”Olemme mieheni kanssa kuin ystäviä eikä seksiä ole – en jaksaisi erota mutta voiko seksin saada takaisin?”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Olemme mieheni kanssa kuin ystäviä eikä seksiä ole – en jaksaisi erota mutta voiko seksin saada takaisin?”
Joskus seksi vain loppuu parisuhteesta. Miten yhteiselo voi silloin jatkua? Perheneuvoja Pekka Puukon mukaan seksin ja läheisyyden tarve vaihtelee parisuhteesta toiseen, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. Suhde ei kuitenkaan etene ellei asioista puhuta avoimesti.
Julkaistu: 19.3.2021

Mies rakastui salamannopeasti naiseen somessa, enemmän kuin nainen mieheen. Molemmat olivat äskettäin eronneet tahoillaan, ja naisen mielestä suhde alkoi liian nopeasti. Alku olikin myrskyisää, mutta jokin veti yhteen.

Suhde on jatkunut nyt yli 10 vuotta ja alkuaikojen riitely on kaikonnut, mutta samalla rakkaussuhde on muuttunut enemmän ystävyyssuhteeksi. Seksi on kadonnut suhteesta täysin.

Nainen kysyy Rakkausklinikalla nyt, että voiko seksin vielä palauttaa suhteeseen, kun hän on siitä itse alun perin halunnut luopua. Erotakaan nainen ei haluaisi. Perheneuvoja Pekka Puukko sanoo, että sitten, kun asiat on puhuttu ja loukkaantumiset pyydetty anteeksi riittävässä laajuudessa, on mahdollisuus mennä suhteessa eteenpäin

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Parisuhteemme on muuttunut ystävyyssuhteeksi eikä seksiä enää ole – voiko sen saada vielä takaisin?”

Olemme pariskunta, tapasimme vuonna 2009 somessa. Tuolloin kummallakin oli vielä hyvin vähän aikaa erosta suhteellisen pitkistä suhteistamme, mutta mieheni lähes pakotti, että olisimme yhdessä, vaikka itse en olisi halunnut näin pian hypätä uuteen suhteeseen. Hän rakastui minuun ensi silmäyksellä – enemmän kuin minä häneen.

Riitelimme alkuaikoina todella usein ja räväkästikin. Olen pakannut laukkuni varmaan kymmeniä kertoja ja lähtenytkin kolme kertaa, mutta aina palannut takaisin. Kysyn aina kuitenkin itseltäni miksi näin teen – en ehkä niinkään rakkaudesta, kun en ole varma onko sitä edes, vaan kumppanuudesta, sellaisesta erilaisesta syystä kuin mitä aiemmissa suhteissani oli.

Mutta miten tämä eroaa entisistä suhteistamme? Siten, että meidän suhteessamme ei ole harrastettu lainkaan seksiä enää moneen vuoteen, niin moneen etten ole pysynyt edes laskuissa.

Kysynkin, että miten tässä vielä voisi tai osaisi hypätä ex-tempore sänkyyn, jos sellainen hetki tai olo koittaa? Pelkään, että minut tyrmättäisiin, koska aikoinaan minä lopetin seksin, koska olin pettynyt mieheeni, joka valehteli minulle raha-asioista ja vähän muustakin. Nyt olen nämä jo unohtanut jollain asteella, kun hän on parantanut tapansa. Valehtelu jätti kuitenkin niin syvän arven, etten ole voinut sitä kokonaan unohtaa.

Olen väsynyt vaihtamaan kumppania sekä väsynyt jakamaan haarukoita ja veitsiä uudelleen ja uudelleen. Siksi tässä vielä ollaan yhdessä ja varmaan ollaan loppuun asti. Olemme me ainakin ystäviä toisillemme, emmekä tappele enää.

Voimme liikkua vapautuneesti missä vaan, kun tunnemme toisemme ja tiedämme toisemme tarpeet. Tämä on ehkä sellainen suhde, jota jäisin harmittelemaan, jos nyt tästä lähtisin.

Perheneuvoja Pekka Puukko vastaa:

”Suuret päätökset elämässä tehdään aina vajavaisen tiedon varassa.” Tuo ajatus tuli vastaan vuosia sitten kirjaa lukiessani, ja se on seurannut minua siitä lähtien. Monien parien kysymysten äärellä ajatus on oikeastaan vain vahvistunut. Elämän suurissa päätöksissä on aina jotakin, minkä voi tietää, mutta ei riittävästi. Suuret päätökset ovat luonteeltaan valintoja, ja valinnat tehdään sydämellä.

