Kaksisuuntainen mielialahäiriö: "Solmin pika-avioliiton mielenhäiriössä"

Kaksisuuntainen mielialahäiriö: "Solmin pika-avioliiton mielenhäiriössä"
Kaksisuuntainen mielialahäiriö sai Isa Merikallion tekemään suuren virheen. Hän kertoo häiriöstään avoimesti.
Julkaistu 8.10.2016

Hääpäivänään elokuussa 2014 valmentaja Isa Merikallio tiesi, että jokin oli pahasti vialla. Jälkeenpäin ajatellen se näkyi hiuksista. Hän ei ollut harjannut niitä pitkään aikaan. Takaraivolle oli syn­tynyt huopamainen, paksu takku. Isa peitti sen nutturalla.

Hääjuhlat onnistuivat kuitenkin täydellisesti. Turussa paistoi aurinko.

Nelikymppinen Isa ja mies olivat toisilleen vanhat tutut. He olivat aloit­taneet seurustelun puoli vuotta aiemmin ja rakastuneet niin, että jalat menivät alta.

Pari osti rivitaloasunnon merenrannalta. Isa muutti alakouluikäisen tyttärensä kanssa Helsingistä Turkuun.

Ystävät ihailivat heidän rohkeuttaan heittäytyä rakkau­den vietäviksi. Kenellekään ei tullut mieleen epäillä, että Isa tai hänen miehensä ei ollut normaalissa mielentilassa.

Kupla puhkesi kaksi viikkoa häiden jälkeen.

Menestyvä nainen ja urheilija

– Minulla oli jo hääpäivänä epäilys, että tämä onni ei kestä.

Silloin Isa Merikallio ei vielä tiennyt, että hän kärsii kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota on ennen kutsuttu maanisdepressiivisyydeksi. Hän ei tajunnut, että pika-avioliitto oli seurausta hypomaanisesta jaksosta.

Diagnoosin hän sai vasta seuraavana vuonna, kun masennus oli ottanut vallan.

Isa on johtamisen ja itsensä johtamisen valmentaja sekä liikkeenjohdon konsultti.

Lisäksi hän on tutkija ja kirjailija. Isa on kirjoittanut useita elämäntaito-oppaita, kuten Suorituselämästä merkityselämään, Vilpittömästi välinpitämätön ja Jaksaa, jaksaa!

Hän on menestynyt urheilussa nuoresta asti ja voittanut SM-mitaleja kumparelaskussa, triathlonissa ja maastopyöräilyssä. Varsinainen supersuorittaja siis!

Tai entinen ylisuorittaja, kuten Isa on itseään kuvaillut.

Hän on nojaillut urheiluautonsa konepeltiin talousleh­dissä ja kertonut, miten hyvin hänen yrityksillään menee.

Haluan hälventää häpeää

Isa Merikallio haluaa hälventää mielialahäiriöiden häpeää ja leimaa.

 – Ihmiset ajattelevat, että on niitä mielisairaita ja sit­ten ”meitä terveitä”, mutta todellisuudessa 25 prosenttia meistä on kärsinyt mielenterveysongelmista, erityisesti kriisitilanteissa.

Kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö on lievempi kuin ykköstyypin häiriö. Kakkostyypissä hypomaaniset tilat ja sitä seuraavat masennusjaksot ovat usein seurauksiltaan vähemmän vakavia kuin ykköstyypissä.

Vakavampi häiriö vaatii aina lääke- ja sairaalahoitoa. Silti kakkostyypin häiriöstä kärsiväkin voi joutua vaikeuksiin ja sairastua vakavasti masennukseen, kun vastoinkäymi­set kasaantuvat.

Moni heistä jää vaille diagnoosia, ellei osaa yhdistää ma­sennusjaksoja ja niitä edeltäviä euforisen energisiä, hypo­maanisia jaksoja toisiinsa.

