Ratsastus on kuin tanssia. Tässä tanssissa toisena osapuolena on yksi tämän planeetan hienoimmista luontokappaleista. En ole kokenut yhtä upeita hetkiä minkään muun lajin parissa.
Ilmoitan siis sidonnaisuuteni heti alkuun. Olen menettänyt sieluni ja sydämeni ratsastukselle jo nuorena. Parhaimmillaan hevonen ja minä olemme kuin yhtä ja ratsu liikkuu iloisena allani pienimmänkin pyyntöni mukaan. Luonnossa liikkuminen hevosen selässä voi antaa uskomattomia elämyksiä.
Täytyy olla rento mutta jämäkkä
Yksi tämän lajin hienouksista on se, että ratsastajan pitää olla samaan aikaan sekä rento että jäntevä. Jos ratsastaja on jännittynyt eikä hengitä, tämä voi heijastua myös hevoseen. Varsinkin herkkä ratsu voi jännittyä. Jos taas öllöttelee selässä rennon löllönä, ei ikinä pääse alkeisratsastusta pidemmälle – jos edes pysyy satulassa.
Satulassa istuvan pitää hallita oma ruumiinsa mahdollisimman hyvin, jotta hän pystyisi tekemään hyvää yhteistyötä hevosen kanssa. Parhaimmillaan ratsastaja kykenee esimerkiksi pienenpienellä syvän vatsalihaksen käyttämisellä muuttamaan hevosen liikettä.
Mutta aluksi rytkytetään satulassa heinäsäkkeinä. Ensimmäisillä kerroilla varsinkaan ravi ei välttämättä tunnu miellyttävältä ja sulavalta.
On oltava kärsivällinen, jos haluaa kehittyä hyväksi ratsastajaksi. Olen harrastanut lajia vuosikausia, mutta olen vasta polkuni alussa. Välillä rassaa, että tunnun junnaavan paikoillani. Koskaan en silti ole halunnut lopettaa.
Kestävyysliikuntaa, jonka voi rinnastaa uintiin
Tunti ratsastuskoulun hevosen selässä on kelpo kestävyysliikuntaa, joka kuormittaa verenkierto- ja hengityselimistöä. Näin kertoo Oulun seudun ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö, jota varten tehtiin 65 mittauskertaa sykemittarien avulla.
Ratsastuksen voi rinnastaa esimerkiksi koripallopeliin, uintiin tai kohtuullisesti rasittavaan pyöräilyyn, osoittaa tutkimus. Sen mukaan ratsastus voi esimerkiksi kohentaa kuntoa, ehkäistä lihavuutta ja auttaa pudottamaan painoa. Tutkimuksen ovat tehneet fysioterapeuttiopiskelijat Anniina Mörsäri ja Riikka Pitkäaho.
Suomen Ratsastajainliitto kannustaa ratsastajia harrastamaan myös muita lajeja. Maailman huippuratsastajat hoitavat usein kuntoaan esimerkiksi lenkkeilemällä, treenaamalla lihaksiaan ja venyttelemällä.
Vaatii mielenhallintaa – joskus voi pelottaa
Ratsastus vaatii myös mielenhallintaa, kuten Suomen Ratsastajainliiton sivustolla kuvaillaan.
Olen kokenut monta ihanaa hetkeä hevosen selässä – mutta myös varsin alkukantaisia pelontunteita. Hevonen on pakoeläin, jonka vaistoihin kuuluu ennemmin laukata karkuun sapelihammastiikereitä kuin jäädä pedon hampaisiin.
Olen pelännyt putoamista ja esteen sekaan rysähtämistä. Hyvä ratsastuksenopettaja osaa kuitenkin auttaa oppilaitaan myös mentaalisella puolella ja kertoa neuvoja pelon hallitsemiseen. Itseäni on monesti helpottanut jännittävissä tilanteissa, että keskityn tekemiseen ja yritän saada myös hevosen keskittymään esimerkiksi jonkin liikkeen suorittamiseen niin, että sillä on mahdollisuus rentoutua.
Vaikka hevonen on iso pakoeläin, pahoja onnettomuuksia sattuu harvoin. Olen pudonnut monta kertaa, mutta omalle kohdalleni ei ole koskaan sattunut mitään vakavaa.
Hyvää
- Tässä lajissa yhdistyvät liikunta ja yhteistyö hienon eläimen kanssa.
- Sopii lähes kaikille. Hevosia käytetään myös terapiatoiminnassa esimerkiksi liikuntavammaisille ja erilaisista ongelmista kärsiville nuorille.
- Harrastaja saa aerobista liikuntaa ja tulee samalla kehittäneeksi syviä lihaksiaan, kehonhallintaa ja tasapainoa.
- Monipuolinen laji. Kouluratsastuksessa tehdään tasaisella maalla erilaisia liikkeitä, esteratsastuksessa hypätään esteitä. Lisäksi voi ratsastaa maastossa tai harrastaa esimerkiksi lännenratsastusta tai vikellystä eli voimistelua hevosen selässä.
Huonoa
- Ratsastus on kalliin maineessa. Joillakin talleilla onkin melko tyyristä – tosin riippuu, mihin vertaa. Oulun seudulla pätevän ratsastustunnin voi saada 24 eurolla, kun ostaa 10 kerran kortin. Monessa muussa lajissa parillakympillä ei pitkälle pötkitä.
- Laji ei välttämättä sovi eläin ja heinäallergisille.
