Työergonomian lyhyt oppimäärä

Hyvällä työasennolla tavoitellaan mahdollisimman tasapainoista ja rentoa työasentoa, jossa pystymme vaihtamaan asentoa sujuvasti ja dynaamisesti. Jokaisessa asennossa ja liikkeessä pyritään mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen suoritukseen. Turhaa jännitystä lihaksissa ja ylimääräistä kuormitusta nivelissä on syytä välttää. Selkä-, niska-, ja hartiavaivat pysyvät parhaiten loitolla, kun liikkuu välillä ja kun istuu, niin tekee sen tuetussa, rennossa asennossa.

Erilaisissa työpaikoissa hyvään ergonomiaan tulisi pyrkiä siten, ettei työssä olisi kudoksia vaurioittavia voimia eikä siihen altistavia työasentoja. Toisaalta kuormituksen välttäminen taas johtaa elimistön rappeutumiseen. Parhaimmillaan työn ja vapaa-ajan pitäisi vaatia siinä määrin ponnistuksia, että liikuntaelinten kunto ylläpysyisi tai jopa parantuisi.

Löydä optimaalinen kuormitus 

Optimaalisen kuormituksen löytäminen on vaikeaa. Esimerkiksi seisomatyön muuttaminen istumatyöksi keventää työn kokonaiskuormitusta ja vähentää jalkojen kuormaa. Istuminen taas lisää selän ja hartiaseudun kuormitusta seisomiseen verrattuna. Ratkaisuehdotuksia mietittäessä avainasemassa ovat työn parhaat asiantuntijat eli työntekijät itse. Yhteistyöllä ammattihenkilöiden ja esimiehen kanssa pyritään löytämään parhaat ratkaisut kaikkien kannalta työhyvinvointiin.

Vaikkei työtä aina voida muokata optimaalisesti kuormittavaksi, voidaan liikuntaelinten sairastumisen mahdollisuutta vähentää tunnistamalla tärkeimmät vaaratekijät ja vaikuttamalla niihin. Yleisperiaatteena on, että elimistöön vaikuttavat suuret voimat – olkoon niiden syynä ulkoinen kuorma tai epämukava työasento – sekä yksipuoliset ja toistuvat työliikkeet, tulisi poistaa.

Ongelmien ratkaisu voi kohdistua työntekijän ympäristöön, työvälineisiin tai työmenetelmiin. Kiinnittämällä huomiota tietokoneen käyttöympäristön, työasentojen ja työtapojen suunnitteluun, voidaan ehkäistä monia tuki – ja liikuntaelinsairauksia sekä parantaa työtehoa.