Kauneus & Terveys

Tiedä tämä lisäaineista


Lisäaineilla on huono maine, vaikka monia niistä on ravinnossa myös luonnostaan.
Kuvat Mika Haaranen

1. Lisäaineilla on aina jokin määritelty käyttötarkoitus.

Ne esimerkiksi suojaavat säilöntäaineina tuotetta mikrobeilta ja pilaantumiselta, muokkaavat ja säilyttävät tuotteen rakennetta ja koostumusta, makeuttavat tai värjäävät sitä. Lisäaineita ei käytetä sellaisenaan elintarvikkeina, vaikka moni niistä on luonnosta peräisin. EU:ssa on hyväksytty yli 350 lisäainetta 26 käyttötarkoitukseen.

Elintarvikkeisiin valmistuksessa tai vaikkapa pakkausvaiheessa lisättävät aineet on luokiteltu tarkoin. Ravintoarvoa parantavat lisätyt vitamiinit ja kivennäisaineet eivät ole lisäaineita, eivät myöskään aromit. Sen sijaan aromivahventeet, jotka eivät tuo tuotteeseen uutta aromia vaan vain tehostavat makua, usein tuoksuakin, ovat lisäaineita. Tunnetuin aromivahvenne on natriumglutamaatti. Kotona moni käyttää lisäaineita esimerkiksi säilöntään, hyytelöittämiseen tai kakun kohotukseen.

2. Näet valmisteiden lisäaineet tuoteselosteesta.

Ensinnä lisäaineesta merkitään ryhmänimi, joka kuvaa käyttötarkoitusta. Sen perään lisäaine merkitään joko E-koodilla tai nimellään valmistajan mieltymyksen mukaan. Molemmat tavat ovat EU-lainsäädännön mukaisia. Helpoimmin tunnistatkin lisäaineet katsomalla, mitä käyttötarkoituksien – esimerkiksi sanan säilöntäaine – jälkeen on kirjoitettu. Lisäaineiden internetluettelon löydät Eviran eli nykyisen Ruokaviraston sivuilta.

3. Käyttöluvan saaneet lisäaineet ovat turvallisia omassa käyttötarkoituksessaan.

Jokainen lisäaine on todettu laajan, lähinnä eläinkokeisiin perustuvan tutkimusmateriaalin perusteella turvalliseksi ennen käyttöluvan saamista. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi paraikaa myös uudelleen kaikkia lisäaineita niistä tehtyjen tutkimusten perusteella. Urakka lienee ohi vuonna 2020. Lisäaineita tarkastellaan uudelleen myös aina, kun tutkimuksissa tai käytössä tulee esiin mahdollisia uusia riskejä. Kuluttajien huolet varhensivat tänä vuonna valmistuvaa aspartaamiselvitystä kuudella vuodella.

Lue myös: Sokerin vaihtaminen makeutusaineisiin ei auta - voi jopa lisätä ongelmia

4. Joidenkin lisäaineiden turvallisuus perustuu säädeltyyn, rajoitettuun käyttöön.

Hyväksyttyjen lisäaineiden joukossa on aineita, joiden runsas käyttö voi olla haitallista. Niinpä EFSA määrittelee turvarajoja. ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) kertoo, minkä verran voit käyttää tällaista lisäainetta vaikka joka päivä ilman terveyshaittoja. Ruokaviraston nettiluettelo kertoo myös ADI-arvot. Arvoilla on satakertainen turvamarginaali, joten satunnainen ylitys ei ole vaaraksi. Suurina määrinä haitallisille lisäaineille on säädetty suurin sallittu käyttömäärä elintarvikkeiden valmistuksessa. EFSA muuttaa ADI-arvoja tarvittaessa. Esimerkiksi kinoliinikeltaisen (E 104), paraoranssin (E 110) ja uuskokkiinin (E 124) ADI-arvot pienenivät väriaineiden uudelleenarvioinnissa. Myös niiden suurimmat sallitut käyttömäärät elintarviketeollisuudessa laskevat tulevaisuudessa. Lisäainesäädösten toteutumista ohjaa Evira. Valvonta tapahtuu pääosin kunnissa esimerkiksi elintarvikevalmistajien luokse tehdyin tarkastuskäynnein. Evira koordinoi myös kesällä alkavaa liki 60 elintarvikeyritykseen ulottuvaa valvontahanketta. 

