Voi hyvin

Teeskentelijä on kuin saippuanpala


Joistain ihmisistä ei saa mitään selkoa. Teeskentelijä ei ole yhteydessä itseensä eikä muihin.
Kuvat A-lehtien kuvatoimitus

Onpa sinulla kaunis mekko, näytät hyvältä! Lausahdus voi olla vilpitön ja aito, mutta myös täysin feikki, valheellinen.

Vuorovaikutukseen sisältyy sekä aitoutta että teeskentelyä. Äkkipäätään tuntuisi siltä, että teeskentely pitää aina tuomita ja rehellisyys on kunniallista. Psykologian tohtori Satu Kaski laajentaa näkökulmaa.

– Teeskentely ja feikkaaminen eivät ole vain huonoja asioita. Niillä on hyvät puolensa esimerkiksi tunnelman nostattamisessa. Kaikkea ei kannata laukoa, mitä mieleen juolahtaa. Kehuminen saa kuulijan tuntemaan olonsa hyväksi.

Teeskentelyllä on tietysti paljon huonoja puolia. Se voi olla tarkoitushakuista ja julmaa kaupankäyntiä. Ihminen teeskentelee, jos hänen oma etunsa vaatii sitä ja hän saavuttaa teeskentelyllä jonkun päämäärän. Silloin on kyse tietoisesta teeskentelystä.

Kaski jaottelee teeskentelyn tietoiseksi ja tiedostamattomaksi käyttäytymiseksi.

– Teeskentely tarkoittaa, että ihminen ei ole aito. Hän pitää yllä epäaitoa roolia. Hänellä on motiiveja, tunteita ja ominaisuuksia, jotka hän peittää teeskentelemällä jotain, mitä hän ei ole, Kaski määrittelee.

TIETOINEN TEESKENTELIJÄ pyrkii johonkin tavoitteeseen. Hän ylistää toista, vaikka ajattelisi päinvastaista. Hän ei ilmaise aidosti ajatuksiaan, koska on edullista antaa itsestä erilainen kuva kuin mitä hän pohjimmiltaan on.

Tiedostamatta teeskennellessään ihminen esittää toisenlaista kuin on, etteivät hänen huonot tai epämiellyttävät puolensa paljastuisi eikä hän jäisi yksin.

Tiedostamatonta teeskentelyä ihminen ei itse huomaa. Siihen voi havahtua, jos muut antavat palautetta ja kysyvät, että miksi toimit tuolla tavalla.

Eleet ja ilmeet antavat vihjeitä tiedostamattomasta teeskentelystä. Teeskentelijä saattaa myös muuttaa käyttäytymistään. Hän esittää uhkaavassa tilanteessa rohkeaa, vaikka pelkäisi niin, että jalat tutisevat. Hän suitsuttaa kehuja, vaikka ei tykkäisi jostain ihmisestä tai asiasta pätkääkään.

– Tiedostamaton teeskentely perustuu siihen, että ei uskalla kuunnella, mitä itsessä tapahtuu, mitä kokee, tuntee tai toivoo. Muut voivat huomata tämän.

Teeskentelyyn liittyy myös arvauksia ja tulkintaa. Teeskentelijä yrittää tulkita toisen odotuksia ja alkaa toimia niiden mukaisesti, jotta pääsisi tavoitteeseensa. Taustalla leijuu huoli siitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. Jos asiaa ei kysy suoraan, se perustuu tulkintaan. Teeskentelijä etsii keinoja selviytyä erilaisista tilanteista.

Oletko aito?

Muutamme käyttäytymistä tilanteen mukaan. Se onkin viisasta. Liian pitkälle vietynä joustavuudesta tulee rooli. Missä sinun rajasi kulkevat? Milloin olet aidoimmillasi?

