Kukin pyrkii ylläpitämään mielenterveytensä tasapainotilaa kehityksensä myötä omaksumillaan selviytymiskeinoilla. Psyykkinen tasapainotila järkkyy, kun syntyy jokin odottamaton tilanne, jonka hallitsemiseksi tavanomaisesti käytössä olevat sopeutumiskeinot eivät riitä. Eri ihmisten kyky kestää ärsytyskuormitusta on hyvin erilainen. Monilla on hämmästyttäviä voimavaroja vaikeidenkin elämäntilanteiden keskellä. Kuitenkin kaikkien kuormituksen kestokyky on rajallinen. Elämän jatkuvuutta uhkaavat tilanteet voivat murtaa jokaisen ihmisen psyykkisen tasapainon ainakin hetkellisesti.
Ahdistusta voidaan sitoa osittaiseen torjuntaan ja aktiiviseen rakentavaan toimintaan. Uhan kieltäminen voi muuttua haitalliseksi, kun uhkaava tilanne toteutuu ja traumaattinen stressi joudutaan kohtaamaan valmistautumatta. Torjunta ja kieltäminen voivat toimia jonkin aikaa selviämistä edistävinä sopeutumiskeinoina.
Lähes kaikkiin terveyskeskuksiin on perustettu kriisiryhmiä erityisesti onnettomuustilanteiden tai muiden järkyttävien tilanteiden akuuttia hoitoa varten. Tärkein muoto on psykologinen jälkipuinti (psychological debriefing). Se on ammatillisesti ohjattua poikkeuksellisen tapahtuman läpikäyntiä, jolla pyritään jäsentämään tapahtunut ja edistämään siihen osallistuneiden ihmisten surutyötä. Tilaisuutta ei järjestetä heti sokkivaiheessa, vaan tyypillisesti noin 1-3 vuorokauden kuluttua traumaattisesta tapahtumasta.
Traumaattiset kriisit noudattavat suurimmalla osalla ihmisiä tiettyä luonnollista kulkua. Posttraumaattisessa stressireaktiossa voidaan erottaa liukuvin rajoin:
- sokkivaihe
- reaktiovaihe
- käsittelyvaihe
- uudelleen suuntautumisen vaihe
