Terveys
Kauneus & Terveys

Ripulia, vatsan möyrintää - sikiääkö suolistossasi loinen?

Ripulia, vatsan möyrintää - sikiääkö suolistossasi loinen?

Jos kärsit pitkittyneistä vatsavaivoista, syynä voi olla suolistoloinen. Sellaisen saattaa saada myös kotimaasta. Näin selvität, onko sisälläsi madon munia tai alkueläin!
Teksti Emmi Oksanen
Kuvat iStock
Mainos

Ripulia kolmen päivän välein ja outoa möyrintää mahassa. Ennen kuin pohdit ruokavalion muuttamista, mieti, voisiko kyse olla suolistoloisesta.

Suolistoloisia on erilaisia, alkueläimet ovat yksi ryhmä ja madot toinen.

Loistartunnan voi saada myös kotimaasta. Infektiosairauksien professori ja lääkäri Anu Kantele on tavannut paljon heitä, jotka eivät ole olleet matkalla kaukomailla mutta oireilevat vatsallaan.

– Hyvin monet suolistoloisia saaneet kärsivät pitkittyneistä vatsavaivoista. He ovat kokeilleet erilaisia ruokavalioita ja probiootteja, mutta olo ei ole korjaantunut, hän kertoo.

Yleensä ripulin syy on bakteeri

Vain viitisen prosenttia matkailijoiden ripuleista johtuu suolistoloisista. Tällöin ripulin aiheuttaja on useammin alkueläin kuin mato.

– Yleensä matkalla saatu vatsatauti on bakteereiden aiheuttama. Loisia kannattaa tutkia, jos oireet pitkittyvät.

Suolistoloiset voivat aiheuttaa mahakipuja, vatsan löysyyttä, ripulia ja ilmavaivoja.

– Oireet riippuvat loisesta. Jotkin niistä voivat aiheuttaa hyvinkin akuutin rajun ripulin tai vähäisempiä pitkittyneitä vatsaoireita.

Loisen voi saada jopa suihkuvedestä

Yleisin Suomessa tarttuva loinen on kihomato. Ne tarttuvat lähinnä päiväkotilapsilta muihin lapsiin ja perheenjäseniin.

Toiseksi yleisin on Dientamoeba Fragilis -suolistoloinen. Se on pieni alkueläin eli yksisoluinen, eikä se aiheuta aina oireita.

– Joillakin se voi silti aiheuttaa hyvin hankalia, pitkittyneitä vatsavaivoja ja laihtumista.

Sen tyypillisimpiä oireita on ripuli. Alkueläin voi tarttua perheenjäseneltä toiselle esimerkiksi pienten lasten perheessä. Suihkuvedestä sitä tuskin saa.

– Kannattaa pitää kynnet lyhyinä ja noudattaa hyvää hygieniaa eli pestä kädet saippualla vessassa käynnin jälkeen.

Muut loiset ovat yleensä peräisin ulkomailta. Esimerkiksi alkueläin Giardiaa on paljon Intian niemimaalla ja Thaimaassa. Sen voi saada huonolla tuurilla silloin, kun hörppää vettä vahingossa suihkussa tai syö likaisella ­vedellä huuhdeltuja kasviksia.

Varo nielemästä suihkuvettä maassa, jossa hanavesi ei ole juotavaa.

Ulostenäytteitä sarjana

Loisia tutkitaan yleensä ulostenäytteestä. Perinteisesti on tarvittu kolmena eri päivänä otetun näytteen sarja.

Uusin alkueläinten diagnostiikaan käytetty tutkimustapa on PCR -menetelmä. Näytteitä tarvitaan vain yksi. Usein käytetään menetelmää, jossa havaitaan myös Dientamoeba-alkueläin. Hoidon jälkeen otetaan lisäksi yksi kontrolliulostenäyte.

Jos menetelmässä ei ole mukana Dientamoebaa, sen löytämiseksi otetaan aiemman käytännön mukaisesti kolmena eri päivänä PVA-näyte, jossa uloste niin sanotusti kiinnitetään polyvinyylialkoholilla.

Uudella PCR-menetelmällä ei voi havaita matoja. Niitä epäiltäessä ulostenäytteitä joudutaan ottamaan useana päivänä, sillä madonmunat voivat erittyä ulosteeseen jaksoittain. Matojen tutkimiseksi otetaan niin kutsuttu formaliininäyte esimerkiksi kolmena peräkkäisenä päivänä. Pieni määrä ulostetta sekoitetaan näyteputkessa olevaan formaliiniin.

Jos tulos on negatiivinen mutta vatsavaivat jatkuvat, tutkimuksia jatketaan. Suolistoloiset häädetään antibiooteilla tai loislääkkeellä, joka saatetaan antaa kerta-annoksena tai viikon kestävänä kuurina.

Mitä jos suolisto-oireet jatkuvat?

Oireet saattavat jatkua lääkityksen jälkeenkin. Tämä voi johtua siitä, että loinen on tuhonnut ohutsuolen nukkaa. Sen palautuminen voi kestää jopa kuukausia. Näissä tilanteissa oireita saadaan tavallisesti vähennettyä siirtymällä tilapäisesti täysin laktoosittomaan ruokavalioon.

Lääkehoidon jälkeen otetaan uusia ulostenäytteitä. Niillä varmistetaan, että loinen on hävinnyt. Jos ei, valitaan usein toinen lääke.

Loinen on vieras lääkärille

Suomalaiset lääkärit tuntevat Anu Kanteleen mukaan harvinaisempia loisia melko huonosti.

– Kihomato on varmasti kaikille hyvin tuttu. Dientamoeba-alkueläin on ollut selvästi vähemmän tunnettu.

Koska diagnostiikka on parantunut, tartuntoja löytyy enemmän ja sen myötä myös Dientamoeba on tullut lääkäreille tutummaksi.

Harvinaisimpia trooppisten alueiden loisia lääkärit eivät yleensä tunne, koska niitä ei tavata Suomessa. Jos lääkäri epäilee trooppista tautia, hän voi konsultoida infektiolääkäriä, ja tarvittaessa potilas voidaan lähettää HUSin Infektiosairauksien poliklinikalle, jossa hoidetaan harvinaisia ja trooppisia sairauksia.

Joskus uudet taudit yleistyvät myös Suomessa ja toisinaan meille tutut sairaudet häviävät. Lapamato oli täällä ennen tavallinen vieras, mutta nykyisin sitä esiintyy vain harvoin.

Julkaistu: 10.7.2018