Terve.fi

Nainen ja masennus


Naisille kehittyy kaksi kertaa todennäköisemmin vakava masennus kuin miehille. Naisilla on myös suuremmat luvut kausimasennuksessa, masennuskäyttäytymisessä kaksisuuntaisessa mielenhäiriössä ja kroonisessa masennuksessa.

Ilmaisua ”sukupuolten välinen kuilu” käytetään usein taloudessa ja politiikassa kun viitataan miesten ja naisten tuloeroihin tai äänestyskäyttäytymiseen. Mutta parhaiten dokumentoitu sukupuolten välinen kuilu liittyy mielenterveysongelmaan – masennukseen.

Naisille kehittyy kaksi kertaa todennäköisemmin vakava masennus kuin miehille. Naisilla on myös suuremmat luvut kausimasennuksessa, masennuskäyttäytymisessä kaksisuuntaisessa mielenhäiriössä ja kroonisessa masennuksessa. Toisin kuin pelkkä surullisuus, masennus voi saada ihmisen tuntemaan työn, koulun ja ihmissuhteiden olevan huonolla mallilla tai niiden olevan jätetty kesken. Tämä voi viedä ilon ihmiselle ennen iloa tuottaneista toimista ja voi myös saada ihmisen tuntemaan jatkuvasti rasitetuksi. Tämä mielenterveyshäiriö voi myös aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten väsymystä, kipua ja ruuansulatusongelmia.

Ei ole selvää, miksi masennuksessa on sukupuolien välinen kuilu. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että molemmat sukupuolet kärsivät yhtä paljon masennuksesta, mutta naisia diagnosoidaan enemmän. Osittain siksi, etteivät miehet puhu yhtä paljon tunteistaan tai hakeudu hoitoon mielenterveysasioissa.On myös mahdollista, että masennus ilmenee miehillä eri tavoin, kuten huumausaineiden käyttönä tai väkivaltaisena käytöksenä. Joidenkin mielestä molemmat sukupuolet ovat herkkiä sairastumaan masennukseen, mutta naiset ovat vaikutusalttiimpia stressille ja muille ympäristötekijöille.  

Teorioita sukupuolien välisestä kuilusta

Geneettinen herkkyys, hormonit ja ympäristön stressi vaikuttavat kaikki masennuksen kehittymiseen sekä miehillä, että naisilla. Tutkijoilla on ollut vain vähän menestystä etsiessään biologisia osatekijöitä, jotka altistaisivat naisia masennukselle.

Geenit Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset ehdottavat, että perinnöllisyys voi selittää jopa 40% riskistä sairastua masennukseen. Tiettyjä masennukseen liitettäviä geenimutaatioita esiintyy ainoastaan naisilla.

Hormonit Sukupuolten välinen ero masennuksessa esiintyy ensimmäisen kerran puberteetissa. Tutkimusten mukaan masennuksen nähdään olevan yleisempää tytöillä 11-vuotiaasta ylöspäin. Myös hormonaaliset vaihtelut kuukautisten aikana voivat luoda samanlaisia mielialanvaihteluita kuin masennuksessa. Jotkut naiset ovat herkkiä sairastumaan masennukseen synnytyksen jälkeen (kts. raskauden aikainen ja jälkeinen masennus) tai vaihdevuosien tuoman pitkän muutosjakson aikana. Yleensäkin ajanjaksolla, jolloin hormonitasot vaihtelevat villisti. Tutkijat ovat pitkään epäilleet, että hormonien, kuten estrogeenin, tasovaihtelut vaikuttavat naisten masennusalttiuteen.  Mutta vaikka monet tutkimukset ovat tutkineet tätä kysymystä, ne eivät ole pystyneet todistamaan, että tällaiset hormonitasojen vaihtelut vaikuttaisivat mielentilaan, kun kyseessä on suuremmat naisryhmät. Yleinen kanta nykyään on, että hormonitasojen vaihtelut voivat vaikuttaa yksittäisiin naisiin, altistamalla heidät masennukselle tietyissä elämäntilanteissa, mahdollisesti muiden tekijöiden, kuten stressin, myötävaikutuksella.

