”Rakkautemme on nyt kovalla koetuksella – yhteys mieheni kanssa on täysin kadonnut”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Rakkautemme on nyt kovalla koetuksella – yhteys mieheni kanssa on täysin kadonnut”
Kun pitkä suhde hiipuu ja yhteys puolisoiden välillä katoaa, jää jäljelle suru ja yksinäisyys. Ero ei tunnu oikealta, koska on lapsia ja rakkauttakin, mutta yhteyttä ei kukaan voi rakentaa yksin.
Julkaistu: 18.12.2020

Pitkä liitto tuo väistämättä mukanaan monenlaisia asioita ja haasteita. Tällä viikolla Rakkausklinikalla kerrotaan, kuinka 20-vuotisessa liitossa yhteys puolisoiden välillä on hiipunut ja se heijastuu moneen asiaan. Tässä tapauksessa toinen sairastaa myös masennusta.

Kun puoliso sairastuu masennukseen, jää toiselle osapuolelle helposti vastuu arjesta ja kumppanin kannustamisesta. Harva meistä pystyy kuitenkaan toista masennuksesta parantamaan, vaikka halua ja rakkautta olisi kuinka paljon.

Perheneuvoja Nina Kauppinen kysyykin, onko lasten kannalta hyvä pysyä kaikille ikävässä tilanteessa, johon ei ehkä tule muutosta. Tilastojen mukaan moni pitkästä liitosta eronnut kokee olevansa onnellisempi eron jälkeen.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Meillä ei ole mieheni kanssa mitään yhteyttä – en tiedä, jaksanko enää yrittää”

Hei! Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 20 vuotta. Meillä on ollut suhteessa paljon haasteita jo monien vuosien ajan. Koen, että yhteys välillämme on hiipunut vähiin. Mieheni vetäytyy pois, jos yritän saada häneen yhteyttä.

Mieheni sairastui masennukseen 12 vuotta sitten. Sen jälkeen masennuksen kanssa on ollut eriasteisesti vaikeaa – osittain mieheni alkoholinkäytön takia, joka on ollut runsasta välillä ja silloin hänen patoutuneet aggressionsa ovat purkautuneet raivona minua kohtaan. Hän ei kuitenkaan ole lyönyt minua. Hän on myös pystynyt hoitamaan työnsä.

Tänä syksynä hän avautui henkisestä tuskastaan. Hän kokee, ettei ole saanut haaveitaan toteutettua elämässään, koska en ole antanut hänelle siihen mahdollisuutta. Hän kokee myös, että hänen isänsä on myös estänyt häntä toteuttamasta omia haaveitaan ja elämään omaa elämäänsä niin kuin hän haluaa.

Yksi tällainen haave on asua eristyksissä jossain hyvin syrjäisessä paikassa. Tämä on tuntunut minusta ahdistavalta ajatukselta, enkä ole halunnut sellaiseen paikkaan asumaan. Myöskään lapsemme eivät halua muuttaa syrjäiseen paikkaan kauas kavereistaan. Hän syyttää minua siitä, että olen murskannut hänen haaveensa.

ˮMieheni haluaisi asua eristyksissä jossain syrjäisessä paikassa.ˮ

Hän on myös tyytymätön seksielämäämme ja sanoo, ettei saa siitä tarpeeksi nautintoa itselleen vaan kokee olevansa liiaksi vain antava osapuoli. Siksi hän ei enää halua seksuaalista kanssakäymistä tai läheisyyttä juuri muutenkaan. Itse toivoisin, että voisimme puhua näistä asioista ja että voisimme yrittää löytää ratkaisuja seksiongelmiin. Hän ei halua, eikä halua puhua.

Hän sai nyt työpaikan 400 kilometrin päästä kotoa ja on viikot poissa. Emme enää pääse keskustelemaan perheneuvojan luo, jossa ehdimme aloittaa käynnit. Kävimme kolme kertaa ja se oli hyvä alku.

