Suonikohju syntyy, kun laskimoiden verenkierto heikkenee, paine suonissa kasvaa ja laskimo pullistuu.

E nsimmäinen työväline on musta tussi. Lääkäri merkitsee seisovan potilaan säären ihoon tussilla kohdat, joissa suoni pullottaa selvästi esiin. Suonikohjut näkyvät nimenomaan seistessä.

Sääriä rumentavia suonenpullistumia kutsutaan yleisesti röllyköiksi, ja sana kuvaakin todella hyvin tätä yleistä vaivaa. Jopa joka kolmannella naisella ja joka viidennellä miehellä on jaloissa pintalaskimoiden vajaatoiminnasta johtuvia suonikohjuja. Yleensä niitä syntyy reisiin ja säärten yläosaan.

Sairaus on krooninen, iän myötä yleistyvä ja usein etenevä. Perimmäistä syytä siihen ei tiedetä. Perimä säätelee pitkälti vaivan ilmaantumista, ja se on naisilla yleisempi kuin miehillä. Raskausaika altistaa suonikohjuille. Myös ylipainolla on vaikutusta, mutta ennen kaikkea sairaus johtuu perimästä.

Laskimoissa veri virtaa sydämeen päin. Laskimosuonten läpät pitävät huolta siitä, että veri virtaa vain yhteen suuntaan. Kun läpät löystyvät ja suonten seinämien kimmoisuus vähenee, laskimoiden verenkierto heikkenee. Tällöin paine suonissa kasvaa ja laskimo pullistuu.

Pitkään jatkuva paine käpristää suonen ja aiheuttaa suonen sivuhaaroihin laajentumia. Näkyvä oire ovat kiemurtelevat ja pullottavat laskimosuonet, mutta aina suonikohjut eivät näy ulospäin.

– Kun paine laskimossa kasvaa, suoni ei tavallaan enää mahdu omalle paikalleen ja pullistuu siksi ulospäin. Jalkoihin tulee turvotusta ja usein myös särkyä, sanoo verisuonikirurgian erikoislääkäri Mikael Railo helsinkiläisestä Eiran sairaalasta.

Suonikohjuista voivat kertoa myös muut oireet: ihomuutokset, säärien ihon kutina ja säärihaavat. Aina nämä oireet eivät viittaa suonikohjuihin, ja ainoa tapa varmistaa diagnoosi on ultraäänitutkimus.

– Ultraäänilaite yleistyi 2000-luvun alussa verisuonikirurgin työvälineenä. Nykyään se on tärkein keino sairauden diagnosoimisessa sekä verisuonimuutosten laajuuden ja hoidon arvioimisessa, Railo sanoo.

Ultraääni on välttämätön väline myös laser- tai vaahtoruiskutushoidon aikana. Sen avulla lääkäri näkee koko ajan sekä suonten sisään että niiden ympärillä oleviin kudoksiin.

Mikael Railo jatkaa potilaan tutkimista.

– Koska hoidettavat suonet ovat tällä kertaa melko suuria, hoidoksi sopii parhaiten lasermenetelmä. Sen hoitotulokset on todistettu hyviksi pitkässäkin seurannassa, verisuonikirurgi sanoo.

Hoitoa kutsutaan myös termoablaatioksi, koska siinä suoni tukitaan lämpökäsittelyllä. Pienempiin suoniin ja laserhoidon jatkohoidoksi sopii usein myös vaahtoruiskutus.

2000-luvun tekniikkaa

Potilas käy makuulle tutkimuspöydälle, ja jalan ihon puhdistuksen ja steriilien liinojen asettelun jälkeen alkaa varsinainen hoito. Kämmenselkään kiinnitetään kanyyli ja sormenpäähän happisaturaation mittauslaite seurantaa ja mahdollista lääkitystä varten.

– Tarvittaessa potilas saa rauhoittavaa lääkettä, mutta sitä tarvitaan todella harvoin, leikkaussalihoitaja Sanna Santamäki kertoo.

Ultraäänilaitteen monitorissa näkyy, miten veri liikkuu suonessa. Laskimoveri ei pääse virtaamaan esteettä sydämeen päin, vaan seilaa edestakaisin.

– Jalan iho on tummunut nilkasta alaspäin ja muuttunut pahvimaiseksi. Tämä kertoo, että verenkierto on ollut heikkoa jo pitkään. Kun laskimoveri ei virtaa normaalisti, myös valtimoiden verenkierto huonontuu. Tällöin iho kärsii hapenpuutteesta. Pahimmillaan tila voi johtaa säärihaavoihin, kun laskimoissa oleva paine kohdistuu ihoon, Mikael Railo sanoo.