Stressi Yhteisökyselyissä käy ilmi, että naiset myöntävät miehiä useammin olevansa stressaantuneita. Toiset tutkimukset osoittavat naisten vajoavan miehiä useammin masennukseen stressaavassa tilanteessa. nainen on myös todennäköisempi kärsimään vakavasta stressistä, kuten hyväksikäytöstä lapsena, seksuaalirikoksista ja kotiväkivallasta.

Varsinkin nuoressa iässä tapahtuneilla traumaattisilla tapahtumilla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia aivoihin. Jokapäiväisetkin tapahtumat voivat vaikuttaa negatiivisesti. Naiset ovat miehiä todennäköisemmin huolehtijoita: he huolehtivat pienistä lapsista, vanhoista vanhemmistaan tai molemmista. Tämä krooninen matala stressi voi johtaa masennukseen. Toisenlaista stressiä on köyhyys: Naiset ovat keskimääräisesti miehiä köyhempiä, varsinkin nuorten lasten yksinhuoltajaäidit, joilla masennusta havaitaan erityisen paljon.

Muut tekijät Jotkut tutkimukset osoittavat, että naiset ovat miehiä taipuvaisempia märehtimään asioita ja ovat myös herkempiä ahdistukselle. Tällaiset psykologiset piirteet voivat ajaa joitakin naisia masentumaan. Terveys ja aktiivisuustaso voi myös vaikuttaa. Eräs kiinnostava tutkimus teki huomion, että esimerkiksi huono terveys ja liikunnan puute liittyisivät sukupuolten väliseen kuiluun, jopa muiden tekijöiden, kuten työllisyyden ja stressitason, kontrolloinnin jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden tiedetään parantavan mielenlaatua masentuneilla ihmisillä, mutta tämän tutkimuksen mukaan liikunnan lisääminen voisi olla tärkeämpää naisille.  

Hoitokeinot

Suurimmaksi osaksi masennuksen hoito on sama sekä miehillä ja naisilla. Kliinikot yleensä jakavat hoidon kolmeen vaiheeseen: -    Akuutissa vaiheessa, joka yleensä kestää kuudesta kahdeksaan viikkoa, päämääränä on oireiden helpottaminen. -    Jatkovaiheessa, joka voi kestää useita kuukausia, päämääränä on maksimoida parantuminen. Tässä vaiheessa kliinikot voivat tehdä muutoksia lääkitykseen. -    Huoltovaiheessa tavoitteena on ehkäistä relapsi. Joskus lääkityksen määrää alennetaan tässä vaiheessa tai psykoterapialle annetaan enemmän painoarvoa. Yksilölliset eroavaisuudet elämänkokemuksissa, temperamentissa ja biologiassa tekevät hoidosta monimutkaisen asian – mikään hoito ei sovi kaikille. Tutkimukset kuitenkin osoittavat monien hyötyvän kun yhdistetään lääkitys ja terapia.

Masennuslääkkeet Yli 10% naisista syö masennuslääkkeitä.  Vaikka täydellinen elpymisvaihe on vaikeaa saavuttaa, kontrolloidut tutkimukset osoittavat, että 65-85% ihmisistä löytävät jonkinlaista apua masennuslääkkeistä, kun taas placeboa syövistä tyytyväisiä on vain 25-40%. Tutkimus osoittaa masennuslääkkeiden olevan yhtä tehokkaita sekä naisilla, että miehillä. Mutta ihmiset reagoivat eri tavoin samoihin lääkkeisiin, joten lääkevalinta tehdään aina yksilöllisesti.

