Voi hyvin

Tunnista kehosi viestit


Tee kehon viestien tarkistamisesta rutiini, jotta huomaat kuormittumisen ja uupumisen merkit.
Kuvat Teemu Raudaskoski

Lepään hiljaisessa salissa selinmakuulla patjalla. Kuuntelen omaa hengitystäni ja psykologi-psykoterapeutti Bodil Lindforsin rauhallista ääntä. Harjoittelen kehon havainnointia hänen ohjauksessaan.

– Tunnustellaan aluksi, miltä tuntuu varpaissa, jalkaterissä ja jalkapohjissa. Entä nilkoissa, pohkeissa, säärissä, polvitaipeissa ja reisissä?

Huomaan, että jalkateräni ovat hieman kylmät. Välittömästi mieleen nousee ajatus, että niitä olisi ehkä hyvä liikutella. Pohkeet ja reidet ovat hieman kireät eilisestä juoksulenkistä. En tainnut muistaa venytellä kovin hyvin.

– Millaisia tuntemuksia tunnet lantion alueella? Entä kun seuraat selkärankaa ylöspäin, mitä siellä tuntuu?

Viime päivien tietokoneella istuminen on tehnyt lantion jäykäksi. Selkäkin taitaa olla vähän jumissa.

Rauhallisesti käymme läpi kaikki kehon osat tunnustellen niiden tuntemuksia. Koko kehoon leviää vähitellen jännityksen ja viileyden tilalle lämpö ja rentous. Tiedän, mitä keholleni kuuluu ainakin tällä hetkellä.

Vähän myöhemmin istumme lounaalla Bodil Lindforsin kanssa. Palaamme keskustelussa toistuvasti samoihin kysymyksiin: Miksi mielen hyvinvointi on yhteydessä kehoon? Voiko mieltä ja kehoa oikeastaan erottaa toisistaan?

– Meillä länsimaissa on perinteisesti ajateltu, että mieli on ylevä ja puhdas. Keho taas on alempiarvoinen ja syntinen. Kehoa pitää hallita ja kesyttää. Ajatus näkyy tänä päivänä hyvin siinä, miten ihmiset kurittavat kehoaan sairastuessaan syömishäiriöihin.

Keho ja mieli ovat yhtä

Myös psykologit ovat kiinnostuneet kehon ja mielen tasa-arvoisesta yhteydestä vasta parin viime vuosikymmenen aikana.

– Psykologiassa on pitkään ajateltu, että me ihmiset olemme kehossamme. Mielestäni ajatuksen voi kuitenkin viedä pidemmälle: Me olemme kehomme. Kehoa ja mieltä ei voi erottaa, vaan ne ovat yhtä.

Olemme siis kokonaisvaltaisesti kehollamme tuntevia olentoja. Pelko kouraisee vatsaa. Ilo saa ryhdin oikenemaan ja rintakehän avautumaan. Suru painaa hartiat lysyyn. Huoliajatukset saavat otsan ja kasvojen lihakset rypistymään.

Bodil Lindfors ehti toimia parikymmentä vuotta psykoterapeuttina ennen kuin löysi työvälineekseen psykofyysisen psykoterapian 2000-luvun alussa amerikkalaisen George Downingin ohjauksessa. Tänä syksynä Lindforsilta on ilmestynyt Cecilia Waldekranz-Pisellin ja Jarmo Ikosen kanssa kirja Keho ja mieli.

Kirjassa esitellään psykofyysistä psykoterapiaa ja sen tärkeimpiä tekniikoita.

– Hämmästyn kerta toisensa jälkeen sitä, miten nopeasti ja voimakkaasti muutokset lähtevät liikkeelle, kun kehon kokemus otetaan mukaan psykoterapiaan, Bodil Lindfors sanoo.

Lue myös: Aktivoiva hengitysharjoitus

Kiinnostus johti ammattiin

Kehon ja mielen yhteys on kiinnostanut lapsuudesta lähtien Lindforsia. Hän rakasti alle kouluikäisenä sitä, kun 14 vuotta vanhempi sisar luki hänelle runoja. Sanoja hän ei aina käsittänyt, mutta runojen rytmikkäät soinnut jäivät elämään kehoon ja mieleen.

– Muistan, miten runojen rytmi tuntui koko kehossa. Runoissa on jotakin maagista, joka on aina kiehtonut minua.

Lindfors oppi 6-vuotiaana ulkoa Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään -kirjan. Opittuaan kirjoittamaan hän alkoi riimitellä runoja. Siitä alkoi Lindforsin toinen elämänura. Hän on ammatiltaan paitsi psykologi myös kirjailija ja julkaissut kymmenkunta runo- ja proosateosta.

