Voi hyvin

”Olen ihmetellyt, en pelästynyt”


Hätkähdyttävät unet ja voimakkaat aistimukset ovat kuuluneet aina Tarja Koistisen kokemuspiiriin.
Kuvat Juha Juntto

"Olen ollut pienestä pitäen herkkä vaistoamaan asioita ja tuntemaan ihmisten sekä erilaisten paikkojen energioita. Lapsuudessani asuimme Ruotsissa mökissä metsän keskellä. Olimme muuttaneet sinne isäni metsurin työn vuoksi. Minulla oli mökkiin vahva tunneside.

Suomeen palattuamme pääsin käymään metsämökissä uudelleen vasta kymmenen vuoden kuluttua. Olin nähnyt unia mökistä koko ajan. Paikan päällä minut valtasi voimakas haikeus. Kun kiertelin taloa, tuntui kuin se olisi kysellyt, miksi jätit minut.

Suvussani on äidin puolelta ollut tietäjän ja näkijän kykyjä. Itsekin olen nähnyt enneunia. Aikoinaan näin unessa, kuinka edesmennyt mummuni tuli hakemaan ukkia. Unessani mummu otti ukkia kädestä kiinni ja sanoi, että nyt mennään. Sinä yönä ukki oli nukkunut pois.

ERÄÄSTÄ ÄIDIN unesta ja siihen liittyneestä tapahtumasta saan yhä puistatuksia. Unessa äiti oli seissyt pienellä sillalla ja nähnyt joessa kolme valkoista ristiä. Kaksi niistä oli lähempänä ja yksi kauempana. Unen jälkeen kului viikko, kun äidin veli, hänen pieni poikansa ja naapurin poika olivat hukkuneet jokeen veneellä ollessaan.

Nämä ovat asioita, joita ihminen ei voi tietää tai ennakoida etukäteen.

Tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä, että asiat voivat tulla ennalta unissa.

Luin vuosia sitten Rauni-Leena Luukasen kirjan Kuolemaa ei ole. Siinä neuvottiin, kuinka voi harjaantua havaitsemaan kehon ympärillä olevan energia-auran. Noudatin ohjeita ja näin sinivalkoisen valon käsieni välissä. Enemmän kokemus ihmetytti kuin pelästytti.

Lue myös: "Uskon suojelusenkeleihin"

En muista, milloin ensimmäisen kerran näin energia-auran jonkun toisen ympärillä, mutta tietynlaisessa valossa auroja pystyy näkemään aika helposti. Ihmisen aura näyttää sinertävän vaalealta, mutta sen voi nähdä myös erilaisissa väreissä.

VIITISENTOISTA vuotta sitten jäin tekemään osa-aikaista lähihoitajan työtä, ja täytin toisen puolikkaan työajastani kaikella ihanalla, erilaisilla kursseilla. Kouluttauduin reiki- ja shiatsuhoitajaksi. Aloin myös maalata enemmän ja menin kansalaisopiston maalauskurssille.

Olen aina jollakin tavalla uskonut enkeleihin ja kerännyt enkelipatsaita. Olen kääntynyt enkeleitten puoleen ja toivonut apua läheisilleni ja itselleni erilaisiin tilanteisiin. Kerran maalaustunnilla oli aiheena enkeli, ja sen jälkeen enkelit tulivat mukaan myös hoitotyöhöni.

Tarja kokee, että yksi hänen elämäntehtävistään on vapauttaa erilaisia tunnelukkoja omasta ja muiden mielistä.

Teen hoitoja kotonani ja yhdistelen eri menetelmiä asiakkaan tarpeen mukaan. Aivan kuin jokainen kohtaaminen olisi ihme. Hoidon aikana olen herkistyneessä tilassa. Pyydän aina enkeleitä käsiini. Saan niiltä voimaa ja hyvää energiaa. Monesti näissä tilanteissa tunnen enkeleiden läsnäolon ja näen ne sisäisin silmin. Niiden läsnäolo tuntuu hyvin rauhoittavalta ja lempeältä. Usein asiakkaatkin tuntevat sen.