Kliinikot yleensä ensimmäisenä suosittelevat jotain selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää (SSRI-lääkkeet), joka on masennuslääkkeiden luokka, joka sisältää fluoksetiinia (Prozac), citalopramia (Celexa) ja sertraliinia (Zoloft). Nämä lääkkeet toimivat serotoniini-järjestelmässä, joka vaikuttaa mielentilaan, kiihottumiseen, ahdistukseen, impulsseihin ja aggressioon. SSRI-lääkkeet ilmeisesti vaikuttavat epäsuorasti myös muihin aivojen välittäjäaineisiin, kuten norepinefriiniin ja dopamiiniin. Muihin vaihtoehtoihin kuuluvat lääkkeet, jotka vaikuttavat eri tavoin. Bupropion (Wellputrin) toimii norepinefriinin ja dopamiinin kanssa, kun taas mirtatsapiini (Remeron) vaikuttaa norepinefriinin ja serotoniinin välittämiseen.  Lääkkeet kuten venlafaxiini (Effexor) ja duloxetiini (Cymbalta) toimivat osittain yhdessä estämällä serotoniinin ja norepinefriinin takaisinoton. Vanhimpia myynnissä olevia lääkkeitä määrätään harvoin, mutta ne voisivat olla hyvä vaihtoehto joillekkin naisille.  Näitä ovat trisykliset masennuslääkkeet (TCA-lääkkeet) ja monoamiinioksaadiestäjät (MAOI-lääkkeet).

Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. SSRI-lääkkeet vaikuttavat usein seksuaalisuuteen. Naiset ovat huomanneet, että nämä lääkkeet usein turruttavat halua, tai vaikeuttavat orgasmin saantia. Rajoitetut tutkimukset esittävät, että pitkäaikainen SSRI-lääkkeiden käyttö voi altistaa harmaakaihille, ruuansulatuselimien verenvuodolle, luiden haurastumiselle ja halvaukselle. TCA-lääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista, ummetusta, huimausta. MAOI-lääkkeet voivat aiheuttaa epänormaalia rauhallisuutta, unettomuutta, huimausta ja painon nousua. MAOI-lääkkeitä syövien ihmisten tulisi välttää tyramiini-nimisen aineen syöntiä välttääkseen korkean verenpaineen nousun riskin. Tyramiinia löytyy jugurtista, vanhasta juustosta, suolakurkuista, oluesta ja punaviinistä. Jotkut lääkkeiden sivuvaikutukset häviävät ajan myötä, kun taas toiset voivat vähentyä kun lääkeannosta pienennetään. Joskus on järkevää kokeilla montaa eri masennuslääkettä löytääkseen parhaimman yhdistelmän, joka tasapainottaisi hyödyn ja erinäiset vaikutukset.

Psykoterapia Useimmat tutkimukset osoittavat, että miehet ja naiset hyötyvät psykoterapiasta yhtä paljon. On olemassa kolme erilaista vaihtoehtoa: kognitiivinen käyttäytymisterapia, ihmissuhdeterapia ja psykodynaaminen terapia. Ei ole olemassa yksinkertaista vastausta siihen, mikä toimii parhaiten. Monet potilaat huomaavat eri psykoterapian alueita yhdistävän terapian sopivan heille parhaiten. Kognitiivinen käyttäytymisterapia tähtää korjaamaan negatiivisia käyttäytymis- ja ajatusmalleja. Potilas oppii huomaamaan kieroutuneet, itsekriittiset ajatukset, kuten ”Minä mokaan aina”, ”Ihmiset eivät pidä minusta” ja ”Tämä on minun syytäni”. Kognitiivisen käyttäytymisterapian aikana kliinikko työskentelee potilaan kanssa arvioidakseen näiden väitteiden takana piilevää totuutta, tähdätäkseen muuttamaan näitä automaattisia ajatuksia ja tunnistamaan tilanteet, jotka eivät ole kenenkään hallinnassa.