Pääsimme hieman liikkeelle, mutta nyt kun työ vei hänet etäälle, käynnit jäivät. Hän ei suostu käymään keskusteluja perheneuvojan kanssa etäyhteyden kautta, eikä hän halua käyttää työaikaa omien asioiden käsittelyyn.

Me emme kumpikaan halua jatkaa liittoamme näin.

Lapsemmekin jo kommentoi, että teillä ei ole koskaan keskenänne kivaa. Se on surullista kuulla, kun 12-vuotias lapsemmekin on asian huomannut.

Mieheni kokee varmasti pettymystä siitä, ettei perhe-elämä olekaan onnistunut kuten hän toivoi. Perhe ja lapset on ollut aina hänen haaveensa ja lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.

Lasten takia hän ei halua erotakaan, koska näkisi sitten lapsia vähemmän.

Nykyinen työ on määräaikainen vuoden loppuun, mutta todennäköisesti se jatkuu pidempään, eli hän on arkisin täysin poissa perhe-elämästä pitkän aikaa.

Itse olen kahden vaiheilla, jaksanko enää tätä surullista elämää ja vain odottaa sitä, että jospa hän vielä haluaisikin yrittää yhteyttä minun kanssani.

Vaikka rakkaus on varmasti vielä olemassa, niin kovalla koetuksella se on.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:

Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Kuulostaa siltä, että miehesi on kipuillut jo vuosia henkilökohtaiseen vointiin liittyvien asioiden kanssa. Nyt hän nostanut pöydälle nipun epäkohtia, joita on ilmeisesti pohtinut pitkään niitä sinulle jakamatta.

Yksin pohdittuaan hän on löytänyt syypään tuskaansa sinusta. Voisin kuvitella, että tämä tuntuu sinusta raskaalta ja epäoikeudenmukaiselta.

Perheneuvoja Nina Kauppinen muistuttaa, ettei kukaan voi rakentaa yhteyttä yksin.

Miehesi ei ole ilmeisesti aiemmin kertonut sinulle näkemyksistään? Jos, niin miksi? Onko hän ollut kykenemätön tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan? Onkohan hän ajatellut, että hänellä ei ole oikeutta tai rohkeutta ilmaista tarpeitaan jämäkämmin?

Puhut aggression purkautumisesta raivona ja alkoholinkäytöstä menneessä muodossa. Toivottavasti nämä ongelmat ovat pysyvästi ohi. Alkoholi on äärimmäisen huono lääke masennukseen. Tapahtuiko 12 vuotta sitten jotain erikoista, joka sai miehesi masentumaan?

Et kerro juurikaan parisuhteenne dynamiikasta aiemmin. Onko miehesi ollut sinun tahtoosi hiljainen mukautuja vai oletko kenties sinä ollut hänen vaikeuksiinsa sopeutuja? Kykeneekö hän luomaan tilan itselleen parisuhteessa ja perheessä vai onko hänelle tyypillistä ollut vetäytyä siitä? Miten vastavuoroisena ja tasa-arvoisena sinä olet kokenut parisuhteen?

ˮEikä vastuu omien haaveiden toteuttamisesta ole ihmisellä itsellään eikä muilla?ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Hänen väitteensä hänen unelmiensa murskaamisesta kuulostaa kohtuuttomalta. Onko omien haaveiden toteutumattomuus toisen syytä? Eikö vastuu niistä ole ihmisellä itsellään? Olet kieltäytynyt olematta osa hänen unelmaansa hyvästä syystä. Lapsiperhe-elämä syrjäisessä korvessa on sinulle ja lapsille epärealistinen vaihtoehto.

Miehesi prosessi asioiden käsittelyn suhteen sinun kuvaamanasi vaikuttaa keskeneräiseltä. Hänen nykyinen käytöksensä tuntuu oman vastuun pakenemiselta ja olosuhteiden ja muiden ihmisten syyttelyltä. Sinun jaksamisesi kannalta on tärkeää, että et ota vastuuta asioista, joista et ole vastuussa.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi tarina. Onko hän huolissaan itsestään? Näkeekö hän parisuhteessa toivoa? Katuuko hän jotain tekemäänsä ja sanomaansa, tunteeko syyllisyyttä? Mitä hän on valmis muuttamaan omassa toiminnassaan tulevaisuudessa? Kun hän tiedostaa oman vastuunsa ja on valmis tekemään asioita paremman tulevaisuuden suhteen, hän on siirtynyt prosessissaan seuraavaan vaiheeseen.