Psykologiasta ja psykoterapiasta Bodil Lindfors kiinnostui nuorena ylioppilaana. Taustalla oli henkilökohtainen suru: Hänen ensimmäinen poikaystävänsä sairastui psykoosiin. Nuori nainen halusi ymmärtää paremmin tapahtunutta.

– Hain lääketieteelliseen tavoitteenani tulla psykiatrian erikoislääkäriksi, mutta pääsykokeissa jäin 0,5 pisteen päähän opiskelupaikasta.

Kun Lindfors opiskeli ja aloitteli työtään psykologina 1970-luvulla, ei kehon huomioimisesta paljoa puhuttu Åbo Akademin psykologian laitoksella. Silloin vallalla ollut malli mielen toiminnasta vaikuttaa Lindforsin mielestä jälkikäteen ajatellen melko koneelliselta.

– Opiskeluvuosilta minulle jäi kuitenkin syvästi mieleen systemaattinen rentoutus, jossa jokainen lihasryhmä käydään läpi jännittäen ja rentouttaen. Käytän sitä edelleen työssäni.

Masennus tuntuu kehossa

Vastaanotollaan Bodil Lindfors on tavannut paljon uupuneita, ahdistuneita ja masentuneita asiakkaita, jotka puhuvat ongelmistaan kuin olisivat saaneet jonkin mystisen tarttuvan taudin. Diagnooseja kuvataan yleensä sanallisesti.

– Diagnoosien takana on kuitenkin aina voimakkaita kehon tuntemuksia. Masentunut on ikään kuin pannut kannen aistiensa päälle. Hänestä mikään ei tunnu miltään, eikä mikään kiinnosta häntä.

Niinpä vaikeasti masentuneen katse kulkee maassa, liikkeet ja puhe ovat hitaita, hartiat painuvat eteen ja hengitys on pinnallista.

– Masentuneen tai uupuneen aistit on heräteltävä uudelleen henkiin. Hänelle pitää antaa aikaa tuntea, havaita ja liikkua.

Terapiassa harjoitellaan ilmaisemaan tunteita ja havaitsemaan niitä kehossa. Masennuksen taustalla on usein surua, vihaa ja epätoivoa, tunteita, joita ihmisen ei ole ollut mahdollista kokea ja ilmaista.

– Kun masentunut pystyy tunnistamaan, missä kohtaa kehoa tunteet tuntuvat ja ilmaisemaan kehollaan raivon ja epätoivon tunnetta, mennään jo kovaa vauhtia kohti muutosta.

Tunteen ilmaiseminen synnyttää myös vahvoja kokemuksia siitä, missä ja miten tunne on syntynyt.

– Esimerkiksi koulukiusatulla voi olla vielä aikuisuudessa vahva kokemus siitä, että hänen pitää kehollaan suojautua ja käytöksellään miellyttää muita.

Keho kertoo kiusaamiskokemuksista esimerkiksi siten, että kiusatun hartiat ovat pysyvästi jännittyneet varomaan ja suojautumaan. Sisimmässään toisten hylkimä tuntee itsensä kelpaamattomaksi ja arvottomaksi.

Älylaitteet vievät huomion

Vilkuilen keskustelun aikana pöydällä vilkkuvan kännykän sähköposti- ja viestimerkkejä. Jossain muualla tapahtuu selvästi jotain jännittävää. Teen muistiinpanoja, mutta olen ajatuksissani noissa mahdollisissa tilanteissa.

Palautan huomion käteeni, joka kirjoittaa paperille sähäkästi tuttuja harakanvarpaita. Kun nostan katseeni kahvilan muihin pöytiin, huomaan, että ainakin puolet väestä tuijottaa puhelimen tai tabletin näyttöä.

Toinen puoli on kaivamassa laitteitaan esiin laukuistaan, jos ei juuri nyt, niin viimeistään viiden minuutin päästä.

Kun Bodil Lindfors katselee meitä älypuheliamme näprääviä, hän ei ihmettele, että jooga, mindfulness sekä monet muut läsnäoloa korostavat lajit ovat lisänneet suosiotaan.

– Eivät älylaitteet tietenkään ole pelkästään huono asia. Niiden avulla on helppo hoitaa asioita, hakea tietoa ja tutustua ihmisiin. Virtuaalisissa laitteissa on vain se vika, että ne eivät ravitse meidän aistejamme ja kehoamme kokonaisvaltaisesti.

Aistien näkökulmasta metsässä kävely voittaa älylaitteella surffaamisen. Luonnossa kaikki aistimme ovat käytössä, mutta älylaitteella usein vain katselemme kuvia ja tekstejä. Myös tunteet tulevat parhaiten esiin ihmisten välisessä todellisessa kohtaamisessa.

Älylaitteiden, kiireen ja monien vaatimusten kyllästämässä arjessa on helppo unohtaa, mitä keholle todella kuuluu.