Ihmissuhdeterapia keskittyy potilaan nykyisiin ihmissuhteisiin ja niiden kärkevimpiin osiin. Viikoittaiset tapaamiset monien kuukausien aikana auttaa potilasta tunnistamaan toistuvat konfliktit, ja pärjäämään niiden kanssa. Tyypillisesti terapia keskittyy yhteen neljästä ongelmasta: hiljattain tapahtuneeseen menetykseen, roolikonflikteihin ja sosiaalisiin odotuksiin, suuren elämänmuutoksen (kuten ero tai uusi työ) vaikutukseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Psykodynaaminen terapia keskittyy siihen kuinka tapahtumat, halut ja sekä entiset, että nykyiset ihmissuhteet vaikuttavat potilaan tunteisiin ja valintoihin. Tämän tyyppisessä terapiassa terapeutti auttaa potilasta tunnistamaan alitajuiset puolustusmekanismit kivuliaita tunteita ja ajatuksia vastaan. Esimerkiksi joku, jolla on ylihuolehtivainen vanhempi voi alitajuisesti tuntea ihmissuhteiden muodostamisen vaikeaksi, koska pelkää, että kaikki läheiset ihmissuhteet pitävät sisällään dominoivan osapuolen. Huomatessaan kaavamaisen käyttäytymisen, potilas voi tuntea tällaisten esteiden ylittämisen helpommaksi. Vaikka psykodynaaminen terapia voi olla määräajaton, on olemassa lyhyt dynaamisen terapian muoto, joka on rajattu tiettyyn aikaan (yleisesti 12-20 viikkoa). Se tutkii samankaltaisesti samanlaisia tunneongelmia.

Ryhmä-, perhe- tai pariterapia voi myös olla myös osa masennuksen hoitoa. Ryhmäterapia keskittyy ryhmän kesken syntyvään tukeen ja käyttää ryhmädynamiikkaa (ryhmänjohtajan avulla) selvittäessään yhteisiä ongelmia. Perhe- ja pariterapia käyttää myös hyväkseen ihmisten välistä yhteistyötä. Kuten ryhmäterapiassakin, tarkoituksena on tunnistaa ja korvata tuhoisia käyttäytymismalleja, kuten perheenjäsenen syyllistäminen tai puolison alkoholismin ruokkiminen. Nämä terapiat voivat paljastaa piileviä ongelmia ja vahvistaa kommunikaatiota.  Perhetaerapia on erityisen hyödyllistä, kun ihminen taistelee tunteiden kanssa, jotka vaikuttavat muuhun perheeseen.  

Raskaudenajan masennus ja raskauden jälkeinen masennus

Kaikki psykiatriset lääkkeet läpäisevät istukan ja tavoittavat kehittyvän sikiön. Tästä johtuen, naisen tulisi ymmärtää kuinka raskauden aikana otettu lääke vaikuttaa kehittyvään sikiöön. Mutta kaikkia mahdollisia riskijä lääkkeen ottamisesta, tulee verrata lääkkeen ottamatta jättämisen riskeihin. Joissain tapauksissa hoitamaton masennus voi aiheuttaa pahempia riskejä kuin sitä hoitavat lääkkeet. The American College of Obstetrics and Gynecology ja American Psychiatric Association suosittelevat, että kliinikot tarjoavat raskauden aikana lievän tai kohtuullisen masennuksen hoitoon psykoterapiaa ja läheistä tarkkailua lääkitsemisen sijaan. SSRI-lääkkeitä voidaan käyttää raskauden ensimmäiselllä kolmanneksella kohottomatta sikiön riskiä sairastua sydänvikaan tai muuhun synnynäiseen sairauteen. Myöhempi käyttö voi aiheuttaa ongelmia vastasyntyneellä.

Noin 10-15% uusista äideistä kärsii raskauden jälkeisestä masennuksesta, kolmesta kuuteen kuukautta synnytyksen jälkeen. Äitiydestä johtuvat univaje, dramaattiset muutokset, stressi ja hormonitasojen heittely voivat kaikki vaikuttaa. Hoito voi parantaa sekä äidin, että lapsen elämänlaatua.

Julkaistu: 8.6.2011