Terve.fi

Punkin pureman oireet


Punkin pureman aiheuttaman borrelioosin oireet ilmenevät usein rengasmaisesti leviävänä punoituksena. Lue lisää borrelioosin oireista.

Lymen borrelioosin oireet voidaan jakaa varhaisvaiheeseen, varhaiseen laajalle levinneeseen sekä myöhäiseen laajalle levinneeseen. Varhaisvaiheessa eli primaari-infektiossa punkin piston kohdalle iholla kehittyy noin puolelle potilaista erythema migrans – ihottuma.

Erythema migrans on usein pistokohdasta rengasmaisesti leviävä punoitus iholla. Ihottuma syntyy päivien tai muutamien viikkojen aikana pistosta ja voi hävitä itsestään ja jäädä potilaalta jopa huomaamatta. Yli 5 cm:n läpimittaista punoittavaa ihottumaa on pidettävä erythema migransina, jos puremasta on kulunut yli viikko aikaa.

Primaarivaiheessa potilaan muut oireet ovat usein lievät – väsymystä ja lievää lämpöilyä voi esiintyä. Primaarivaiheen harvinainen oire on pistokohdan lähettyville pehmeään kohtaan ilmaantuva sinertävä, pehmeä kyhmy eli borrelia lymfosytooma. Lymfosytooma ilmenee useimmiten nännin seudulla, kivespussissa tai korvalehdessä.

Laajalle levinneessä ja myöhäisoireisessa taudissa oireet ovat monimuotoiset ja ne voivat ilmaantua pitkänkin ajan, jopa yli vuoden kuluttua infektiosta. Myöhäisoireita tulee jopa puolelle hoitamattomista ihottumavaiheen sairastaneista potilaista.

Ensioireina on usein lihas- ja nivelkivut, jotka vaihtavat paikkaa ”hyppien”. Myös niveltulehduksia eli artriitteja voi esiintyä. Tulehdusta voi olla yhdessä tai useammassa nivelessä. Neurologisia oireita voivat olla päänsärky, väsymys, aivokalvontulehdus eli meningiitti, hermotulehdus eli neuriitti, aivotulehdus eli enkefaliitti ja lievät halvaukset eli pareesit. Yleisin neurologinen oire on kasvohermohalvaus.

Erityisesti lapsilla kasvohermohalvauksen syy on useimmiten borrelioosi. Levinnyt myöhäinen borrelioosi voi myös aiheuttaa sydänoireita kuten johtumishäiriöitä (esim. AV-blokki). Iho-oireista moniläiskäinen erythema migrans ja acrodermatitis atrophicans liittyvät usein borrelioosiin.

Borrelioosi todetaan oireiden ja altistuksen esitietojen avulla, käyttäen apuna laboratoriotutkimuksia. On huomattava, että oireettomilta potilailta ei tule tutkia vasta-aineita, sillä niiden löytyminen ei välttämättä kerro akuutista infektiosta vaan vasta-aineet voivat olla peräisin jostain aikaisemmin sairastetusta infektiosta.

Diagnoosi voidaan asettaa ja hoito aloittaa pelkän kliinisen kuvan perusteella primaarisen tartunnan tapauksessa, jossa potilaalla on nähtävissä erythema migrans ja taudinkuva sopii kliinisesti borrelioosiin. Vasta-ainemäärityksiä tai muitakaan laboratoriotutkimuksia ei tarvita. Myös lymfosytooma pistokohdassa tai sen lähettyvillä on primaariborrelioosille diagnostinen.

Myöhäisborrelioosia epäiltäessä on esitiedoista selvitettävä, onko potilaalla ollut viimeisen vuoden aikana puutiaisen puremia, erythema migransia tai onko hän liikkunut alueilla, joilla puutiaisia esiintyy. On hyvä myös kysyä, onko perheenjäseniltä tai lemmikkieläimistä löytynyt puutiaisia ja onko pisto mahdollinen myös potilaan kohdalla.

Katso video borrelioosista eli Lymen taudista:

Tärkein diagnostinen laboratoriotesti on borreliavasta-aineiden tutkiminen joko seerumista tai aivo-selkäydinnesteestä. On huomattava, että borreliatartunnan alkuvaiheessa vasta-aineita voidaan todeta verestä vasta noin kolmen viikon jälkeen tartunnasta.

Jos epäillään neuroborrelioosia, tarvitaan tutkittavaksi sekä seerumin että aivo-selkäydinnesteen borreliavasta-aineet. Aivo-selkäydinnesteen lymfosytoosi antaa usein tukea borrelia-diagnoosille. Laajalle levinneessä borreliainfektiossa vasta-aineet suurenevat yleensä selvemmin ja diagnostiikka on niitä käyttäen luotettavampaa kuin varhaisvaiheessa.

Lähteet:

Hedman K. ym. Mikrobiologia. Kustannus Oy Duodecim 2010.

Nyman D. Lymen borrelioosi, Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Lumio J. Tietoa potilaalle: Krooninen borrelioosi eli krooninen Lymen tauti, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Julkaistu: 15.4.2018