– Usein pysähdymme kuuntelemaan kehoa vasta silloin, kun se viestii rajusti. Silloin kun sairastumme tai silloin, kun koemme esimerkiksi hyvin voimakasta stressiä tai uupumusta.

Kehon viesteihin ja muutoksen tarpeisiin herätään, kun rinnassa tykyttää, hengästyttää, uni ei tule, väsyttää vaikka on nukkunut ja kivut kiusaavat. Taustalla on tavallisesti haitallista stressiä, jossa ihmisen autonominen eli ei-tahdonalainen hermosto on aktivoitunut taistele tai pakene -tilaan pitkittyneesti.

Kuuntelua pitää opetella

Kuormittuneessa hermostossa pitää valtaa sympaattinen eli aktivoiva osa. Sydän pumppaa vauhdilla verta lihasten verisuoniin, varastosokeria ja rasvaa vapautuu vereen, keuhkoputket laajenevat kuljettaen happea keuhkorakkuloihin, ruuansulatus vaimenee ja syljeneritys kiihtyy.

Kaikki tämä valmistaa meitä ottamaan voimamme ja suorituskykymme käyttöön. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä välillä tarvitsemme energiaa ponnistuksiin.

Ongelma syntyy, kun jätämme huomaamatta palautumisen eli levon tarpeemme. Levossa rauhoittava, parasympaattinen hermoston osa pääsee aktivoitumaan. Kun tasapaino katoaa, ajamme liian pitkään kaasu pohjassa, jolloin kone alkaa yskiä.

Myös Bodil Lindforsilla on näitä kokemuksia. Kun hän istuu liikaa tietokoneella ja antaa keholle liian vähän sen tarvitsemaa liikettä, alkavat hartia– ja olkapääkivut helposti vaivata häntä. Voimakkain kokemus oli sairastuminen divertikuloosin eli suoliston umpipussitautiin 2000-luvun alussa väitöskirjaa tehdessä. Vaivan hoidoksi suunniteltiin leikkausta.

– Silloin minulle tuli kokemus siitä, miten keho todella voi pysäyttää. Kun vähensin työtä ja annoin keholleni lisää sen tarvitsemia asioita, leikkausta ei lopulta tarvittu.

Lindforsin esimerkki kertoo, että oman kehon kuuntelu tulee harvoin luonnonlahjana edes kehon ja mielen ammattilaisille. Bodil Lindfors on harjoitellut usein kantapään kautta tutustumaan omaan kehoonsa. Nykyään hän kokee sen palkitsevaksi.

– Kun kehon kuuntelusta tekee rutiinin, on helpompi havaita tilanteet, joissa kuormittuu liikaa.

Yhteys itseen ja ympäristöön

Kehon tilan voi tietoisesti havaita, kun käy läpi sydämen sykkeen, tuntemukset kehon lämmöstä, hikoilusta, hengityksen nopeuden vaihtelun ja sijainnin kehossa. On hyvä myös kuunnella suoliston tuntemuksia ja liikkeitä, suun kuivuutta ja lihaksiston jännittyneisyyttä.

– Samalla voi olla yhteydessä ympäristöön ja huomata, miten tänään olen läsnä. Miten katselen, kuuntelen, kosketan, haistan ja maistan ympäröiviä asioita.

Keho ja mieli pitävät myös tekemisestä, jossa ne saavat liikettä ja ilmaisun mahdollisuuksia. Tätä voi olla lähes mikä tahansa itseä miellyttävä liikunta, tanssi, luonnossa kävely, pyöräily tai uinti. Tekemisen lisäksi tarvitsemme lepoa ja unta, jonka aikana tapahtuu palautumista ja oppimista. Hermosolujen välille syntyy uusia yhteyksiä.

Bodil Lindfors uskoo, että meillä jokaisella on asiantuntemusta omasta kehostamme. Myös psykoterapiassa on tärkeää tutkia kehon kokemuksia tasaveroisesti. Aiempien vuosikymmenten psykoterapia-ajattelussa hän vierastaa terapeutin liiallista valta-asemaa.

– Terapeutti ja asiakas ovat molemmat ihmisiä, joilla on paljon yhteisiä inhimillisiä kokemuksia. Myös terapeutti on tilanteissa läsnä kehollaan ja omine elämänkokemuksineen.

Lindforsin kehon ja mielen yhteyttä on rakentanut jo 1970-luvun alussa alkanut meditaatio- ja joogaharrastus. Nuorena Lindfors harrasti meditaatiota Intiassa. Nykyisin hänen työhuoneellaan kokoontuu ryhmä meditaation harrastajia.

Jooga apuna

Mietiskely on auttanut häntä omien ajatusten tunnistamisessa ja irtipäästämisessä.