Näin suonikohjut poistetaan

1. Verisuonikirurgi Mikael Railo työskentelee Helsingissä Eiran sairaalassa.

2. Oikean jalan suonikohjut on jo hoidettu, ja tällä kertaa operoidaan vasenta jalkaa.

3. Laskimoverenkierron tutkimiseksi tehdään ultraäänitutkimus.

4. Suonikohjujen laserhoidossa käytetään välineinä muun muassa laserkuitua ja Oeschin koukkua.

5. Toimenpide tehdään ultraääniohjauksessa.

6. Laserkuidun ohjausvalo näkyy ihon läpi.

7. Laserkuitua kuljetetaan sairaan runkosuonen sisällä.

8. Tyhjentyneen suonen pätkiä poistetaan käsin.

9. Suonikohjujen alin kohta sidotaan langalla.

10. Toimenpide on tehty onnistuneesti.

11. Lopuksi jalkaan puetaan tukisukka, jota pidetään muutama vuorokausi.

Laser, vaahto vai jokin muu?

Suonikohjujen koko määrittää, mikä hoitomenetelmä sopii parhaiten. Vaikka valtaosa suonikohjuista hoidetaan muilla menetelmillä, myös vanhinta tapaa eli avoleikkausta käytetään toisinaan. Tällöin hoito tehdään nukutuksessa tai selkäydinpuudutuksessa. Sairas suoni operoidaan nivustaipeesta käsin.

– Nykyaikaisiin keinoihin verrattuna avoleikkaus on kivulias ja invalidisoiva menetelmä. Avoleikkauksen riskinä on nivushaavan tulehtuminen, ja suonikohjujen uusiutumisriski on noin 35 prosenttia. Sairauslomaa tarvitaan viikko tai kaksi, verisuonikirurgi Mikael Railo sanoo.

Eiran sairaalassa ei ole tehty avoleikkauksia enää yli kymmeneen vuoteen. Suonikohjuja hoidetaan avoleikkauksella muutenkin yhä harvemmin.

Laserlämpöhoito sopii parhaiten suurten ja keskisuurten suonikohjujen hoitoon. Laserin sijaan lämpökäsittelyssä voidaan käyttää myös radiotaajuushoitoa. Laser- tai radiotaajuushoito tehdään paikallispuudutuksessa polikliinisesti.

Suonikohjujen syntymisen riski hoidetulle alueelle on vain yhden prosentin luokkaa. Sairauslomaa tarvitaan korkeintaan pari kolme päivää.

Vaahtoruiskutushoito sopii parhaiten pienten suonikohjujen hoitoon ja täydentäväksi hoidoksi laserhoidon jälkeen. Laskimoon ruiskutetaan ultraääniseurannassa nestemäistä tai vaahtomaista ainetta, joka hajottaa suonen sisäpintaa kemiallisesti. Tämän seurauksena suoni tukkeutuu. Toimenpide tehdään polikliinisesti eikä vaadi puudutusta.

Suonikohjut uusiutuvat 25–35 prosentilla potilaista, jos vaahtoruiskutusta käytetään ainoana hoitona.

Laserin liitännäishoitona teho on paljon parempi.

Lue suonikohjupotilaan haastattelu: "Kivuton laserhoito korjasi suonikohjut"

Uusimpia pienten suonikohjujen hoitomenetelmiä ovat katetrilla tehtävät käsittelyt, kuten Clarivein. Siinä suoneen viedään erikoiskatetri, joka pyörii 360 astetta ja tavoittaa suonen seinämät joka puolelta. Katetri on hyvin ohut, eikä hoidossa tarvita puudutusta. Katetri levittää suoneen sklerosantti-lääkeainetta.

Menetelmä soveltuu vain keskisuurten, halkaisijaltaan alle 8–10 millimetrin runkosuonien hoitoon ja vain yhteen raajaan kerrallaan. Jos suonikohjuja pitää poistaa myös mekaanisesti, jalkaa täytyy kuitenkin puuduttaa.

Myös uusia menetelmiä kehitellään, ja esimerkiksi liimaa on testattu suonikohjujen hoitoon.

Monitorin kuvassa näkyy mustana iso, sairas laskimosuoni. Se on isomman suonen ”alajuoksu”, joka on alkanut muodostaa suonikohjua. Tämä suoni on operaation varsinainen kohde.

Jalan iho puudutetaan jääkylmällä puudutusaineella: kylmyys lisää puudutusaineen tehoa.

– Nyt pistää hiukan, lääkäri varoittaa.

Jalka puudutetaan koko matkalta, mutta vain ensimmäinen puudutuspiikki tuntuu. Puudutusaine peittää seuraavien pistojen tuntemukset.

Suonen sisään pujotetaan ohut metalliohjain ihoon tehdyn pienen viillon kautta. Se näkyy ultraäänilaitteen monitorissa kirkkaana pisteenä. Vaijerin avulla suoneen viedään ohjainholkki ja sitten vaijeri poistetaan.

Holkin sisään viedään laserkuitu, jonka kärki hohtaa punaisena. Se näkyy jopa ihon läpi jalan ulkopuolelle, koska potilaan sutjakassa jalassa ei ole paljonkaan rasvakudosta.

– Ultraäänellä pystyy seuraamaan laserkuidun matkaa koko toimenpiteen ajan. Se pujotetaan aina nivusseutuun saakka, jossa sairas laskimo yhdistyy syvään laskimoon. Sairaan suonen polttaminen aloitetaan vähän tämän liitoskohdan alapuolelta, Mikael Railo selittää.

Suoni puudutetaan koko matkalta. Hoidettavan suonen ympärille viedään puudutusainetta, joka työntää kudoksia tieltään ja täyttää tilan. Monitorin kuva näyttää, miten puudutusainetta sisältävä katetri auraa tietään kohti nivusseutua.

– Suonen ympärillä oleva puudutusaine toimii kuin ydinvoimalan lauhdevesi, Railo kuvailee. Kun suoni on täysin puutunut, potilas ei tunne mitään, vaikka suoni poltetaan 200-asteisella lasersäteellä.

Potilas saa suojalasit silmilleen. Tämä on laserhoidon varotoimenpide, vaikka laserkuidun rikkoutumisen riski on äärimmäisen pieni. Kun laserkone aktivoidaan, kuuluu pieni poksahdus, ja suonen lämpökäsittely alkaa.

Monitorin kuvassa näkyy kuin vaahtoa, kun laser polttaa suonta. Lämpökäsittelyn seurauksena suonen seinämät kutistuvat elottomiksi. Siinä, missä ennen näkyi iso musta pötkylä eli sairas laskimo, on kohta vain valkoinen rengas.

Kun laserpoltto on ohi, seuraa käsityövaihe: röllyköitä poistetaan mekaanisesti virkkuukoukun näköisellä instrumentilla eli Oeschin koukulla. Ensin säären pintaa puudutetaan vielä lisää. Sitten lääkäri tekee pieniä pistereikiä säären ihoon ja nostelee tyhjentynyttä laskimosuonta esiin pätkä kerrallaan. Suoni näyttää tyhjältä serpentiinimäiseltä ilmapallolta tai muovipussilta.

– Vaikka vain osa suonista saadaan tällä tavoin pois, loputkin pätkät arpeutuvat ja häviävät itsestään. Jos jälkitarkastuksessa näkyy vielä hoidettavia sivusuonia, niihin voidaan käyttää vaahtoruiskutusmenetelmää, Mikael Railo sanoo.

Heikon verenkierron tummentama jalkaterän iho vaalenee ajan mittaan, muttei välttämättä palaudu täysin entiselleen – tosin ei myöskään pahene. Verenkierto toimii nyt paljon paremmin, kun laskimoveri ei pakkaudu alaraajaan.

Toimenpiteen jälkeen operoituun jalkaan pujotetaan tukisukka, jota pidetään yhtäjaksoisesti 3–4 vuorokautta. Se tukee ja suojaa jalkaa. Puudutusaine vaikuttaa noin 4–5 tunnin ajan, ja sen jälkeen otetaan tarvittaessa kipulääkettä. Ihossa voi olla toimenpiteen jälkeen mustelmia ja lievää arkuutta.

Potilasta seuraillaan sairaalassa vajaa tunti, ja sen jälkeen hän pääsee saattajan kanssa kotiin. Saunaa ja uintia pitää välttää viikon ajan, mutta kävellä voi ja pitääkin heti toimenpiteen jälkeen. Liikunta on tärkeää, jotta laskimotukoksia ei pääse syntymään. Istuessa on syytä pitää operoitu jalka hiukan koholla.

Laserhoidon jälkeen määrätään tarvittaessa sairauslomaa 2–3 päivää. Jälkitarkastukseen potilas tulee 4–6 viikon kuluttua.