Petri Räisänen: Kosketukseni voi parantaa

Joogi Petri Räisänen liikkuu salissa oppilaiden joukossa. Värikkäillä muovimatoilla eri-ikäiset miehet ja naiset venyvät astangajoogan asentoihin. Petri avustaa heitä korjaten asanoita ja kuiskien ohjeita.

Hän pysähtyy keski-ikäisen naisen kohdalle ja vetää kättään pitkin tämän selkää etsien jumiutuneita kohtia.

– Kun avustan, olen meditatiivisessa, toisenlaisessa tajunnan tilassa. Tunnen silloin tuon toisen ihmisen itsessäni.

Tunnin jälkeen nainen tulee Petrin luo. Hän kiittää ja kertoo ihmeissään, että 20 vuotta vaivannut selkäkipu katosi Petrin kosketuksesta. Nainen tuli tunnille aikuisen tyttärensä kehotuksesta.

Tällaisia paranemisia tapahtuu Petri Räisäsen tunneilla usein, ja hänen maineensa sekä parantajana että joogaopettajana on kiirinyt niin, että hän ei ole juuri ehtinyt paikoilleen asettua pariin kymmeneen vuoteen.

– En halua kehua itseäni, mutta minulla on sellainen maine, että luokseni tulee paljon haastavia tapauksia ja sairaita ihmisiä. Parantaminen on vaativaa, siihen eivät kaikki opettajat pysty, mutta joogan parantavassa voimassa on kyse muustakin kuin opettajasta.

Petri korostaa, että jooga itsessään auttaa ja voi parantaa. Joogasalissa tapahtuviin paranemisiin tuo lisänsä harjoittajan odotukset, opettajan auktoriteetti, muiden oppilaiden energia, lempeä ilmapiiri ja liikkeen synnyttämä lämpö kehossa.

Jo ennen kuin Petri perusti Helsingin Astanga Joogakoulun Juha Javanaisen kanssa vuonna 1997, Petri oli vuosien ajan tutkinut shamanismia, mytologiaa, kansanparannusta, harjoittanut energiaparannusta ja kouluttautunut jäsenkorjaajaksi.

Miehet perustivat joogakoulun hyvään aikaan. Vuosituhannen alussa Suomi hullaantui astangaan. Siihen saakka täällä oli tunnettu parhaiten hathajooga. Astanga oli uutta.

Yritys laajeni neljään kaupunkiin ja Helsingissäkin saleja oli useita. Pitkä poninhäntä ja intensiivinen katse tekivät Petristä nopeasti mediassa joogan kasvot.

Pian hänelle aukenivat ulkomaisten joogasalien ovet. Hän asettui Yhdysvaltoihin ja nousi kansainväliseen maineeseen.

Petrillä oli joogaoppilaita ja faneja ympäri maailmaa. Hän seurusteli tunnetun amerikkalaisen näyttelijättären kanssa. Ja jooga sai lisää mainosta.

Petri kuvailee elämän Los Angelesissa olevan ainaista peliä. Jopa parisuhteen sisällä ihmiset huijaavat olevansa kauniimpia ja rikkaampia kuin ovat. Naimisiinmeno on siellä uraliike, ja koska tahansa voi tulla vaihdetuksi tuottoisampaan suhde-diiliin, joka nostaa statusta enemmän.

Pitkä parisuhde on Los Angelesissa Petrin mukaan kuukauden mittainen, ja hän vannoo, ettei liioittele. Petrin kymmenen kuukauden pituista suhdetta päiviteltiin.

Joogan kannalta Amerikan-vuodet tekivät Petrille vain hyvää. Hän oppi kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään.

– Sain olla siellä oma itseni. Suomalainen hiljaisuuteni yhdistettynä joogaan nähtiin viisauden merkkinä. Se teki minusta muiden silmissä salaperäisen, Petri kertoo ja nauraa.

Petrin jalat maassa -asennetta ei Hollywoodin pintaliito horjuttanut. Hänessä on edelleen annos punk-kapinallista, joka kyseenalaistaa valtarakenteita eikä niele purematta uskonkappaleita. Mies kulkee omaa polkuaan.