5. Lisäainesaantisi voi joskus ylittää ADI-arvon, jos käytät lisäainepitoista tuotetta valtavasti kerralla. 

Samoin voi käydä, jos käytät jatkuvasti pääosin lisäainepitoisia tuotteita. Lapsilla painokiloa kohti määritelty arvo ylittyy helpoimmin. Etenkin säilöntäaineena käytettyjen bentsoehappojen (E 210–219) ja nitriittien (E 249–250) saantia on syytä lapsilla rajoittaa. 15-kiloinen lapsi saa juoda päivässä enintään kolme desiä mehua, joka sisältää suurimman sallitun määrän bentsoehappoa, kun taas nitriitin hyväksytty päiväsaanti voi täyttyä jo yhdestä tai kahdesta nakista. Nitriitin liikasaanti voi heikentää veren hemoglobiinin kykyä kuljettaa happea. Nitriitti on myös yhdistetty joihinkin syöpiin. Evira selvittää paraikaa suomalaisten nitraatin ja nitriitin saantia.

Jos käytät valtavasti makkaroita ja lihavalmisteita, myös sinun nitriitin saantisi voi olla ylärajoilla – kuten myös fosfaatin saantisi. Eläinkokeen perusteella fosfaatit voivat runsaasti käytettyinä heikentää luustoa. Fosfaatteja on myös esimerkiksi kevytlevitteissä, eineksissä ja kolajuomissa ja luonnostaan esimerkiksi maitotuotteissa ja lihassa. Suomalaisten on arvioitu saavan fosfaattia kahdesta kolmeen kertaa yli suosituksen. EFSAn paneeli uudisti viime vuonna myös sokerikulöörin (E 150) ADI-arvoja ja arveli, että värien E 150a, c ja d saanti voi lapsilla ja aikuisilla ylittää ADIn. Ruskea-mustia värejä käytetään muun muassa juomissa, jälkiruoissa ja makeisissa.

Saamiasi lisäainemääriä voit arvioida, kun tiedät eri elintarvikeryhmissä sallittujen lisäaineiden enimmäismäärät. Tiedon saat lisäaineiden EU-tietokannasta https://webgate.ec.europa.eu/sanco_foods/?sector=FAD.  

Lue lisää: Nitriitti ja nitraatti

6. Noin kahta kolmesta lisäaineesta esiintyy myös luonnossa. 

E-koodikammoa voisi siis potea vaikkapa omenasta, jossa esiintyy luontaisesti riboflaviineja (E 101), karoteeneja (E 160a), antosyaaneja (E 163), etikkahappoa (E 260), askorbiinihappoa (E 300), sitruunahappoa (E 330), viinihappoa (E 334), meripihkahappoa (E 363), glutamiinihappoa (E 620) sekä L-kysteiiniä (E 920). Puolukkaan voisi kirjoittaa viisi E-koodia. 

7. Kemiallinen valmistustapa ei tarkoita, että tuote olisi vaarallinen.  

– Ei kemia ole vaaranmerkki – onhan kaikki ruoka, proteiinit ja sokeritkin, kemiaa. Lisäaineen kemiallisesti valmistettu sitruunahappo on täysin sama aine kuin sitruunan sitruunahappo, joskin lisäaineena happo on hedelmään verrattuna hyvin puhtaassa, tiivistetyssä muodossa, sanoo Eviran ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen.

Monia kemiallisesti valmistettuja yhdisteitä ostetaan innokkaasti myös vitamiinipurkeissa. C-vitamiinikin on hapettumisenestoainetta eli antioksidantti. 

8. Luonnossa esiintyvä ei ole itsestään selvästi terveellistä. 

Luonnossa on paljon myös haitallisia aineita. Niinpä jokaisen lisäaineen täytyy alkuperästään riippumatta käydä läpi turvallisuusarviointi. Lisäaineita ei lainsäädännössä jaeta luontaisiin, luontaisen kaltaisiin ja keinotekoisiin, koska turvallisuuden kannalta eroa ei ole.

