Terve luu ei murru liukastumisesta!

Osteoporoosia sairastaa arvioiden mukaan tällä hetkellä Suomessa noin 400 000 henkeä, joista noin kymmenen prosenttia on hoidossa. Osteopeniaa, osteoporoosin esivaiheen, sairastavien määrästä ei ole edes arvioita.

Osteoporoosin riskitekijät tunnetaan jo varsin hyvin. Tästä syystä on käyty keskustelua laajasta seulonnan tarpeesta – kuten useille kansantaudeille tehdään. – Kokonaisseulonta ei olisi kustannushyödyllistä, mutta riskiryhmät pitäisi seuloa, Lehtonen-Veromaa laskee.

Riskiryhmiin kuuluvat matalaenergiaisen murtuman saaneet, reumaa sairastavat ja tulehdussairauksiin kortisonitablettihoitoja saaneet, keliakiaa tai laktoosi-intoleranssia sairastavat sekä henkilöt, joilta on poistettu mahalaukku tai suuri osa suolta. Keskeinen osteoporoosin laukaisija on vaihdevuosien aiheuttama estrogeenikato. Riskiä lisäävät lisäksi perintötekijät, hento ruumiinrakenne, varhainen vaihdevuosi-ikä, tupakointi sekä vähäinen liikunta.

- Miehellä on samat riskitekijät kuin naisella eli sukurasitus ja sairaudet. Myös miehillä on syynä sukupuolihormonin, testosteronin hiipuminen. Jos miehellä on useita murtumia, on syytä epäillä osteoporoosia.

Uusia riskiryhmiä myös syntyy: – Nykyään on entistä enemmän ihmisiä, joilta on hoidettu pahalaatuinen kasvain. Solusalpaajien käyttö esimerkiksi syövän hoidossa lisää osteoporoosin riskiä; tämä koskee myös lapsipotilaita, Lehtonen-Veromaa selventää.

Ikääntyvä nainen kuuluu suurimpaan riskiryhmään, mutta joukkoon ovat ilmestyneet myös anoreksiasta kärsivät nuoret naiset. – Jokaiselle anorektikolle pitäisi tehdä luunmittaus. Näin ei kuitenkaan tapahdu, Lehtonen-Veromaa murehtii. – Jos kartoitus tehtäisiin järjestelmällisesti, se voisi toimia osaltaan syömisen yllykkeenä ja helpottaisi näin hormonitoiminnan normalisoitumista.

Ryhti kauneusihanteeksi

Potilastyötä tekevä Marjo Lehtonen-Veromaa tietää, miten rankka tauti osteoporoosi on. Murtumien hoito on kivuliasta ja kallista. Vaikeassa osteoporoosissa ihmisen ryhti on kumara ja hän kärsii hengitysvaikeuksista ja vatsavaivoista.

- Pituuden lyhentymisen seuraaminen on yksinkertaista, ja se voidaan tehdä helposti kotona. Seuraammehan lasten ja lastenlastenkin kasvua hanakasti kotioloissa. Pituuden hävikki yli neljä senttiä nuoruuden pituuteen verrattuna on jo hälyttävä.

Lääkärin mielessä on käynyt nykyinen kauneuskeskustelu, jossa korostetaan kasvojen nuorekkuuden säilyttämistä. – Kaikki haluavat olla kauniita, mutta miten moni huomaa, että suora vartalo ja ryhdikkyys ovat yhtä tärkeitä. Kaatumisen seurauksena pituus voi lyhetä kerralla jopa viisi senttiä ja selkä painua kumaraan, mikä vaikuttaa ulkoiseen olemukseen.

Jos osteoporoosia sairastavan ryhti on mennyt, sitä ei voi enää korjata entiselleen. Lehtonen-Veromaa muistuttaa ”vanhanaikaisesta” kauneusihanteesta, johon sisältyivät hyvä ryhti ja joustava käynti.