Hoidon aikana saatan esimerkiksi nähdä asiakkaan sisäisen lapsen mielessäni kuvina, filminpätkinä. Yleensä sanon siitä ihmisille, ja he suhtautuvat kertomaani mielenkiinnolla.

Lue myös: Lääkäri Marja-Liisa Honkasalo: "Selittämättömiä kokemuksia ei pitäisi leimata huuhaaksi"

MIELIKUVISSANI sisäinen lapsi saattaa esimerkiksi hypätä ruutua tai tanssia. Nämä voivat olla viestejä siitä, että ihmisen elämästä saattaa puuttua jotakin, kuten lapsen ilo tai itsearvostus. Joskus olen nähnyt lapsen kiipeävän korkealle vuorelle ja heiluttavan lippua kuin sanoakseen, että huomaa kaikki se, mitä olet saavuttanut.

Lähihoitajan työtä tehdessäni vaistoan asioita ja tunteita, myös ihmisen olemus kertoo paljon. Sänkypotilaita hoitaessani kädet ovat monesti hoidettavan päällä. Silloin käteni saattavat yhtäkkiä humahtaa aivan kuumiksi. Moni on sanonut, että miten sinulla voi olla tuollaiset kädet. Olen itsekin ihmetellyt ilmiötä.

Saatan lisäksi saada viestin enkeleiltä tai edesmenneiltä.

Viesti saattaa liittyä siihen, mikä on jäänyt sanomatta. Usein se on anteeksipyyntö, tai se voi olla jotakin, mitä ihminen siinä hetkessä tarvitsee.

Asiakkaat ottavat ne hyvin vastaan. Enkeleiden viestit ovat aina kannustavia, rohkaisevia ja luottamusta lisääviä. Jokaisen hoidon alussa lausun mielessäni, että tulkoon sanoja tai viestejä, jos niin on tarkoitettu.

IHMISTEN ENERGIOIDEN vaistoaminen on tuntunut välillä kuormittavalta, mutta tietynlainen herkkyys on myös lahja. Välillä voi kantaa toistenkin tunteita ja energioita, kun vaistoaa ne niin herkästi. Varmasti erityisherkkyytenikin liittyy erilaisten energioiden vaistoamiseen.

Lue myös: Petri Räisänen: Kosketukseni voi parantaa

Parhaillaan kouluttaudun tunnetaideterapeutiksi. Terapiamuodossa maalataan tunteita tai tunnelukkoja suurelle paperille. Usein ajatellaan, että kaikkein syvimmällä ihmisessä ovat viha, pelko, syyllisyys ja häpeä. Niiden päällä saattaa olla masennusta tai ahdistusta.

Tunteet voivat olla monen suojakerroksen ja panssarin alla. Niitä yritetään nostaa esille ja käsiteltäviksi maalauksen keinoin. Oman kulloisenkin tilanteen tai elämäntarinan lisäksi menetelmässä voidaan käydä erikseen läpi tunneperimää eli ne suvun tapahtumat ja traumat, joista on vaiettu.

USKON IHMEISIIN, mutta olen silti aina ollut tassut maassa -tyyppi. Edelleenkin saatan miettiä asiakasta hoitaessani, että pystynkö sanomaan tällaista ja mahtaako tämä pitää paikkansa.

Se on luonnollista ihmismielestä nousevaa epäilyä.

Ajattelen niin, että jos minun pitää kertoa jotakin, viesti toistuu uudestaan ja uudestaan. Epäilyjäni pidän hyvänä. Aivan kaikkeen ei voi mennä mukaan. Matkan varrella olen oppinut poimimaan olennaisen ja jättämään muun pois.”

TARJA KOISTINEN on 53-vuotias lähihoitaja. Hän asuu Orimattilassa ja tekee kotonaan erilaisia hoitoja asiakkaille. Hän harrastaa metsälenkkejä, joogaa, tanssia, lukemista ja kirjoittamista. Tarja on maalannut 30 vuotta ja pitänyt myös näyttelyitä.

Tarjan kotisivut: tarjanateljee.fi

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2019.

Julkaistu: 20.5.2019