Nuorena Petri pelasi jääkiekkoa ja kävi suomalais-venäläistä koulua. Teini-iässä hän soitti rumpuja punk-bändeissä nimeltä A-olut ja Krooninen Erektio.

Vaihtoehtokulttuuriin tutustumisen myötä hän alkoi kasvissyöjäksi, puolusti eläinten ja ihmisten oikeuksia ja vähensi alkoholin käyttönsä minimiin.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Petri meni ensimmäisen kerran astangajoogatunnille. Kiinnostus mystiikkaan sai hänet kokeilemaan joogaa 1980-luvun lopussa. Petriä kiehtoivat Joogasutran kertomukset levitoinnista, mielen hallinnasta ja tilasta, jossa pystyy vastaanottamaan suoratietoa ja ymmärtämään esimerkiksi eläinten puhetta.

Lajin fyysisyys miellytti Petriä, olihan hän jääkiekossa tottunut kovaan treeniin, mutta joogan henkinen puoli oli se, joka sai miehen koukkuun.

– Fyysistä harjoitusta tarvitaan, että mieli avautuu ja jännitykset laukeavat kehosta. Mutta joogassa pääsen pyhään tilaan hengityksen kautta, Petri sanoo.

Silloin hän tuntee olevansa ykseydessä kaiken kanssa.

– En usko, että olisin löytänyt sitä tilaa pelkän joogan avulla, kyllä siihen vaikuttaa kokemukseni energiahoitajana ja jäsenkorjaajana.

Petri ei kutsu pyhää energiaa Jumalaksi tai Korkeammaksi voimaksi. Ne kuulostavat historian ja henkisen ylimielisyyden raskauttamilta ja leimaavilta.

Hänen mukaansa on vain eri tasoja energiassa, ei parempia tai ylempiä. Ne ovat erilaisia taajuuksia, joista jotkut ovat herkempiä kuin toiset.

–Sitä on minulle jumaluus, ei korkeampi tai parempi kuin mikään toinen. Sanat ovat niin vaikeita. Kukaan ei pysty selittämään jumaluutta tyhjentävästi. Jumaluus voi olla yhtä hyvin taivaassa kuin maan alla. Se on kaikkialla.

Itseään Petri kutsuu entiseksi ateistiksi ja jumaluuden tutkijaksi. Häntä kiinnostaa, mihin ihmiset uskovat ja miksi he uskovat. Häntä kiinnostaa mytologian, uskomusten ja tarinoiden suhde uskontoihin sekä ihmisten suora jumalyhteys ilman uskonnon määräämiä sääntöjä.

– Vain pieni osa uskovaisista pystyy elämään täydessä jumalyhteydessä. Olen lukenut suufeista, jotka ovat pystyneet siihen.

Suufilaisuus on islamin mystinen suuntaus. Petri jatkaa, että heidät tosin on vangittu tai tapettu nopeasti, koska heitä on pidetty liian vaarallisina.

– He eivät ole kiinnostuneita uskonnon harjoittamasta politiikasta ja vallasta, vaan he tuntevat olevansa itsenäisesti yhtä Jumalan kanssa.

Uskonnot, temppelit tai kauniit kirkot eivät tee Petriin erityistä vaikutusta.

– Kirkoissa ja temppeleissä voi tuntea pyhyyden, mutta minä aistin niissä myös sen synkkyyden, joka tulee uskonnon väärinkäytöksistä: hyväksikäytöstä, eriarvoisuudesta ja valtarakenteita miellyttävästä synti-käsityksestä. Joogasali on minun temppelini.

Tullakseen astangaopettajaksi täytyy elää ja hengittää joogaa pitkän aikaa. Petri ei usko muutaman kuukauden ohjaajakoulutuksiin. Itse hän ryhtyi opettajaksi joogattuaan usean vuoden ja saatuaan intialaiselta oppi-isältään Sri K. Pattabhi Joisilta virallisen opetusluvan vuonna 2001.