Jos Kela korvaisi…

Ainoa varma keino osteoporoosin diagnosoinnissa on DXA-luuntiheysmittaus. Laitteita on tällä hetkellä noin 50 toimipisteessä, sekä sairaaloissa että yksityisissä tutkimuslaitoksissa. Lehtonen-Veromaa huomauttaa, että tutkimus ei ole kallis, noin 100 euroa. Hän vertaa hintaa vaateostokseen – kaikki on suhteellista.

- Kartoitustilanne helpottuisi, jos julkisen sektorin lääkärin lähetteellä yksityisessä tutkimuslaitoksessa tehdystä tutkimuksesta saisi Kela-korvauksen. Kela-korvaus olisi muodollinen tuki potilaalle, ja se motivoisi seulontaan. Julkisen sektorin DXA-laitteet ovat täydessä käytössä, mutta yksityisellä puolella on alikäyttöä, jota voitaisiin hyödyntää.

Kokemukseensa nojaten Lehtonen-Veromaa muistuttaa myös, että lääkärit voisivat olla tarkempia osteoporoosin epäilyssä ja seulonnassa. – Murtuman jälkeen on taitovirhe jättää osteoporoosin mahdollisuus tutkimatta.

- Kyse on siitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa jättää osteoporoosia hoitamatta. Nyt hoidossa on noin 10 prosenttia sairastavista eli noin 40 000 henkeä. Entä jos osteoporoosia ei hoideta? Murtumien määrä kasvaa väestön ikääntyessä, ja niiden hoitoon uppoaa paljon yhteiskunnan varoja. Lisäksi vielä yksilölliset kärsimykset.

Länsimaissa murtumien määrä on kasvussa. Suomessa oli vuonna 1970 noin 2000 lonkkamurtumaa, mutta vuonna 2000 lonkkamurtumia oli jo 8000. Ennusteen mukainen kasvu merkitsee, että lonkkamurtumapotilaiden hoitoon jouduttaisiin varaamaan valtaosa sairaspaikoista.

- Kun osteoporoosin on olemassa lääkitys, sairaus pitää löytää ja pysäyttää.

D-vitamiinia!

- Osteoporoosin hoidon tehokkuus näkyy siten, että murtumia ei enää tule. Vaikka lääkityksellä ei voida taata murtumattomuutta, riski vähenee huomattavasti, Lehtonen-Veromaa tietää. Nykyään on olemassa tehokkaita täsmähoitoja.

Murtumariskiä voidaan vähentää myös siten, että murtumapotilaat seulotaan heti, ja osteoporoosia sairastavat ohjataan hoitoon. Perusteena on se, että riski saada uusintamurtuma seuraavan puolen aikana on suuri.

- Eli käytännössä on reagoitava heti murtuman sattuessa, Lehtonen-Veromaa varmentaa.

Osteoporoosin ehkäisy tehoaa: irti tupakasta, riittävä liikunta lapsuudesta alkaen sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti koko eliniän. – D-vitamiinilisää pitäisi Suomessa harkita ympärivuotiseksi, erityisesti kasvuikäisille. Ravinnosta on vaikeata saada riittävää määrää D-vitamiinia, ja siksi lisävalmistetta olisi käytettävä ainakin talvikautena.

Jos D-vitamiinia pyritään saamaan ravinnosta normaalitarve eli 400 KY:tä, maitoa pitäisi juoda kaksi litraa tai syötävä margariinia 100 gramma päivässä. Osteoporoosissa suositeltavaa olisi saada D-vitamiinia 800 KY:tä päivässä.

- Imeväisikäisten D-vitamiinitippojen jälkeen D-vitamiinin nauttimista pitäisi jatkaa murrosiän jälkeiseen ikään saakka. Lehtonen-Veromaa opastaa, että D-vitamiinin käyttöä voisi Suomessa jatkaa koko elämän ajan.

Osteoporoosi