Se, miten lähelle päästää toisen ihmisen, on opittu tapa. Vauva laskee vieraan lähelleen, mutta jo leikki-ikäinen tietää, kenen kylkeen sopii tarrautua. Temperamenttikin vaikuttaa. Toiset vain tarvitsevat enemmän tilaa itsensä ympärille.
Eikä kyse ole vain siitä, kestääkö kylkeensä liimautuvia ihmisiä, vaan myös siitä, kuinka suhtautuu omaisuuteensa rajoihin. Reviiristään tarkka voi ärsyyntyä siitä, jos joku pysäköi autonsa liian lähelle tai ripustaa vaatteensa pyykkituvassa samalle narulle.
- Lue myös: OIetko yksinäinen vai erakko?
Reviirin tarve on myös kulttuurisidonnainen. Kun suomalaiset seisovat jonossa metrin päässä toisistaan, Japanissa jonotetaan kylki kyljessä.
– Monet ovat kehittäneet tapoja, joilla suojellaan reviiriä. Toinen laittaa bussissa kassinsa viereiselle penkille ja toinen pitää kätellessä kyynärpään suorana, kuvailee psykoterapeutti Milja Utukka-Jokinen.
Liian suuri kontrolli?
Reviirin suojelu on geeneissämme. Jollei muinaisina aikoina ollut tarkka metsästysmaistaan ja kalastusvesistään, kuoli nälkään.
Taito on tärkeää myös nykyään: ellei lapsi opi huolehtimaan reviiristään, hänen voi myöhemmin olla vaikea varjella koskemattomuuttaan.
- Lue myös: Vievätkö ihmiset ympärillä energiaasi?
Voimakas reviirin suojelu voi silti kertoa tarpeesta kontrolloida asioita ja tilanteita. Sillä voi myös peittää kipeitä ja osittain tiedostamattomia asioita.
– Toistuvasti torjutuksi tullut suojelee itseään niin, että pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin. Yksinäinen voi ärsyyntyä jo siitä, että naapureilla on juhlat. Kun itse jää paitsi kaipaamistaan asioista, ei soisi niitä toisillekaan, Utukka-Jokinen kertoo.
Reviirin vahtiminen stressaa
Reviirin vahtiminen käynnistää kehossa puolustusreaktion. Se on elimistölle stressitila, joka kuluttaa niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä ja syö energiaa mukavilta asioilta.
Ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kehonsa reviiristä tarkka jää vaille kosketusta.
- Lue myös: Aseta rajat syyllistävälle marttyyrille
– Kosketus on nisäkkäiden elinehto, merkki hyväksymisestä. Vaikka muut aistit hiipuvat vanhana, tuntoaisti toimii. Tällöin vieraankin kosketus tuntuu hyvältä.
Vaikka itse kestäisikin läheisyyttä, kannattaa huomioida toisten tilan tarve. Tuntemattoman reviirin laajuuteen kannattaa tutustua rauhassa. Harva pitää ihmisestä, joka säntää suukottamaan tai halaamaan ensikohtaamisella.
– Jos haluaa koskettaa tuntematonta, selkä ja hartiat ovat neutraaleja alueita.
