen ehdoilla, vaan aikuiset määrittelevät yhdessä suuret linjat ja lapset voivat tehdä valintoja niissä puitteissa.

Neuvottelujen olisi hyvä johtaa päätöksiin. Sovitaan toimenpiteistä, joilla asioita korjataan. Kannattaa sopia vain yhdestä tai korkeintaan kahdesta toimenpiteestä kerrallaan, koska monien muutosten yhtäaikainen eteenpäin vieminen käy sekavaksi ja vaikeaksi. Kun lähdetään toteuttamaan yhtä korjausliikettä ja pidetään yhdessä kiinni sen toteutumisesta, kaikille tulee olo, että omaan elämään voi vaikuttaa.

Mitähän mies vastaisi, jos hänen äänensä tulisi tekstissä kuuluville? Onko hän kasvanut hyvin perinteisessä perhemallissa, jossa sukupuolten roolit olivat erilaiset? Nainen vastasi tuolloin arjen sujumisesta, kodista ja lapsista. Mies toimi kodin ulkopuolella työnsä ja harrastustensa kautta. Vaikka tällaista yhteiskuntaa ei enää ole olemassa, sen asennemaailma on saattanut jättää meihin vahvoja, tiedostamattomia jälkiä.

Mies saattaisi myös sanoa, että häntä ymmärretään väärin, eikä hän ole käsittänyt, että puolison mielestä tilanne on näin huono. Miltä perheen elämä hänen mielestään näyttää? Millainen tunnelma kotona on? Onko mies tullut ajatelleeksi, että puolison ylikuormittuminen voi pahimmillaan johtaa parisuhteen ja perheen rikkoutumiseen? Jos mies heräisi kuulemaan naisen huolen ja uupumuksen, millaisia muutoksia hän olisi motivoitunut tekemään?

ˮUusperheytyminen on hidas prosessi.ˮ
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Minkähän verran perheessä on keskusteltu kunkin tarpeista ja toiveista? Mitä lapset vastaisivat, jos heiltä kysyttäisiin, mitä he haluaisivat tehdä yhdessä isän kanssa? Entä mitä tehtäisiin koko porukalla, kun isä, äitipuoli ja lapset ovat mukana?

Lähdin tässä arvailemaan ja kuvittelemaan kaikenlaista lyhyen kysymyksen pohjalta. Toivon teille rohkeutta ottaa asioita puheeksi ja lämmintä ymmärtäväisyyttä kuunnella toisianne. Uusperheytyminen on hidas prosessi, jonka kautta jokainen uusperhe löytää oman elämäntapansa. Tarvitaan paljon aikaa, hiomista sekä tunteiden ja asioiden ääneen ihmettelemistä, jotta yksilöistä rakentuu perhe. Tämä kaikki vie voimia, mutta myös antaa niitä.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

1 kommentti