ˮParisuhteessa on tärkeää riittävä erillisyys, mutta myös riittävä yhteys.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Kaukaa kotoa olevan työpaikan voi tulkita paoksi vaikeassa tilanteessa, mutta sen voi nähdä myös yritykseksi saada jumitilanne liikkumaan. Voisiko kauemmaksi työn perässä muuttaminen olla hänen mielestään hyvä keino saada tarvittavaa etäisyyttä sinuun ja tilaa pohtia elämäänsä? Tarvittavan erillisyyden toteutuminen parisuhteessa on tärkeää kuten toki myös riittävä yhteys toiseen.

Kuvaat elämääsi surulliseksi odotteluksi. On kurjaa odottaa ja toivoa toisen aktivoitumista parisuhteen hoitoon. Näetkö erillään asumisessa mitään hyvää? Parhaimmillaan se voi herättää mukavasti ikävää ja kaipausta.

Vaikeassa parisuhdetilanteessa erillään olo tuntuu usein lähinnä helpottavalta. Monet nauttivat siitä, että saavat hoitaa kotia ja lapsia omalla tavallaan ilman toisen puuttumista. Ilmapiiri on usein kevyempi, kun ei tarvitse miellyttää tai varoa puolisoa. Voisiko etäisyys tarjota myös sinulle mahdollisuuden pohtia, mitä tarvitset ja haluat elämältäsi?

Olet kahden vaiheilla eli mietit myös eroa. Olet varmaan pohtinut mikä pitää sinua tässä suhteessa. Mitä hyvää siinä on? Oletko peloissasi muutoksesta, jonka mahdollinen ero toisi mukanaan?

Kerrot, että lapset ovat miehellesi kaikki kaikessa. Hän ei halua erota, koska ei näkisi lapsiaan sitten niin paljon. Tämä tuntuu ristiriitaiselta, koska ei näe heitä nytkään.

Moni pari kokee olevansa lasten takia yhdessä. On hyvä, että lapset sitouttavat pareja ja heidän vuokseen jaksetaan yrittää. Toisaalta onko lasten kannalta hyvä pysyä kaikille ikävässä tilanteessa, johon ei ehkä tule muutosta? Tilastojen mukaan moni pitkästä liitosta eronnut kokee olevansa onnellisempi eron jälkeen.

ˮMoni pitkästä liitosta eronnut kokee olevansa onnellisempi eron jälkeen.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Oletko pohtinut kuinka yhteistyönne mahtaisi toimia eronjälkeisessä vanhemmuudessa? Joskus yhteistyö voi olla parempaa eron jälkeen, koska parisuhteeseen liittyvät vaatimukset poistuvat. Lasten hyvinvoinnin äärelle ajatuksella pysähtyminen voi antaa teille rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä.

On hienoa, että haluat vielä keskustella ja ratkaista ongelmia. Parisuhdetta on kuitenkin vaikea elvyttää yksin. Miehesi ei ole valmis jatkamaan etäyhteydellä perheneuvojan tapaamisia. Tulee väkisinkin mieleen, haluaako hän pysyä yhdessä ja parantaa parisuhdettanne?

Voisiko miehesi käydä yksin selvittelemässä ajatuksiaan työskentelypaikkakunnallaan? Myös sinä voit jatkaa perheneuvojalla yksin.

Sanot, että rakkaus on varmasti vielä olemassa. Rakkauden esiin kaivamiseen tarvitaan nyt isoa yhteistä lapiota yhden tai kahden pienen sijaan. Voimia kaivuutöihin ja rauhallista joulua teidän perheellenne!

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

2 kommenttia