Suonikohjujen poisto laserilla on ylivoimaisesti paras tapa - näin se tapahtuu

On arki-ilta Kampin Terveystalossa, ja alkamassa on Arto Jousikarin suonikohjujen poisto laserilla. Jousikarilla on yllään sininen leikkausasu. Hän on saanut jo särkylääkkeen ja rauhoittavan esilääkkeen. Toimenpide voisi jännittää, mutta potilas on rauhallinen.

– Jalkani on aika ajoin kipeä ja turvonnut suonikohjun tähden. Leikkaus ei jännitä, Jousikari kertoo.

Hän on ensimmäistä kertaa suonikohjuleikkauksessa. Kipeä suonikohju sijaitsee pohkeessa, mutta varsinainen ongelma on toisaalla.

– Suonikohjut johtuvat laskimoiden vajaatoiminnasta. Ongelmana on polvitaipeesta nivuseen kulkeva suoni, verisuonikirurgian erikoislääkäri Patrick Björkman sanoo. Hän on hoitanut satoja suonikohjupotilaita, tänäänkin jo muutaman.

Oikuttelevan suonen latinalainen nimi on vena saphena magna, ja se on yleisimmin laseroitavia laskimoita eli verta takaisin sydämeen vieviä suonia. Sydän ei vedä verta puoleensa kovin voimakkaasti. Siksi laskimoiden sisällä on läppiä, jotka estävät veren valumisen takaisin alas.

Joskus nuo läpät pettävät, ja veri alkaa virrata osin takaisinpäin. Tällöin suoni laajenee, ja paine purkautuu pintasuonissa suonikohjuiksi. Tyypillisesti tämä tapahtuu sääressä.

– Suonikohjut ovat hyvin yleisiä. Kaikki niistä eivät oireile, mutta usein ne aiheuttavat kutinaa, särkyä, suonenvetoa, turvotusta ja ihottumaa, Björkman sanoo.

Hoitamattomana suonikohju voi pahimmillaan johtaa säärihaavaan. Tämä on kuitenkin nykyisin harvinaista, sillä suonikohjuja operoidaan paljon sekä yksityisessä että julkisessa terveydenhuollossa.

Lue lisäksi lisätietoa suonikohjujen eri hoitomenetelmistä.

Patrick Björkmanilla on toimenpiteessä apunaan kaksi sairaanhoitajaa: Sini Laulajainen ja Paula Kiri. Toinen heistä seuraa potilaan tilaa, ja toinen vastaa leikkausvälineistä. Koko tiimi on pukeutunut leikkausvaatteisiin. Hiusten suojana on myssy ja suun edessä hengityssuojain.

Ennen kuin päästään operoimaan, potilaan jalka pestään ja desinfioidaan. Pään ja jalan väliin asetetaan näkösuoja, joten Arto Jousikari ei näe, mitä hänen jalalleen tehdään. Häntä ei nukuteta, vaan toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa.

Sitten Björkman tarkistaa ultraäänilaitteella, missä leikattava suoni kulkee. Se näkyy koneen ruudulla: laseroitavaa suonta on 40 senttiä.

– Vähän kirpaisee, Björkman sanoo ja pistää ensimmäisen puudutuspiikin polvi­taipeessa kohtaan, josta laserkuitu viedään suoneen. Suoni ei tunne mitään, mutta kudokset sen ympärillä tuntevat.

Seuraavaksi laserkuitu työnnetään suoneen. Kuidun päässä palaa punainen valo, ja ihon läpi näkyy, miten valo etenee suonessa. Kun kuitu on paikoillaan, sisäreiteen pistetään vielä useita puudutuspiikkejä, jotka sisältävät myös adrenaliinia.

– Puudutusneste leviää suoneen ja kiristää suonen laserkuidun ympärille. Samalla se eristää suonen sitä ympäröivistä kudoksista, Björkman sanoo.

Näin laser ei polta kudoksia, vaan ainoastaan operoitavan suonen.

Patrick Björkman kysyy potilaalta, onko kaikki hyvin.

