Mindfulness-terapiasta on hyötyä traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) ja huumausaineriippuvuuksista kärsiville, selviää uudesta tutkimuksesta.
Mindfulness tuo nykyhetkeen
Mindfulness-terapia voi tarjota potilaille erinomaisen tavan keskittyä nykyhetkeen, sillä mindfulness on nimensä mukaisesti tietoista läsnäoloa.
– Tutkimuksemme mukaan mindfulnessiin perustuva terapia vähentää ikävissä ajatuksissa vellomista. Se lisää tietoisuutta sekä kykyä kiinnittää huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin ja nykyhetkeen, tutkija ja apulaisprofessori Anthony King Michiganin yliopistolta kertoo Medscapelle.
Tutkimukseen osallistui 37 Afganistanissa ja Irakissa palvellutta ja sieltä hiljattain palannutta ammattisotilasta, jotka kaikki olivat jollain tavalla traumatisoituneita.
Myös aiemmin tehdyissä tutkimuksissa mindfulnessin tehosta on saatu samankaltaisia viitteitä.
- Lue lisää aiemmasta tutkimuksesta suomeksi tästä
Traumaperäinen stressihäiriö on pitkittynyttä asioiden vatvomista
Traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) laukaisee tilanne, jossa henkilöä tai tämän läheisiä uhkaa jokin ulkoinen vaara, kuten liikenneonnettomuus tai luonnonkatastrofi.
Kun vaaratilanteeseen liittyvä normaali stressioire pitkittyy eikä lievity itsekseen, on kyse traumanjälkeisestä stressihäiriöstä.
Stressihäiriö kehittyy, kun ihminen käy jatkuvasti läpi omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Tätä kutsutaan myös ruminaatioksi.
– Ruminaatio estää nykyhetkessä elämisen. Silloin keskitytään ainoastaan menneisyyden traumaan tai mahdolliseen tulevaisuudessa siintävään pelkoon, tutkija King kertoo.
Menneen tai tulevan kauhuja vatvova potilas on professori Kingin mukaan urautunut ja jumissa eikä pysty laittamaan ikäviä ajatuksiaan tauolle.
- Lue lisää: Murehditko liikaa?
Mindfulness vähentää stressioireita merkittävästi
Tutkittavat ammattisotilaat osallistuivat nelikuukautiseen mindfulness-terapiaohjelmaan.
Ohjelmaan sisältyi muun muassa meditaatiota, joogaa, erilaisia sisäisen myötätunnon harjoituksia sekä koulutusta traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Vertailun vuoksi sotilaat jaettiin kahteen eri ryhmään, ja ryhmissä sovellettiin eri terapiamuotoja.
Mindfulness-terapiaan sitouduttiin selvästi vertailussa käytettyä ryhmäterapiamuotoa vahvemmin.
Neljän kuukauden ohjelman aikana mindfulness-terapian keskeytti 18 prosenttia osallistujista. Verrokkiterapiaryhmässä keskeyttäneiden osuus oli 65 prosenttia.
Molemmissa ryhmissä kuitenkin edistyttiin, sillä terapian laadusta riippumatta molemmissa ryhmissä traumaperäisen stressihäiriön oireet olivat tutkittavilla merkittävästi vähentyneet.
Siitä huolimatta mindfulness-terapiaan osallistuneiden edistyminen oli vertailuryhmää selvästi parempaa.
Meditaatio muuttaa aivotoimintaa
Mindfulness-ohjelmaan osallistuneiden aivotoiminta muuttui tutkimuksen aikana.
Aivojen alueet, jotka vaikuttavat ihmisen toiminnan aktivoimiseen ja aktiivisuuteen, olivat voimakkaammin yhteydessä toisiinsa mindfulness-terapiajakson jälkeen.
Kehitys näkyi myös keskittymiskyvyn lisääntymisenä: ne osallistujat, joilla traumanjälkeisen stressin oireet olivat vähentyneet eniten, reagoivat mantelitumakkeen aktiivisuuden perusteella vihaisiin kasvoihin aiempaa selkeämmin.