Pikaliitto kävi kalliiksi

– Kakkostyypin hypomania ei näytä sellaiselta, että lähi­piiri osaisi huolestua. Kukaan ei tullut sanomaan minulle, että olen sairas. Jokainen haluaa olla energisen tyypin seu­rassa. Hänhän loistaa kuin aurinko ja innostaa muitakin!

Isa Merikallio uskoo, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomaaninen vaihe voi tarttua. Niin tapahtui, kun hän rakastui.

Silloin Isalla meni kovaa. Pikakihlauksen ja parin kuukauden seurustelun jälkeen alkoi isojen häiden suunnittelu.

Myös mies teki tapaamisen jälkeen suuria muutoksia elämässään.

Masennus ja siivoton koti

Kun Isa kertoi ystävälleen, että on masentunut, ystävä epäili ja sanoi, ettei Isa kuulostanut siltä.

Miten hän voisi kuvata sitä kaaosta, joka hänen päänsä sisällä vallitsee? Sitten hän keksi: hän otti kuvan kodistaan ja lähetti sen ystävälle.

Kuvassa näkyivät itkettyneet kasvot. Takana oli keittiö: tiskipöydillä lojui paperi- ja postiröykkiöitä. Kaikkialla oli suuria vaatekasoja.

Tässä kodissa ei ollut siivottu puoleentoista vuoteen. Kaikki aika ja energia olivat menneet velkojen maksuun.

Lasku pika-avioliitosta lankesi Isalle. Se oli useita kym­meniätuhansia euroja. Avioeron jälkeen rivitaloasunto myytiin tappiolla. Lisäksi hän oli lainannut rahaa yrityk­seltään ja maksoi pois häävelkaa.

Sairaus ei näy päälle

Herkistä aiheista annetaan yleensä haastatteluita silloin, kun ollaan jo kuivilla ja vastoinkäymiset on selätetty. Kauneus ja Terveys -lehden haastattelu osui keskelle kriisiä.

– Näkyykö päällepäin, että olen vakavasti masentunut? hän kysyi toimittajalta.

Ei näkynyt. Hänellä oli siisti olemus ja viisaat puheet. Haastattelu tehtiin Isan työhuoneella.

– Niin, tiedän, ettei se näy. Siksi annan erittäin mielel­läni tämän haastattelun.

– Masennus on hengenvaarallinen sairaus. Näistä asioista on pakko puhua avoimesti, sillä kukaan ei voi nähdä masentuneen pään sisälle.

Kolme viikkoa haastattelun jälkeen Isan olo on parem­pi. Sumuinen olo pään sisältä on hälvennyt.

Johtuuko masennuksen väistyminen pienestä annoksesta masennuslääkettä? Vai siitä, että hän vain päätti, ettei yrit­täjällä ole varaa velloa masennuksessa?

Isa ei osaa sanoa.

– Lisäsin urheilua ja jätin viinin kokonaan. Nyt jaksan lähteä vaikka teatteriin ystävän kanssa. 

Yrittäjän on pakko jaksaa

Vuonna 2015 pikaliiton velat oli maksettu. Hän saisi aloittaa vuoden 2016 puhtaalta pöydältä.

Sitten iski influenssa-aalto, joka peruutti alkuvuodeksi sovitut koulutukset. Firman tilit olivat taas miinuksella.

Se oli liikaa jaksamiselle, ja Isa varasi ajan psykiatrille. Hän oli työkykyinen vain pari tuntia päivässä.

– Yrittäjänä minulla ei ole mahdollisuutta sairauslomaan. Jos olisin toisella töissä, menisin vain työterveyshoitajalle ja masennukseni naamioitaisiin selkäsäryksi tai muuksi. 

Kun Isa lähti psykiatrin vastaanotolta masennus- ja unilääkereseptit laukussaan, hän meni suoraan työtapaa­miseen.

Yrittäjällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää jak­saa. Hyvä puoli on, että jos voimat ehtyvät, hän voi tehdä lyhyempää päivää tai etätöitä kotona.

