Apu Terveys

Onko lempiruoissasi liikaa piilosuolaa tai -sokeria? Tarkista nämä asiat pakkauksesta

Onko lempiruoissasi liikaa piilosuolaa tai -sokeria? Tarkista nämä asiat pakkauksesta
Tutkitko ruokakaupassa pakkausmerkintöjä? Hyvä! Etenkin lempiostostesi pakkaustiedot kannattaa käydä läpi. Mitä pakkausmerkinnöistä selviää? Tutki nämä asiat ja tee terveellisempiä ostoksia!
Julkaistu: 29.4.2020

Suomalaisten ruokavalion sudenkuoppia ovat liiallinen kovan rasvan, suolan ja lisätyn sokerin saanti.

– Suurimpia suolanlähteitä ovat leipä ja leivänpäälliset, puolivalmisteet ja valmisruoat. Niistä kannattaa valita vähemmän suolaa sisältäviä vaihtoehtoja, Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Anna Kara neuvoo.

Kuitua ja pehmeää rasvaa voisi olla ruoassa enemmänkin. Kara kannustaa terveydestään kiinnostuneita tarkistamaan, mitä usein syötävät tuotteet sisältävät. Pakkausmerkinnät sen kertovat.

– Satunnaisten ruokakokeilujen tai herkkujen ravintosisällöllä ei ole väliä, Kara sanoo.

Lainsäädäntö tukee suolan vähentäjää, sillä muun muassa leivissä, juustoissa ja lihavalmisteissa pitää olla voimakassuolainen-merkintä, jos suolapitoisuus ylittää tietyn rajan. Esimerkiksi leivissä voimakassuolaisiksi merkitään yli 1,1 prosenttia suolaa sisältävät tuotteet.

– Levitteistä kannattaa tarkistaa, ettei kovan rasvan osuus ole yli 30 prosenttia.

Leivissä ja muroissa on hyvä olla kuitua vähintään 6 grammaa 100 grammassa.

Lisättyä sokeria on muun muassa aamiais- ja välipalatuotteissa, kuten jogurteissa, smoothieissa, patukoissa ja mysleissä. Niistä on hyvä valita vähiten sokeria sisältäviä.

Anna Kara muistuttaa, että Sydänmerkki-järjestelmä on luotu helpottamaan kuluttajien terveellisiä valintoja. Järjestelmä kannustaa myös elintarviketeollisuutta kehittämään ravitsemussuositusten mukaisia tuotteita.

Mitä elintarvikepakkaus kertoo?

1. Ainesosaluettelo painojärjestyksessä

Pakkausmerkintöjä säädellään Euroopan unionissa tarkasti. Elintarvikkeissa pitää aina olla tietyt tiedot, Suomessa yleensä suomeksi ja ruotsiksi. Kirjasinkoosta on säädös, että x-kirjaimen on oltava normaalikokoisissa pakkauksissa vähintään 1,2 millimetriä.

Elintarvikkeen nimen pitää kertoa täsmällisesti, mitä pakkaus sisältää. Ainesosaluettelossa listataan valmistus- ja lisäaineet painon mukaan alenevasti.

– Huhtikuusta lähtien myös pääainesosan alkuperämaa on kerrottava, jos se ei ole sama kuin elintarvikkeen ilmoitettu alkuperämaa, kertoo ylitarkastaja Tuulikki Lehto Ruokavirastosta.

Valitse ostoskoriin perus­elintarvikkeita ja kokkaa itse

Runsaasti lisäaineita

  • Makkarat, nakit
  • Maustettu jogurtti, vanukkaat
  • Täytekeksit
  • Limonadit, mehujäät
  • Karkit, sipsit

Vähän lisäaineita

  • Lihaleikkeleet
  • Kaakaojuoma
  • Leipä
  • Mehujuomat
  • Suklaa

Ei lainkaan lisäaineita

  • Liha, kala
  • Maito, maustamaton jogurtti
  • Täysjyväpuurohiutaleet
  • Marjat, hedelmät
  • Pähkinät

Lähde: thl.fi

2. Mitä lisäaineita käytetään

Lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä (kuten säilöntäaine) ja lisäaineen omalla nimellä (sorbiinihappo) tai E-numerolla, (E200). Ryhmänimi kertoo, miksi lisäainetta käytetään.

– Lisäaineilla on elintarvikkeissa aina tietty tarkoitus, esimerkiksi makean maun antaminen tai suojaaminen pilaantumiselta, Tuulikki Lehto muistuttaa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi lisäaineiden turvallisuuden ennen käyttöön ottamista

Lisäaineilla voidaan esimerkiksi makeuttaa, värjätä tai parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä.

Joillekin lisäaineille määritelty enimmäissaanti voi ylittyä, jos esimerkiksi niitä sisältäviä virvoitusjuomia tai makeisia nautitaan päivittäin runsaasti.

Jos elintarvike sisältää elintarvikeväreistä paraoranssia (E110), kinoliinikeltaista (E104), karmosiinia (E122), alluranpunaista (E129), tartratsiinia (E102) tai uuskokkiinia (E124), pakkausmerkintöihin on kirjattava lisäaineen ryhmänimen ja värin nimen tai E-numeron lisäksi varoituslauseke: ”Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta.”

Luomutuotteissa maatalousperäisten ainesosien on oltava luonnonmukaisesti tuotettuja. Lisäaineista sallitaan noin kymmenen prosenttia, ja myös lisäaineen sallittu määrä voi olla tavanomaista pienempi. Lehtimerkki ja Aurinkomerkki kertovat, että tuote täyttää EU:n luomu­asetuksen ehdot.

