Miksi riippuvuudet aiheuttavat mielitekoja?

Kun alkoholista, nikotiinista tai huumeista riippuvainen henkilö yrittää päästä irti addiktiostaan, on ensimmäinen haaste vieroitusoireista (kiihtymys, pahoinvointi, keskittymisongelmat) selviäminen. Aineesta riippuen vieroitusprosessi voi kestää päivistä viikkoihin. Voimakas halu tai mieliteko voi kuitenkin jatkua vuosia ja on usein laukaiseva tekijä lankeamisissa.

Mieliteon voi aiheuttaa joko muisto, näkö- tai hajuaistimus mistä tahansa riippuvuuteen assosioidusta asiasta: injektioruiskun näkeminen, tupakan savun haistaminen tai jopa baarin ohi kävely. Näiden halujen alkulähde on aivoissa. Riippuvuus ei ainoastaan muuta mielihyvään ja motivaatioon liittyviä hermoverkkoja – se ottaa pysyvän otteen ihmisistä ehdollistumisen ja pitkäkestoisen muistin prosessien kautta.

Kaikki riippuvuutta aiheuttavat aineet (ja monet mielihyvää antavat toiminnot) vapauttavat välittäjäaine dopamiinia nucleus accumbensissa, hermoluklusterissa syvällä aivojen sisällä. Alun perin tutkijat luulivat, että dopamiinii toimi aivoissa nautinnollisena signaalina, joka rekisteröi mielihyvää ja saa ihmiset jatkamaan aineen etsimistä. Uudempi tutkimus kuitenkin kertoo, että dopamiini toimii yhteistyössä toisen välittäjäaineen, glutamaatin kanssa, ja kaappaa aivojen palkkioihin ja mielihyvään liittyvän oppimisen.

Nykyisen teorian mukaan jatkuva altistuminen riippuvuutta aiheuttavalle aineelle saa hermosolut nucleus accumbensissa ja prefrontaalisessa korteksissa – aivojen suunnitteluun ja tehtävien suorittamiseen liittyvä alue – kommunikoimaan tavalla, joka yhdistää mielihyvän kaipaukseen ja toimintaan (aineen etsimiseen). Samaan aikaan hippokampus ja amygdala varastoivat informaatiota haluttuun aineeseen liittyvistä ympäristön merkeistä, jotta ainetta voidaan löytää jatkossakin. Nämä muistot aiheuttavat ehdollistuneen reaktion – tai halun – aina, kun nämä ympäristön merkit ilmenevät aineisiin assosioituvien tilanteiden, ihmisten tai paikkojen muodossa.

Koska halujen voimakas ote toipumassa olevista ihmisistä tunnetaan, ammattilaiset ja itsehoitoryhmät painottavat addiktiosta toipumisen olevan elämänkestoinen prosessi ja pyrkivät antamaan toipilaille työkaluja tästä matkasta selviämiseen. Esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia pyrkii antamaan potilaille tapoja välttää riippuvuuden laukaisijoiden kohtaamista ja löytämään uusia mielihyvän lähteitä. Itsehoitoryhmät ja motivoiva haastatteluterapia vahvistavat potilaan fokusoitumista päihteettömyyden arvoon. Toiveena on, että ajan myötä uuden tyyppisiä assosiaatioita ja muistoja kirjautuu aivoihin ja potilas saa lisäapua voittaakseen viimein riippuvuutensa.

Copyright © 2010 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.