– Tämä kertoo siitä, että tutkittavat osallistuvat enemmän, kun he käsittelevät asioita, tässä tapauksessa kasvojen ilmeitä, professori King selventää.
Aivotoiminnan muuttumista tutkittiin aivojen alueen magneettikuvista, joita otettiin sekä ennen hoidon aloittamista että ohjelman päättyessä.
Mielihalun ymmärtäminen on riippuvuudesta toipumisen kulmakivi
– Vakava huumausaineiden väärinkäyttö ja traumaperäinen stressihäiriö kulkevat usein käsi kädessä, tohtori Michael Gawrysiak Delawaren osavaltion yliopistolta kertoo.
Huumausaineriippuvuuksia hoidettaessa mindfulness-terapialla pyrittiin erityisesti lisäämään potilaan tietoisuutta siitä, mitkä seikat voivat saada aikaan lipsumista ja lääkkeiden pariin palaamista.
– Riippuvuuksia hoidettaessa mielihalut koetaan eikä niitä tukahduteta, Gawrysiak kertoo.
Mielihalun laukaisijoiden tunnistaminen ja mielihalun tunteen ymmärtäminen voi auttaa potilasta hyväksymään tunteensa ja siten toivon mukaan kieltäytymään kiusauksesta.
Ohjelman päättyessä osallistujat kertoivat joutuvansa aiempaa harvemmin taistelemaan mielihalujansa vastaan.
Tähän tutkimukseen osallistui niin ikään 37 veteraania, joista 10 osallistujaa kärsi masennuksesta ja 14 traumaperäisestä stressihäiriöstä. Kaikki osallistujat olivat kohdanneet elämänsä aikana jonkin trauman.
Meditaatio kohentaa oloa kokonaisvaltaisesti
Mindfulness näytti tutkimuksen perusteella lisäävän kokonaisvaltaista hyvinvointia, vaikka jälkimmäisessä ohjelmassa keskityttiin pelkästään riippuvuuksien hoitoon.
– Kannustavaa on se, että riippuvuuksien tehokkaan hoidon ohella myös traumanjälkeiset stressioireet olivat merkittävästi vähentyneet, vaikka tässä ohjelmassa keskityttiin ainoastaan riippuvuuksien hoitoon mielihalujen ymmärtämisen ja tiedostamisen kautta, tohtori Gawrysiak iloitsee.
Mindfulnessin teho nimenomaan traumapotilailla on tohtori Gawrysiakin mukaan ilouutinen.
– Traumaattinen kokemus vaikeuttaa vieroittumista usein merkittävästi ja lipsuminen tällaisessa tilanteessa on todennäköisempää. Koska mindfulness-terapia tepsii sekä trauma- että riippuvuuspotilaille, voidaan näitä häiriöitä hoitaa yhtä aikaa.
- Aiheesta lisää: Mindfulness auttaa myös alaselkäkipuihin
Mindfulness tehoaa moniin psykologisiin häiriöihin
Riippuvuuksia hoidattaneen ryhmän osallistujat raportoivat ohjelman päättyessä olevansa sinnikkäämpiä, hyvinvoivempia ja kykenevämpiä arkielämän askareiden hoitamiseen.
– Mindfulnessin ideana onkin nykyhetkeen keskittymisen ohella kyky oppia sietämään paremmin kielteisiä asioita, tohtori Gawrysiak selventää.
Jatkossa mindfulness-terapiaa voidaan soveltaa esimerkiksi syömishäiriöiden hoidossa. Niissä kun kamppaillaan riippuvuuksien tapaan mielihalujen ja niiden vastustamisen kanssa.
– Mindfulness pyrkii luomaan tilan, jossa henkilö voi pohtia mielihalujansa eikä vain vaienna niitä. Tämä taas mahdollistaa sen, että henkilö pystyy hallitsemaan tekojaan, mielihaluista huolimatta, ja siten kieltäytymään houkutuksista, psykologi Simon Rego selventää.
Lähteet:
Lue myös:
