Suonikohjut alkoivat vaivata espoolaista Seija Korhosta, 72, noin 6–7 vuotta sitten. Ne olivat kehittyneet pikkuhiljaa seisomatyön ja todennäköisesti vahvan perinnöllisen altistuksen vuoksi. Ylipainoa Korhosella ei ole koskaan ollut.
– Turvotuksesta tai kivuista en juuri kärsinyt, mutta esteettinen haitta oli suuri. Jalka alkoi jo tummentua nilkasta alaspäin, sillä veri ei kiertänyt siellä kunnolla, Seija Korhonen kertoo.
Korhonen teki töitä 68-vuotiaaksi asti, ensin toimistossa ja viimeiset vuodet ennen eläkkeelle jäämistään muotiliikkeessä. Hän käytti usein polvisukkia, joiden kireän resorin arvelee vaikuttaneen suonikohjujen syntyyn. Viime vuosina kohjut pahentuivat huomattavasti.
Lue lisäksi suonikohjujen eri hoitomenetelmistä
– Pidän kovasti sienestämisestä ja marjastamisesta. Aloin pelätä kaatumista, sillä toisessa sääressä oleva sentin paksuinen suonikohju nousi jo polven päälle, ja kaatuessani se olisi voinut katketa, Seija Korhonen sanoo.
”Hoito oli täysin kivuton ja paraneminen nopeaa.”
Oikean jalan suonikohjut leikattiin Eiran sairaalassa 2017. Vajaan vuoden kuluttua hän tuli saman lääkärin, verisuonikirurgi Mikael Railon, luokse hoidattamaan myös toisen jalan.
– Ensimmäisellä kerralla pelotti hiukan, mutta ihan turhaan. Hoito oli täysin kivuton ja paraneminen nopeaa. Vain ensimmäinen puudutuspiikki tuntui, ja sen jälkeen en tuntenut yhtään kipua. Verikokeen ottaminen sattuu enemmän kuin koko jalan laserhoito. Ja leikkauspäivän iltana olin jo kävelylenkillä, hän kertoo.
Noin tunnin kestäneen toimenpiteen jälkeen Seija Korhonen kävelee omin jaloin leikkaussalista ulos. Sitten hän nauttii tarjotun kahvin ja myös konjakin. Terveydeksi!