– Jako johtaisi kuluttajaa harhaan. Lähtökohta on, että kaikki lisäaineet ovat teollisuudessa sallituilla käyttömäärillä turvallisia riippumatta siitä, ovatko ne peräisin luonnosta tai keinotekoisia. Lisäaineita ei tarvitse välttää, Kanninen sanoo.

9. Lisäaineyliherkkyys on hyvin harvinaista. 

Parjatun natriumglutamaatin (E 620, E 621) on arveltu aiheuttavan esimerkiksi ylivilkkautta, astmaoireita sekä esimerkiksi hikoilua, rintakipua ja turvotusoireita sisältävää, niin sanottua kiinalaisen ravintolan oireyhtymää. Emeritusprofessori Matti Hannuksela ja professori Tari Haahtela pitivät kolme vuotta sitten Duodecim-lehdessä lisäaineyliherkkyyttä melkein myyttinä, kun yhteyttä glutamaatin ja oireyhtymän välillä ei uusimmissa tutkimuksissa todettu.

Sen jälkeen ei ole tullut esiin mitään uutta, joka antaisi aihetta muuttaa käsitystä, he toteavat myös nyt. Jos silti koet saavasi oireita, vältä natriumglutamaatin käyttöä.

Muun muassa rypälejuomissa, viineissä ja siidereissä käytetyt sulfiitit (E 220–E 228) voivat joskus pahentaa kroonista ei-allergista astmaa. Lisäaineita valmistetaan kuitenkin myös allergioita aiheuttavista ainesosista, kuten kananmunasta tai soijasta. Allergikko välttää oireet, kun lukee tuoteselosteet tarkkaan.

10. Peruselintarvikkeissa ei ole lisäaineita.  

Jos haluat välttää lisäaineita, kokkaile perusruoka-aineista, kuten maustamattomasta lihasta, kananmunista, pastasta, tuoreista marjoista, hedelmistä ja kasviksista. Myös luomutuotteissa on hyvin vähän tai ei lainkaan lisäaineita. Eniten eri lisäaineita on pitkälle jalostetuissa tuotteissa, kuten makkaroissa, karkeissa, pikkusuolaisissa, kastikkeissa ja maustetuissa juomissa. Myös kevyttuotteissa voi olla paljon lisäaineita. Jos käytät makeanhimossa paljon limsaa, karkkeja, valmiita jälkiruokasekoituksia ja pakattuja leivoksia, popsit ehkä myös paljon lisäaineita.

Muista nämä ostoksilla: 

  • Valikoi vaihtelevaa ja monipuolista. Varmistat riittävän ravintoaineiden saannin etkä saa lisäaineiden liikamäärää parin tuotteen jättikäytöstä.
  • Muista marjat, hedelmät ja vihannekset. Saat makeutta, keveyttä sekä paljon suoja-aineita ilman lisäaineita.
  • Vesi on ravitsemussuosituksissa suositeltu janojuoma. Mehut ja limsat antavat lisäaineiden ohella herkästi turhia kaloreita ja liuottavat hapoillaan hammaskiillettä.
  • Makkara ja jalostetut lihatuotteet sisältävät paljon nitriittejä, fosfaatteja ja suolaa. Jos täytät vatsaasi vain näillä, liikasaanti on melko varmaa.
  • Pitkälle jalostettu, lisäainepitoinen tuote on usein myös ravitsemuksellisesti kehno. Sipsipussilla ja jälkiruokavanukkaalla et pötki pitkälle.

Asiantuntija: ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen, Evira.

Lähteet: kemian tekniikan diplomi-insinööri Anja Nystenin aiempi haastattelu, evira.fi, Elintarvikkeiden lisäaineet (Evira 9/2010), efsa.europa.eu, ec.europa.eu/food, Duodecim-lehti, m.evira.fi, EU Food Additives -tietokanta

Julkaistu: 2.4.2012