TEEKENTELIJÄÄ ON VAIKEA tunnistaa. Satu Kasken mukaan voimme kuvitella, että tunnistamme teeskentelijän joistakin merkeistä. Teeskentelijä hymyilee, vaikka puhuu vaikeista asioista. Hän antaa ymmärtää, että elämä on kuin ruusuilla tanssimista.

– Teeskentelijästä huomaa, että kaikki ei ole kunnossa, mutta hänestä ei saa otetta. Aidossa ihmissuhteessa syntyy tunneyhteys, mutta teeskentelijän kanssa sitä ei synny. Hänestä ei tiedä, onko hän lintu vai kala. Hänen kanssaan ei synny aitoa kohtaamista.

Teeskentelijä leikkii jotain muuta kuin mitä hän todella on, eikä siis ole aito. Aitouden määritteleminen on Kasken mukaan hankalaa.

Ihmiset pitävät eri asioita aitoina. Joku pitää tietynlaista käyttäytymistä luonnollisena ja aitona, toiselle se on feikkaamisesta. Kysymys on tulkinnasta.

Harvoin kukaan pitää itseään epäaitona. Palaute tulee yleensä muilta ihmisiltä. Kun palautetta saa, voi jälkikäteen miettiä, miksi toimii näin. Kannattaa pohtia, mikä laukaisee teeskentelyn ja mitä voisi muuttaa, jos ei ole tyytyväinen omaan tapaansa reagoida.

Teeskentely saattaa olla kuori, jolla ihminen suojaa itseään, mutta Kaski näkee sen myös roolina.

– Teeskentelijä hyppää johonkin rooliin. Hän kuvittelee esimerkiksi olevansa poikamainen tyttö, vaikka olisi hyvin naisellinen. Kun teeskentelijällä on paljon rooleja, toiset eivät saa kiinni, kuka hän oikein on.

Lue myös: 5 askelta hyviin ihmissuhteisiin

MONET IHMISTEN PIIRTEISTÄ kehittyvät lapsuudessa ja kasvuympäristö vaikuttaa siihen, millaiset eväät kukin saa. Teeskentelyllä ei Kasken mukaan ole välttämättä tekemistä lapsuudenkodin kanssa.

– Teeskentely on tilannesidonnaista. Työnhakija arvelee, että työpaikassa tykätään tietynlaisesta tyypistä ja vakuuttaa, että hän on juuri sellainen. Tämä on funktionaalista toimintaa, eikä liity lapsuuden kokemuksiin. Tällaisessa tilanteessa on järkevä viestittää, että on pätevä ja pääsee minne haluaa.

Jos teeskentelee paljon, ja se näkyy ihmissuhteissa, juuria voi etsiä lapsuuden kiintymyssuhteista.

Lapsi oppii, miten pitää toimia, jotta oma tahto toteutuu. Kasken mukaan teeskentelystä kehittyy selviytymiskeino, ja se voi juurtua osaksi identiteettiä.

– Lapsi haluaa tikkarin ja tekee kaikkensa saadakseen sen. Kun hän huomaa, että joku tapa tehoaa, hän käyttää sitä jatkossakin ja saa näin mielihyvää.

Teeskentelyyn ei ole yhtä syytä, eivätkä kaikki sen juuret ole lapsuudessa. Teeskentelyn taustalla on Kasken mukaan monia erilaisia motiiveja. Ihminen kehittyy, ja hän voi kehittää persoonaansa myös aikuisena.

Teeskentelyllä voi tuottaa myös toiselle iloa. Silloin sen tarkoitusperät ovat myönteisiä.

– Kehu hyvää ruokaa tai sano puolisollesi, että olipa ihanaa seksiä, niin saat hänet hymyilemään. Töissä kollegaa voi kiittää hyvästä raportista, vaikka itse olisit tehnyt paremman. Näillä kommenteilla kasvatetaan toisten ihmisten pystyvyyden tunnetta.