– Ajatukset ohjaavat usein kokemuksiamme. Mielen hyvinvoinnille on tärkeää oppia havainnoimaan esiin nousevia ajatuksia, todeta ne ajatuksiksi ja opetella päästämään niistä irti.

Lindfors joogaa edelleen 67-vuotiaana aktiivisesti. Hän osallistuu Turussa työväenopiston hatha-jooga -ryhmään, jota vetää 80-vuotias, päivittäin joogaava Kerstin Lamppu. Yliopistolla hän käy myös nuorempien astanga-joogan harrastajien ryhmässä opettelemassa omien sanojensa mukaan kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.

– Siellä on todella taipuisia ja taitavia joogan harrastajia. Itse en välttämättä taivu läheskään kaikkiin asentoihin enää tässä iässä, mutta aina voi etsiä itselleen sopivan asennon ja rauhoittua siihen hengittämään.

Illalla tapaamisemme jälkeen kokeilen samaa. Miltä tuntuu etsiä erilaisia venytyksiä ja pysähtyä hengittämään niihin muutamiksi minuuteiksi. Kun hyväksyn, että kehossa saattaa kiristää hetkisen ja annan päivän kokemusten tulla ja mennä, mieleen laskeutuu nukahtamisen ajaksi lempeä rauha.

Lue myös: Oravanpyörä vaihtui orankisaareen ja ashramiin - Nämä asiat Johanna Elomaa ymmärsi irtioton myötä

Bodil Lindfors, 67

  • Filosofian tohtori, psykoterapeutti, kouluttaja ja psykologi.
  • Naimisissa ja hänellä on yksi aikuinen lapsi. Hän asuu Turussa.
  • Kirjoittanut kymmenkunta runo- ja proosateosta.
  • Harrastaa joogaa, meditaatiota ja metsässä kävelyä.

Lisää tietoisuutta

Tämä harjoitus on helppo toistaa useamman kerran viikossa tai vaikka päivittäin. Se lisää tietoisuutta omasta kehosta, auttaa kehon muutosten huomaamisessa ja stressin hallinnassa.

Asetu selinmakuulle, istumaan, seisomaan tai kävele hyvin hitaasti harjoitusta tehdessäsi. Ohjaa huomio kehosi osiin seuraavien kysymysten avulla:

  • Miltä tuntuu varpaissa, jalkaterissä, jalkapohjissa? Nilkoissa, pohkeissa, säärissä, polvissa, polvitaipeissa ja reisissä?
  • Lantion ja sukuelinten alueella? Alaselässä?
  • Kun seuraat selkärankaa ylöspäin, miltä siellä tuntuu? Entä yläselässä ja lapojen välissä sekä alavatsassa, palleassa ja rintakehässä?
  • Kyljissä ja kainaloissa? Olkapäissä ja olkavarsissa? Kyynärpäissäsi, kyynärtaipeissasi, kyynärvarsissasi? Ranteissa, kämmenissä ja sormissa?
  • Kaulan ja niskan alueella? Päässä, kasvoissa, silmissä, suun alueella, leuassa?

Tunteesta kiinni

Tämä harjoitus auttaa omien tunteiden havaitsemisessa eri tilanteissa.

  • Löydätkö itsestäsi tunnereaktion? Liittyykö siihen kehon tuntemuksia? Liittyykö siihen ajatuksia tai mielikuvia? Huomaatko ne?
  • Tuntuvatko ne liittyvän yhteen? Miten ne kehittyvät, kun havainnoit niitä rauhassa?

Mikä on sykkeesi?

Tämä harjoitus auttaa erityisesti kuormituksen tunnistamisessa. Sen voi tehdä selinmakuulla, istuen, seisten tai rauhallisesti kävellen.

  • Tunnetko sydämesi sykkeen? Onko se nopea vai hidas?
  • Ovatko kätesi lämpimät vai kylmät? Kuivat vai kosteat?
  • Onko hengityksesi nopea, rauhallinen vai hidas? Tuntuuko se syvällä vatsassa, entä rintakehässä? Jääkö se pinnalliseksi vai meneekö se pohjaan asti? Onko siinä katkoksia vai onko se tasainen?
  • Löydätkö suolistostasi tuntemuksia, ääniä, liikettä? Onko se jumissa, rauhallinen vai levoton?
  • Onko suusi kuiva ja erittääkö se sylkeä?
  • Miltä lihaksistosi tuntuu? Oletko jännittynyt vai rento? Vaihteleeko jännitys tai rentous kehon eri osissa?
  • Miten havainnointi vaikuttaa tähän kaikkeen?

Harjoitukset Bodil Lindforsin, Cecilia Waldekranz-Pisellin ja Jarmo Ikosen kirjasta Keho ja mieli. Duodecim 2018.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2019.

Julkaistu: 1.4.2019