Äskettäin tapasin potilaan, joka kysyi vastaanotollani ihan alkajaisiksi: mitkä ovat viisi tärkeintä asiaa ruokavaliossa, kun haluaa laihtua terveellä tavalla? Kysymys oli hyvä ja provosoi ajattelua sopivasti. Totesin jotenkin seuraavasti:
”Ehkä mitään viiden tekijän universaalia listaa ei ole, mutta keskeistä on tasainen ja riittävä proteiinin saanti erityisesti aamulla ja päiväsaikaan, runsaskuituiset tuotteet, iltanälkää loitolla pitävä ateriarytmi, erittäin runsas kasvisten käyttö läpi päivän sekä sopiva hiilihydraattien, rasvan ja alkoholin vähentäminen.
Ensiarvoisia ovat myös stressin ja yleensä elämän hallinta, hyvälaatuinen uni, liikunta ja riittäviksi koetut henkiset voimavarat. Elämä ei voi olla kaoottista tai vaivalloista selviytymistä päivästä toiseen, kun aikoo pudottaa painoa pysyvästi ja terveellisellä tavalla. Lisäksi syömisen uudet piirteet on opittava näkemään elämän yhtenä prioriteettina tänään, vuoden ja jopa kymmenen vuoden kuluttua.
Pitkään liikapainoinen henkilö ei opi sattumalta hallitsemaan painoaan, vaan onnistuminen vaatii vuosien pitkäjänteistä toimintaa ja omien syömisten päivittäistä tiedostamista – ilman että asiasta kehittyy uusi ahdistava tekijä. Myös armollisuutta ja joustavuutta tarvitaan paljon, koska asiat eivät mene piirulleen niin kuin on suunnitellut.”
Vastauksessani päädyin äkkiä oman tonttini eli ruokavalion ulkopuolelle yleiseen elämänhallintaan ja muihin mentaalipuolen asioihin. Ravitsemusterapeuttina olen kokenut velvollisuudekseni huomauttaa, että syömisen korjaaminen on tavoitteellista toimintaa. On tiedettävä paitsi melko paljon ruokavaliosta ja kaloreista myös huomattavan paljon niistä haasteista ja myötävaikuttavista tekijöistä, joita itse kunkin elämässä on.
Syöminen on kytköksissä niin moneen asiaan, että pelkkä ravintotietous ei riitä. On tiedostettava elämän olosuhteiden ja pään sisäisten asioiden ensiarvoinen merkitys. On merkillistä, miten vähän tätä ilmeisesti pohditaan. Ravitsemusterapeutille tullaan yleensä hakemaan konkreettisia ruokavinkkejä. Ravitsemusterapeutti ei voi jäädä jumiin mentaalipuolen asioihin, sillä kyse ei ole psykologin vastaanotosta. Kun voimavaratilanne on kartoitettu, siirrytään ravitsemusterapeutin omalle tontille.
Kun proteiinigrammoja ja kaloreiden leikkaamista käydään läpi, keskustelussa avautuu jatkuvasti uusia kysymyksiä ja polkuja. Eteen voi tulla erikoisia makumieltymyksiä, allergioita, eettis-moraalisia kysymyksiä ja käytettävissä oleva raha. Tällöin tuntee itsensä usein sirkusjonglööriksi. Ainakin muutamasta tärkeimmästä asiasta pitäisi ottaa äkkiä koppi, sillä muutoin ajaudutaan harhapoluille ja punainen lanka painonhallintastrategiaksi jää löytämättä.
Viisi tärkeää ravintotekijää nousee uudestaan keskiöön, kun tehdään tavoitteellista runkoa ruokavaliolle. Lopuksi toivoo hiljaa itsekseen: ”Tutkiskele siis ajatuksiasi, arvojasi ja jaksamista sekä elämäntilannettasi. Mitä kaikkea siellä pitää tapahtua, jotta voisit olla riittävän voimaantunut tavoitteesi suhteen?” Se on todellisuudessa ensiarvoista.
Syöminen on kytköksissä niin moneen asiaan elämässä, että pelkkä ravintotietous ei riitä.
Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, FT, MBA.
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 9/2019.
