- Monitori. Anturilla otettava kuva ilmestyy monitoriin reaaliajassa, ja kuvan voi myös pysäyttää tarkempaa tarkastelua varten. Monitorissa on potilaan tiedot ja joitain kuvauksen parametreja. Siihen voi myös lisätä tekstiä, huomioita ja mittaustuloksia.
- Ohjauskonsoli. Tästä löytyvät yleisimmin käytetyt säätimet, joita voidaan tarvita tutkimuksen aikana. Ohjauskonsolista voi säätää muun muassa sitä, miltä syvyydeltä ja mistä kohtaa kuvaa otetaan, sekä ottaa talteen kuvaa tai videoita. Keskellä oleva iso pyöreä nappula on ohjauskonsolin hiiri.
- Anturit. Tässä ultraäänilaitteessa on kolme anturia. Anturi muodostaa jännitepulssista pietsosähköisen kiteen avulla ultraääniaallon, joka kulkee anturin kautta potilaaseen. Anturi myös vastaanottaa potilaan kudoksista tulevat kaiut ja muuntaa ne jännitesignaaleiksi. Näistä kaiuista muodostetaan kuva. Antureita on erilaisia eri käyttötarkoituksiin. Kuvan laitteen vasemmalla puolella on melko isoja antureita. Niillä kuvataan yleensä syvälle kudoksiin ja laajalta alueelta, esimerkiksi vatsan seudulla. Pienillä antureilla saadaan erittäin tarkkaa kuvaa pieneltä alueelta. Tyypillisesti niillä kuvataan pinnallisia kohteita.
- Kosketusnäyttö. Kosketusnäyttö on ultraäänilaitteen käyttöliittymä, jolla ohjataan tutkimusta. Näytöltä syötetään laitteeseen potilaan tiedot ja valitaan tehtävä tutkimus. Kuvauksessa voi myös tehdä tavanomaisesta poikkeavia esivalintoja.
- Liittimet. Liittimillä anturi liitetään tietokoneyksikköön. Tietokoneessa tapahtuu kuvan las kenta ja -muodostus sekä tiedon prosessointi.
Ultraäänen vaikutukset ihmiskehoon löydettiin 1920-luvulla. Aluksi sitä käytettiin muun muassa reuman ja astman hoidossa. Ultraäänitutkimuksia alettiin tehdä 1940–1950-lukujen taitteessa, ja Suomeen menetelmä rantautui parikymmentä vuotta myöhemmin.
Ultraääni on korkeataajuista ääntä, jota ihmiskorva ei kuule. Ääntä lähetetään kehoon ultraäänianturilla, joka myös vastaanottaa takaisin tulevia kaikuja. Koska ultraääni ei kulje ilmassa, tutkittavan alueen iholle laitetaan geeliä, joka toimii väliaineena ihon ja anturin välillä. Ultraäänellä ei voida tutkia luita, sillä ultraääni ei kulje luun läpi. Laitteiden kehitys on kuitenkin edistynyt niin, että niillä voi tutkia jo esimerkiksi aivojen verenkiertoa tietyistä kohdista kalloa.
Yleisimpiä ultraäänitutkimuksia ovat vatsan alueen ultraäänitutkimukset, joihin kuuluvat sikiötutkimukset. Tavallisia ovat myös sydämen, vatsan elinten ja pehmytkudosten tutkimukset. Esimerkiksi sydäntutkimuksissa tutkitaan sydämen rakennetta, seinämän paksuutta ja sydänläppien toimintaa.
Sappirakosta voidaan etsiä sappikiviä ja elimistä kasvaimia. Raskauden aikana tutkitaan sikiön rakennetta. Munuaistutkimuksissa voidaan esimerkiksi tarkastella elimen rakennetta ja etsiä munuaiskiviä, jotka voivat aiheuttaa kulkuesteen virtsalle.
Ultraäänitutkimukset ovat nykytiedon mukaan hyvin turvallisia. Siksi ne ovat suosittu kuvantamismenetelmä erityisesti vatsan alueen tutkimuksissa. Vatsan alueella on paljon röntgensäteilylle herkkiä elimiä, joiden tutkimuksia tiukat mutta tarpeelliset säteilyrajoitukset hankaloittavat. Ultraäänilaitteet ovat usein myös edullisempia kuin muut kuvantamislaitteet. Jos tilanne ei ole akuutti, tutkimus aloitetaan usein ultraäänellä.
Kuvantamismenetelmä valitaan kuitenkin ensisijaisesti tutkimuskohteen mukaan. Koska ultraäänellä ei voi tutkia luita, ne kuvataan röntgenlaitteilla. Tietokonetomografiatutkimus on ultraäänitutkimusta tarkempi, mutta esimerkiksi sappikivet näkyvät usein paremmin ultraäänilaitteilla.
Laitteita on monenlaisia käyttötarkoituksen mukaan. Yksinkertaisimmillaan ultraäänilaite on vain kämmenen kokoinen, ja sillä tutkitaan muun muassa poskionteloita. Laite ei anna kuvaa, vaan tutkimuksen tekijä päättelee vastaanotetuista kaiuista, onko poskionteloissa nestettä. Isot laitteet ovat lastenrattaiden kokoisia.
Fysikaalisessa hoidossa käytettävät laitteet poikkeavat tutkimuslaitteista. Niissä käytetään erilaisia äänen taajuuksia.
Sonograaferit ovat ultraäänitutkimuksiin erikoistuneita hoitajia, joilla voi olla esimerkiksi röntgen- tai sairaanhoitajan pohjakoulutus. Sonograafereita on Suomessa noin 50, mutta ultraäänitutkimuksia tekeviä hoitajia huomattavasti enemmän. Esimerkiksi kätilöt ja verisuonten hoitoon erikoistuneet sairaanhoitajat tekivät paljon tutkimuksia.
Ultraäänilaite
- Suomessa tehdään noin 660 000 ultraäänitutkimusta vuodessa.
- Ultraäänilaite maksaa noin 10 000–100 000 euroa. Lasten rattaiden kokoinen laite maksaa henkilöauton verran.
- Ultraäänilaitteiden taajuus on 1–20 MHz. Ihmisen kuuloalue loppuu 20 kilohertsiin.
- Ensimmäiset ultraäänilaitteet olivat lähes huoneen kokoisia.
- Uusimmilla kämmenen kokoisilla laitteilla voi saada kuvan suoraan kännykkään.
- Myös eläimille tehdään paljon ultraäänitutkimuksia.