– Kyllä, ei tässä mitään, Arto Jousikari vastaa.

Kaikki on siis valmista, ja laserointi voi alkaa. Ensin kaikki huoneessa olevat asettavat silmilleen suojalasit. Ne ovat varotoimenpide siltä varalta, että laserin kärki lipsahtaisi ulos suonesta ja osuisi jonkun silmiin. Niin ei tosin ole koskaan käynyt.

Björkman pistää vielä yhden puudutuspiikin Jousikarin nivusiin. Sitten hän käynnistää laserin ja alkaa vetää sitä hitaasti ulos suonesta. Matkallaan se kuumentaa suonen 120-asteiseksi. Näin suoneen syntyy paha palovamma, jolloin se kuolee ja arpeutuu.

– Yleisin virhe on, että vetää laserin pois liian nopeasti. Silloin se ei välttämättä polta suonta kunnolla.

Laserkuidussa on mitta-asteikko, ja kone piippaa jokaisen sentin kohdalla, jonka Björkman vetää ulos suonesta.

Muutamassa minuutissa laser on tehnyt tehtävänsä, eikä viallista laskimoa enää ole. Nyt se ei voi siis enää paineistaa suonikohjuja pohkeessa.

Toimenpide kuitenkin jatkuu vielä, sillä kohjut ovat edelleen tallella. Pohje puudutetaan, ja Björkman ottaa esiin virkkuukoukun näköisen välineen.

– Pahimmat kohjut nyitään pois tällä koukulla, Björkman esittelee.

Toden totta, suonikohju tulee ulos pohkeesta koukun mukana. Se näyttää valkoiselta madolta. Vertakin valuu hieman.

– Ei tuntunut missään. En tuntenut edes puudutuspiikkejä, ja oloni on ihan normaali, Arto Jousikari sanoo.

Hoitajat paketoivat jalan siteisiin, ja päälle vedetään tukisukka. Sukkaa pidetään viikko: se vähentää mustelmien syntymistä ja veritulppavaaraa. Siteet pitää vaihtaa ensimmäisen päivän jälkeen, sillä suoneen on pistetty noin desi puudutusainetta. Se tihkuu pois osin ihon läpi.

– Huomenna jalka on varmasti arka ja siihen ilmestyvät kaikki sateenkaaren värit. Tämä kuuluu asiaan, Patrick Björkman sanoo.

Särystä pitäisi selvitä tavallisilla kipulääkkeillä. Ensimmäiset päivät laseroinnin jälkeen tulisi välttää raskaiden esineiden nostamista, mutta kävellä saa. Se on suositeltavaakin, sillä liikkumattomuus lisää veritulppariskiä. Sairauslomaa saa työn mukaan parista viiteen päivään.

– Entisaikaan suonikohjuja poistettiin leikkaamalla. Se oli verinen toimenpide. Sairaalassa oltiin viikko, ja toipumiseen meni kuukausi, Patrick Björkman kertoo.

Nykyisin suurin osa suonikohjuista poistetaan laserilla. Joskus käytetään myös vaahtoruiskutusta, mutta se ei ole järkevää, jos suoni on iso. Vaahtoa tarvittaisiin valtavasti.

– Vaahtoruiskutuksessa suonen sisään ruiskutetaan kemiallista ainetta, joka ärsyttää suonta. Suoni arpeutuu, ja sen toiminta lakkaa, Björkman kertoo.

Hänen mukaansa laser on kuitenkin ylivoimaisesti paras ja turvallisin tapa päästä eroon suonikohjuista. Laserin etuihin kuuluu myös se, ettei sen käytölle ole muita esteitä kuin anatomiset syyt.

– Joskus suonisto on mutkikasta ja pientä, eikä sinne saa laserkuitua sisään.

Björkman ei aina suosittele poistamaan suonikohjuja pelkästään kosmeettisten syiden takia.

– Leikkauksiin liittyy aina riski. Lisäksi näitä isoja laskimoita käytetään sydämen ohitusleikkauksessa. Ne ovat siis vara­osia. Siksi niitä ei kannata polttaa pois turhaan.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 4/2020.