Kauneus ja Terveys

Oletko liian tarkka reviiristäsi?

Oletko liian tarkka reviiristäsi?
Jos ahdistut lähelle tulevista ihmisistä kassa­jonossa ja bussissa, saatat olla liian tarkka reviiristäsi. Miten lähelle uskallat päästää toiset?
Julkaistu: 25.12.2015

Se, miten lähelle päästää toisen ihmisen, on opittu tapa. Vauva laskee vieraan lähelleen, mutta jo leikki-ikäinen tietää, kenen kylkeen sopii tarrautua. Temperamenttikin vaikuttaa. Toiset vain tarvitsevat enemmän tilaa itsensä ympärille.

Eikä kyse ole vain siitä, kestääkö kylkeensä­ liimautuvia ihmisiä, vaan myös siitä, kuinka suhtautuu omaisuuteensa rajoihin. Reviiristään tarkka voi ärsyyntyä siitä, jos joku pysäköi autonsa liian lähelle tai ripustaa vaatteensa pyykkituvassa ­samalle narulle.

Reviirin tarve on myös kulttuurisidonnainen. Kun suomalaiset seisovat­ jonossa metrin päässä toisistaan, Japanissa ­jonotetaan kylki kyljessä.

– Monet ovat kehittäneet tapoja, joilla suojellaan reviiriä. Toinen laittaa bussissa kassinsa­ viereiselle penkille ja toinen pitää kätellessä kyynär­pään suorana, kuvailee psykoterapeutti Milja Utukka-Jokinen.

Liian suuri kontrolli? 

Reviirin suojelu on geeneissämme. Jollei­ muinaisina aikoina ollut tarkka metsästys­maistaan ja kalastusvesistään, kuoli nälkään.

Taito on tärkeää myös nykyään: ellei lapsi opi huolehtimaan reviiristään, hänen voi myöhemmin olla vaikea varjella koskemattomuuttaan.

Voimakas reviirin suojelu voi silti kertoa tarpeesta kontrolloida asioita ja tilanteita. Sillä voi myös peittää kipeitä ja osittain tiedostamattomia asioita.

– Toistuvasti torjutuksi tullut suojelee itseään­ niin, että pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin. Yksinäinen voi ärsyyntyä jo siitä, että naapureilla on juhlat. Kun itse jää paitsi kaipaamistaan asioista, ei soisi niitä toisillekaan, Utukka-Jokinen kertoo.

Reviirin vahtiminen stressaa

Reviirin vahtiminen käynnistää kehossa puolustus­reaktion. Se on elimistölle stressitila, joka kuluttaa niin fyysistä kuin psyykkistä ter­veyttä ja syö energiaa mukavilta asioilta.

Ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kehonsa­ reviiristä tarkka jää vaille kosketusta.

– Kosketus on nisäkkäiden elinehto­, merkki ­hyväksymisestä. Vaikka muut aistit hiipuvat vanhana, tuntoaisti toimii. Tällöin vieraankin kosketus tuntuu hyvältä.

Vaikka itse kestäisikin läheisyyttä, kannattaa huomioida toisten tilan tarve. Tuntemattoman reviirin laajuuteen kannattaa tutustua rauhassa. Harva pitää ihmisestä, joka säntää suukottamaan tai halaamaan ensikohtaamisella.

– Jos haluaa koskettaa tuntematonta, selkä ja hartiat ovat neutraaleja alueita.

1 kommentti