Rehelliselle palautteelle on aika ja paikka, mutta joskus on hyvä käyttää tilannetajua ja vähän teeskennellä. Ongelmia syntyy, jos teeskentely on niin syvää, ettei aitoa ihmistä löydy lainkaan sen alta.

Pahimmillaan teeskentelijä jää yksin. Muiden on vaikea tulla toimeen ihmisen kanssa, joka on kuin saippua ja jossa ei ole pintaa, mihin tarttua.

Näin syntyy noidankehä. Ihminen teeskentelee, ettei hän jäisi yksin, mutta juuri teeskentelyn takia hän jääkin yksin.

– Hän menettää itsestään jotain ajatellessaan, ettei ole arvokas eikä hänen tunteillaan ole väliä. Hän tekee itselleen karhunpalveluksen sen sijaan, että menisi rohkeasti tärkeitä asioita kohti.

Lue myös: Miksi yksinäisyys hävettää

VAIKEASSA TEESKENTELYN kehässä mikään ei muutu. Parisuhteessa voi katkeroitua, jos näyttelee olevansa tyytyväinen, vaikka moni asia on huonosti.

Muutokseen on tarvetta, jos kärsii teeskentelystä tai se vaivaa läheisiä. Muuttuminen ei ole helppoa. On viisasta etsiä apua psykologilta tai terapiasta.

Sama ihminen on joskus aito ja joskus ei. Joidenkin kanssa on helpompaa olla aito kuin toisten. Ryhmän ilmapiiri vaikuttaa. Äänekkäät vallanpitäjät asettavat rajoja sille, mistä voidaan puhua ja mistä ei.

Kun ryhmässä saa suunvuoron, Kasken mielestä on tärkeää, että ei tietoisesti loukkaa toista. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua tulla tyrmätyksi.

Epäaitous kukoistaa sosiaalisessa mediassa. Some-kanavissa julkaistaan kauniita kuvia.

– Se vääristää todellisuutta. Kuvavirrasta voi tulkita, että ihmisillä menee tosi hyvin. Kukaan ei halua ladata sinne maanantaiaamuna näpsäistyä kuvaa, jossa pussit pullottavat silmien alla. Kauniita kuvia katsellessa voi miettiä, teeskenteleekö julkaisija.

Joku luo someen virtuaaliminän. Siinä voi olla jotain sellaista, mitä muu elämä ei tarjoa. Virtuaalitodellisuudessa hiljainenkin saa äänensä kuuluviin, mutta Kasken mukaan somessa pätee samat ryhmädynamiikan säännöt kuin muuallakin.

– Jos kuva ei saa yhtään peukkua tai kommenttia, sen lataaja pelkää, että minusta ei tykätä täälläkään. Some on armoton paikka. Jos sinne kirjoittaa väärän sanan tai kommentin, alkaa tulitus ja ihminen palautetaan ryhmän hyväksymään ruotuun.

Tunteet leviävät salamannopeasti. Sen vuoksi Kasken mielestä on hyvä, jos pystyy myös vähän feikkaamaan.

Valkoisissa valheissa ei joissain tilanteissa ole mitään pahaa.

Esimies voi kannustaa työntekijöitä sanomalla, että pysymme aikataulussa, vaikka urakkaa olisi jäljellä. Urheiluvalmentaja tsemppaa joukkuettaan, vaikka pelkää pahinta. Ystävän tarjoamaa illallista voi kehua, vaikka ruoka polttelisi vähän kieltä.

Satu Kasken mielestä Ultra Bra -yhtye kiteytti toisen tukemisen hyvin: ”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.”

– Siinä kuvastuu kohtaamisen kaunis ydin, voit kertoa tunteesi ja tarpeesi. Tiedän, että minäkin voin.

Satu Kaski on tietokirjailija, psykologian tohtori, työ- ja organisaatiopsykologi.

Juttu on julkaistu Voi hyvin 2/2019 -lehdessä.

Julkaistu: 30.4.2019