Vähennä piilosuolaa ja -sokeria

Pakkauksen ravintoarvomerkinnän suola sisältää sekä lisätyn suolan että tuotteen sisältämän luontaisen natriumin suolaksi muunnettuna. Natriumia on luonnostaan esimerkiksi lihassa, maidossa ja kasviksissa.

Sokeriin lasketaan sekä lisätty sokeri että tuotteen sisältämät luontaiset sokerit. Esimerkiksi sokeroidun ­marjajogurtin sokeri sisältää maidosta tulevan maitosokerin, marjan sokerit ja lisätyn sokerin. Lisättyä sokeria välttelevän kannattaa valita tuotteita, joiden ainesosaluettelossa ei ole sokeria, fruktoosia tai esimerkiksi glukoosi-fruktoosisiirappia.

3. Onko tuotteessa allergisoijia

Allergioita tai intoleransseja aiheuttavat ainesosat, kuten maito, vehnä, soija ja kananmuna, pitää ilmoittaa pakkauksissa omilla nimillään ja muusta tekstistä erottuvina. Myös niistä peräisin olevat lisä­aineet on aina merkittävä omilla nimillään siten, että ainesosa mainitaan, esimerkiksi emulgointiaine (soijalesitiini).

Alkoholijuomissa ja hyvin pienissä pakkauksissa ei tarvitse olla ainesosaluetteloa, mutta myös niihin on kirjattava allergioita ja intoleransseja aiheuttavat ainesosat.

Alkoholijuomissa ei tarvitse olla ainesosaluetteloa.

Toisinaan pakkauksissa lukee esimerkiksi, että ”tuote saattaa sisältää pieniä määriä mantelia”.

– Tuonkaltainen varoitus on laitettava, jos elintarvikkeeseen voi joutua reseptiin kuulumatonta allergiaa tai yliherkkyyttä aiheuttavaa ainesosaa, Lehto selittää.

Kontaminaatioriski on olemassa, jos samalla tuotantolinjalla valmistetaan useita erilaisia tuotteita.

4. Energiamäärä pakollinen

Lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa pitää olla tieto ravintoarvosta, joka ilmoitetaan aina 100 grammalle tai 100 millilitralle. Lisäksi voidaan antaa tiedot annosta tai kappaletta kohden.

Pakollisia tietoja ravintoarvossa ovat energian, rasvan, hiilihydraattien, proteiinin ja suolan määrät. llmoitettava on myös tyydyttyneen rasvan määrä kokonaisrasvasta ja sokerien määrä hiilihydraateista. Lisäksi voidaan kertoa esimerkiksi kuidun määrä.

– Vitamiinien ja kivennäisaineiden määrän saa ilmoittaa vain, jos niitä on merkitseviä määriä eli esimerkiksi kiinteissä elintarvikkeissa vähintään 15 prosenttia päivittäisen saannin vertailuarvosta, Tuulikki Lehto sanoo.

Elintarvikkeesta saa ilmoittaa tietoja myös vapaaehtoisesti, esimerkiksi ”vähän suolaa” tai ”runsaasti proteiinia”. Merkinnät edellyttävät, että tuote täyttää ravitsemusväitteen kriteerit.

Myös Sydänmerkki kuuluu vapaaehtoisiin ravitsemusväitteisiin.

Tuulikki Lehdon mukaan pakkausmerkintöjä pyritään kehittämään, jotta kuluttajien tiedonsaanti paranisi.

– Parhaillaan mietitään, kuinka ravintoarvomerkinnän ilmaisutapaa voitaisiin parantaa niin, että kuluttuaja ymmärtäisi sen paremmin.

Lähteet: ruokavirasto.fi, luomu.fi.

Sydänmerkin käyttö on vapaaehtoista ja maksullista

  • Sydänmerkki tarkoittaa, että elintarvike on omassa tuote­ryhmässään terveellisempi valinta rasvan määrän ja laadun, kuidun määrän, suolan määrän ja/tai sokerin määrän kannalta.
  • Sydänmerkki on noin 1 500 elintarvikkeella 50 tuoteryhmässä.
  • Merkin kriteerit pohjaavat suomalaisiin ravitsemussuosituksiin, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ravinnon ja terveyden yhteyksistä. Kriteerit laatii riippumaton asiantuntijaryhmä.
  • Sydänmerkki on maksullinen. Maksuilla ylläpidetään ja kehitetään merkkijärjestelmää, valvotaan kriteerien noudattamista ja markkinoidaan Sydänmerkki-tuotteita.
  • Sydänmerkin käyttö on vapaaehtoista, eikä kaikilla kriteerit täyttävillä tuotteilla ole merkkiä.

Virhe pakkausmerkinnöissä?

Elintarvikkeen laatua tai pakkausmerkintöjä koskeviin kysymyksiin vastaa tuotteen valmistaja, maahantuoja tai myyjä. Ota ensin yhteyttä heihin.

Jos yhteydenotto ei tuota tulosta, ota seuraavaksi yhteyttä kunnalliseen elintarvikevalvontaviranomaiseen, joka voi olla terveystarkastaja, elintarviketarkastaja tai eläin­lääkäri.

Yhteystiedot: ruokavirasto.fi

Asiantuntijoina ylitarkastaja Tuulikki Lehto Ruokavirastosta ja ravitsemusasiantuntija Anna Kara Sydänliitosta.

Juttu on julkaistu Apu Terveys-lehdessä 3/2020.

1 kommentti