Hän kuvaa sidettään joogaan myönteiseksi riippuvuudeksi, elämän tasapainoittajaksi. Joogan ja meditaation välittämät tunnetilat ovat suurinta hänen elämässään. Omaa asanaharjoitusta tärkeämpää on kuitenkin opettaminen ja ihmisten auttaminen.

– Opettaminen menee oman harjoituksen edelle. Kun joogaan aamulla, minun on otettava huomioon oppilaat, että energiaa riittää heillekin. Moskovassa tunnillani voi olla sata oppilasta. Niin ison ryhmän ohjaaminen tuntuu maratonilta, hyvä kun selviän siitä hengissä.

Joogin elämä kuulostaa kurinalaiselta, mutta sen mukanaan tuomat elämänmuutokset tapahtuvat lähes huomaamatta, kun fyysinen harjoitus karsii ruokavaliosta lihan, alkoholin ja muut nautintoaineet. Kasvissyöjä Petri oli eettisistä syistä jo ennen joogan aloittamista.

Alkoholia hän juo hyvin harvoin, tilkan punaviiniä ehkä kerran kuussa. Joogan mukanaan tuoma kirkkaus katoaa alkoholin myötä. Mutta Petri ei tuomitse, alkoholikin voi nostattaa mielialaa kohtuudella nautittuna, eiväthän ihmiset muuten päihteitä käyttäisikään.

Yli 20 vuotta Petri eli tunnontarkasti joogan ehdoilla, harjoitteli heti herättyään, tapahtui se mihin aikaan ja missä päin maailmaa tahansa. Nykyään hän joutuu muistelemaan, milloin hän viimeksi sai joogata heti herättyään.

Aamujoogan sijaan hänen aikansa täyttävät 2- ja 5-vuotiaat, joita hän kasvattaa kenialaisamerikkalaisen vaimonsa Wambuin kanssa. Perheen elämä on hyvin liikkuvaista. He lähtivät marraskuussa neljäksi kuukaudeksi kurssi- ja retriittikiertueelle, joka vei heidät Chileen, Meksikoon, Brasiliaan, Thaimaahan ja Intiaan.

Kun he palasivat Suomeen maaliskuussa, he ehtivät olla Helsingin-kodissaaan vain kaksi päivää. Sitten he lähtivät Espanjaan ja Portugaliin, joissa Petri piti kursseja. Kun perhe palasi takaisin Suomeen, Petri lähti parin päivän päästä Ruotsiin yksin vetämään kurssin. Sitten joogi-isä oli taas kaksi päivää kotona, ja seuraavaksi koko perhe lähti Nepaliin huhtikuun alussa.

Jo muutaman vuoden ajan Petri ja Wambui ovat etsineet ulkomailta sopivaa kohdetta, johon he voisivat avata joogasalin ja tarjota tunteja myös vähemmistöille ja vähävaraisille. Jooga on niin Suomessa kuin maailmallakin edelleen valkoisten ja varakkaiden harrastus.

Intiassa Petri on tosin nähnyt hiljaisia merkkejä joogan tuomasta pehmeästä vallankumouksesta. Kun ihmisvilinässä kulkee kivilouhoksen työntekijöitä ­joogamatot kainalossa ja näkee heidän levittävän mattoja talojen katoille, jokin on muuttumassa.

Astanga on yhä suosittua Suomessa, vaikka nykyään tarjolla on lukuisia joogalajeja, kaikkea mahdollista saunajoogasta sinkku- tai samppanjajoogaan.

Astanga sisältää kuusi liikesarjaa, joista viimeiset sarjat ovat hyvin vaativia. Enää 51-vuotias Petrikään ei taivu kaikkiin vaikeimpiin asanoihin, joita hän teki 15 vuotta sitten. Mutta astangassa sanotaan olevan vielä seitsemäs taso – sen tietävät intialaisetkin – ja se on vanhemmuus.

Petrillä on kolme poikaa, esikoinen on jo 20-vuotias nuori mies, joka syntyi Petrin aiemmassa parisuhteessa.