Masennus ei kuuntele järkipuhetta. Isaa ei lohdut­tanut menestys töissä.

Hän oli menettänyt elämänhalunsa. Ainoa syy jaksaa oli 9-vuotias tytär.

Lapsi yrittää piristää

Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö on vaikuttanut Isan äitiyteen?

– En osaa sanoa, onko tämä masen­nuksen värittämä ajatus: Tuntuu, etten olisi ryhtynyt äidiksi, jos olisin tiennyt häiriöstä. On hirveää, kun lapseni kysyy, miksen ole koskaan iloinen ja yrittää piristää minua.

Isa on kertonut lapselleen sen verran kuin lapsi pystyy ymmärtämään. Pika-avioliitto, muutto Turkuun ja avioero ovat ”hulluinta”, mitä Isa on hypomaanisessa vaiheessa tehnyt.

Silti hän soimaa yhä itseään siitä mitä tapahtui. Lapsi oli jo ilmoitettu uuteen kouluun ja Isa oli hankkinut hänelle koi­ran. Sitten pitikin palata takaisin pääkaupunkiseudulle kahdestaan.

Tytär pääsi onneksi takaisin vanhaan kouluunsa.

– Tunteet ohjaavat elämäämme. Ja kun kielteiset tunteet alkavat ohjata, se on tuhoisa kierre. Onneksi tiedän, mistä sairaudessani on kyse ja että vaikeat vaiheet menevät ohi. Jos en tietäisi, olisin todellisessa vaarassa.

Työpaikoilla vieroksutaan kielteisiä tunteita

Isa toivoo, että työelämässä olisi tilaa kaikille tunteille – ei vain onnellisuus- ja innostushötölle, jonka on tarkoi­tus palvella yhtiön tulosta.

– Työpaikoilla vallitsee tunnerasismi. Bisnesfooru­meissa puhutaan kyllä tunteiden tärkeydestä, mutta vain myönteisiä tunteita on lupa näyttää. Elämme onnellisuuskahleissa.

Isan asiakkaina on isojen yritysten johtajia. Kolme nel­jästä itkee hänen valmennuksessaan sitä, miten hukassa on elämänsä ja työnsä kanssa.

Moni on sanonut, että saa jaksamisen eväitä Isan elä­mäntaito-oppaasta.

– Kun kuulen näitä kehuja, nieleskelen ja kirjoitan leh­tiööni: lue omaa kirjaasi.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypomaniassa on hyvätkin puolensa. Jos silloin suuntaa energiansa työhön, tehokkaampaa työntekijää saa hakea!

Levolle ei ole aikaa

Työelämä on muuttunut armottomaksi kilpajuoksuksi. Kun yhtiön strategioita ennen tehtiin vuosien tähtäimellä, nyt kierto on lyhyempi. Johtajia tulee ja menee.

– Hyvin harva uskaltaa ottaa sapattivuoden ja katsoa elämänmenoa etäältä. On surkeaa, että olemme pakotettuja olemaan terveitä hirveällä paineella tai muuten putoamme oravanpyörästä. Luonnollista palautumisaikaa ei ole.

– Sairaudesta on työssäni apuakin. Se on antanut minulle kyvyn katsoa maailmanmenoa kriittisesti. Asiakkaitteni on helppo samaistua ajatuksiini.

Isa Merikallio näyttää työhuoneensa nurkassa olevaa isoa kasvia. Se on huonossa kunnossa: kuivissa oksissa on vain muutama lehti.

– Eräs asiakas kysyi, miksen heitä kasvia pois. Se on sii­nä tarkoituksella. Se näyttää kuolleelta, mutta se on vain lepotilassa. Keväällä siihen tulee uudet lehdet. Ei luonnos­sakaan kaikki kukat kuki kaiken aikaa.

Haastattelu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2016.

1 kommentti