Keväällä 2014 olin stressaantunut töistä, mutta en ymmärtänyt sitä. Elin arkea kuin ennenkin, enkä kuunnellut itseäni. Sitten minulla alkoi ilmetä fyysisiä oireita, kuten ruokahaluttomuutta. Aloin ihmetellä, mikä minua vaivaa. En siinäkään kohtaa tajunnut, että se oli uupumusta.
Olin huolissani terveydestäni. Ruokahaluttomuuteni meni lopulta todella pitkälle, en pystynyt syömään juuri mitään. Pelkäsin jopa kuolemaa. Minulle sanottiin, että olen anorektikko. Tiesin itse kuitenkin koko ajan, että en jätä syömättä jotta laihtuisin, en vain pystynyt syömään. Lääkärissä minulla todettiin vakava masennus. En ymmärtänyt diagnoosia, sillä minulla oli elämäniloa. Murehdin lähinnä sitä, miksi oireilen.
Lue myös: Nainen ja masennus
Lääkkeet eivät auttaneet
Kesällä olin osastolla hoidossa. Masennustani hoidettiin lääkkeillä, mutta en saanut niistä apua, päinvastoin. Minusta tuli entistä itkuisempi ja ne aiheuttivat vakavia sivuvaikutuksia. Sain esimerkiksi rytmihäiriöitä. Toisinaan heräsin paniikissa, kun en saanut henkeä. Lisäksi verenpaineeni heittelivät rajusti. Nämä oireet lisäsivät tuskaani omasta terveydestäni.
Epäilin jo etukäteen, että lääkkeet eivät auta, sillä minulla oli todettu masennus aikaisemmin vuonna 2010. Lääkkeistä ei ollut apua silloinkaan, vaan veivät oloani huonompaan suuntaan. Ne lisäsivät pahaa oloani ja totesin, että minun pitää vähentää niitä. Hakeuduin silloin uudestaan lääkäriin ja siellä huomattiin, että minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sain siihen Thyrox-lääkityksen.
Ruokavalioni muutettiin
Koska lääkkeistä ei ollut apua masennukseeni kummallakaan kerralla, lähdin etsimään sitä itse. Löysin Tampereelta funktionaalisen lääketieteen klinikan, jossa ruokavalioni muutettiin. Minulla oli kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkkeet, mutta niiden annostusta nostettiin. Vuosien 2010 ja 2014 välillä minulla oli hengenahdistusta ja palelin. Totuin elämään näiden ongelmien kanssa, enkä huomannut niitä. Olikin ihanaa, kun lääkitys saatiin kohdalleen ja oireeni katosivat.
Minulle ehdotettiin gluteenitonta ruokavaliota, koska se auttaa yleensä kilparauhasongelmiin. Viljan gluteeni voi häiritä kilpirauhashormonin tuotantoa. Vähitellen muokkasin ruokavaliota gluteenittomaksi. Mielialani nousi, mahaani ei enää turvottanut, ihoni oli paremmassa kunnossa ja vatsavaivani katosivat.
Olen energisempi ja voin kokonaisvaltaisesti paremmin. Osaan nykyisin kuunnella itseäni. Tänä keväänä minulla oli taas uupumuksen oireita, mutta pystyin vähentämään työtunteja. Luulen, että osaan nykyisin hallita stressiä.
Opin kuuntelemaan itseäni
Uskon, että kilpirauhasen vajaatoiminta ja masennus liittyivät toisiinsa. Kun lääkitys saatiin kuntoon ja ruokavalio muutettiin, masennus on pysynyt poissa. Hormonitoiminta vaikuttaa kaikkeen elämiseen ja minusta olisikin tärkeää tutkia masennuspotilailta myös heidän fyysinen tilansa.
Jälkikäteen ajateltuna olen ymmärtänyt, että en osannut kuunnella itseäni. Itsetuntemukseni oli todella heikko. Neuvoisinkin kaikkia antamaan itselle armoa ja kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Lisäksi minulle selvisi, että olen yliherkkä. Erityisherkkyyteni takia aistin asioita eri tavalla. Reagoin lääkkeisiin rajummin ja psyykkisesti tunnen voimakkaammin. Tämä saattoi aiheuttaa esimerkiksi itkuisuuteni.
Positiivista tässä kaikessa on se, että tiedän nyt hurjasti enemmän terveydestäni.