Jos luulee olevansa henkisyyden korkeimmalla tasolla, yhdistäpä siihen tappelevat lapset, oma sekä vaimon väsymys, matkatyö, tuhannet oppilaat ja yrityksen pyörittäminen. Tämän päälle vielä itse jooga, joka vaativuudessaan pitää kurissa suuret luulot omasta mahtavuudesta.

Pienet lapset valvottavat vanhempiaan. Kerran Petri meni vetämään joogatuntia univajeesta pyörryksissä, ja hänellä oli huomattavia vaikeuksia muistaa sanskritinkielinen alkumantra, jonka hän on resitoinut lukemattomia kertoja.

Hän oli vähän huolissaan, miten jaksaisi opettaa, mutta sitten salissa tapahtui pieni ihme. Kun hän istahti alas, hän täyttyi yhtäkkiä valtavasta energiasta ja väsymys katosi heti.

Intensiivinen pikkulapsiaika on yksi elämänvaihe, eikä Petri surkuttele, että elämä ei enää kulje sata-prosenttisesti joogan ehdoilla.

– Vanhempana sitä kuuluukin laittaa itsensä sivuun. Jokainen tarvitsee silti välillä omaa aikaa, muuten ei pää kestä, kun esimerkiksi matkoilla elää jatkuvasti pienten lasten tunneskaalojen ehdoilla.

Myös joogasaliin mennessä oma ego on jätettävä ulkopuolelle. Tuhansille oppilailleen Petri on mestari, joka saa jatkuvasti ihmettelevää palautetta ”tavallisuudestaan”.

Suhde maalliseen ei ole sekään muuttunut vuosien varrella. Petri oli jo lapsena tunnollinen raha-asioissa ja hyvä säästämään.

– Tämä ei ole kylmää bisnestä. Suurin osa tapahtumien järjestäjistä ja kollegoistani on ystäviäni, ja ulkomailla saatan majoittua heidän luonaan.

Voi sanoa, että Petrissä on samaa henkeä kuin hänen gurussaan, intialaisessa Pattabhi Joisissa (1915–2009). Hänkin säilytti jokamiehen mutkattoman olemuksensa, vaikka astangan suosion kasvettua hänestä tuli miljonääri ja kansainvälinen joogamaailman tähti.

Suomessa Pattabhi Jois kävi kaksi kertaa. Petri puhuu hänestä edelleen preesensissä, eihän yhteys häneen ole kadonnut.

– Kommunikointi gurun kanssa jatkuu yhä, syvemmällä tasolla, eikä hänen kuolemansa muuttanut mitään. Ja kun opetan, on kuin hän olisi minussa. Aina kun minulta kysytään jotain, mietin. mitä guruni sanoisi, puhun suoraan ja vältän käyttämästä sanoja, joita hän ei käyttäisi.

Vaikka Petrille kuolema on luonnollinen osa elämää, hänestä tuntui pahalta, ettei päässyt Pattabhi Joisin hautajaisiin vuonna 2009. Hän oli silloin juuri menossa Tukholmaan opettamaan. Hetken hän mietti, ostaisiko kalliit lentoliput Mysoreen. Intiassa vainajat polttohaudataan nopeasti, ja muutaman päivän päästä tuhkat on jo siroteltu jokeen.

Lopulta Petri teki hindulaiset rituaalit oppilaiden kanssa kahdessa ruotsalaisessa kaupungissa ja kiitti opettajaansa siten.

Viimeiset keskustelut he olivat käyneet pari kuukautta aiemmin Intiassa, jolloin Pattabhi Jois oli jo sairas ja valmis siirtymään rajan taakse. Suuria sanoja ei tarvittu, viimeiseen asti guru oli kiinnostunut vain siitä, keitä alasalissa parhaillaan harjoittelee ja miten Helsingin-joogakoululla menee.

Monet Pattabhi Joisin oppilaista olivat järkyttyneitä. Heille tämä oli valaistunut mestari, joka ei voi kuolla.

– Tuntui todella pahalta, etten päässyt hänen hautajaisiin, mutta itse hänen kuolemansa ei tuntunut minusta pahalta. Voi jopa sanoa, että olen hänen kanssaan läheisempi nyt kuin hänen eläessään.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2019.