”Elämän suuret päätökset ovat valintoja, jotka tehdään sydämellä.”
Perheneuvoja Pekka Puukko

Kerrot että suhteessanne on paljon hyvää – ystävyys, vapaus, keskinäinen toisten ja toistensa tarpeiden tuntemus kuulostaa hienolta kumppanuudelta. Kumppanuutta ei ehkä hehkuteta mediassa eikä se ehkä ole yhtä innostava elokuva-aihe kuin intohimoinen romanssi, mutta tärkeä parisuhteen osa-alue se kuitenkin on. Onko se teillä juuri sitä samassa veneessä olemisen kokemusta, jota monet tulevat perheneuvonnastakin ammattilaisen avulla suhteeseensa etsimään?

Hyvää on mielestäni myös tietty realismi, joka kysymyksestäsi näkyy. Hyvältäkään suhteelta ei voi saada kaikkea, mitä elämältä kaipaa. Sellaiset suhteet, jossa kummankin osapuolen kaikki tarpeet tulevat täydellisesti tyydytetyiksi, ovat ainakin hyvin harvinaisia.

Perheneuvoja Pekka Puukko sanoo, että joissakin parisuhteissa ystävälliset sanat tai hyvät keskustelut ovat tärkeämpiä kuin läheisyys tai seksi.

Seksin ja läheisyyden määrä on sellainen asia, joka vaihtelee parisuhteesta toiseen, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. Useimmat meistä kaipaavat jonkinlaista kosketusta, ja odottavat sitä nimenomaan puolisoltaan. On kuitenkin myös niitä, joille ystävälliset sanat tai mielenkiintoiset keskustelut ovat seksiä tärkeämpi läheisyyden väylä. Oletteko te ehkä tällainen pari?

Kysymystäsi lukiessani minua huolestutti eniten puhumattomuus. Kuulostaa, että suhteessanne on ollut kova kriisi jossakin vaiheessa. Sen jälkeen asioita on käsitelty jonkin verran, ja välit ovat parantuneet. Mutta onko perusteellinen jälkipuinti jäänyt kuitenkin tekemättä? Kun asiat on puhuttu ja loukkaantumiset pyydetty anteeksi riittävässä laajuudessa, on mahdollisuus mennä suhteessa eteenpäin. Monille asioiden auki puhuminen on ollut iso vapautumisen kokemus, josta on seurannut läheisyyden palaaminen suhteeseen, ja puhetta ja suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta.

”Vasta sitten kun kriisit on käsitelty ja asiat puhuttu halki, voi suhteessa mennä eteenpäin.”
Perheneuvoja Pekka Puukko

Seksin loppuminen pettymykseen, luottamuksen puutteeseen ja ehkä loukkaantumiseenkin kuulostaa ymmärrettävältä. Mietin, miten kumppanisi on asian aikanaan ymmärtänyt. Onko hänkin yhdistänyt seksin loppumisen samoihin tapahtumiin, vai onko hänellä asiasta jokin toinen kokemus tai tulkinta? Edelleen mietin, että tietääköhän kumppanisi, että olet oikeastaan jo antanut anteeksi, jättänyt vanhat tapahtuneet omaan arvoonsa?

Jos kumpikin teistä on sitä mieltä, että jonkinlainen seksuaalinen viritys ja läheisyys parisuhteessa voisi tuntua hyvältä, kannattaa lähteä liikkeelle rauhallisesti. Jos minkäänlaista kosketusta ei ole ollut vuosikausiin, suosittelisin aloittamaan toisen kehoon uudelleen tutustumisen hyvin pienesti ja arkipäiväisesti. Ehkä toisen kylkeen hakeutumisesta televisiota katsellessa. Pienestä hipaisusta ohi mennessä tai hartioiden hieronnasta. Mikä vain teille olisi luontevaa, helppoa ja turvallista. Samalla kummallakin olisi mahdollisuus tunnustella omia olojaan toisen lähellä. Niitä olisi hyvä myös sanoittaa toiselle – arvailemalla toiseen tutustuminen voi käydä turhan vaikeaksi.

Ajattelen, että samanlaisesta hellästi kokeilevasta ja tutkivasta asenteesta on hyötyä, jos haluatte mennä kosketuksessa pidemmälle. Uusia, turvallisia ehdotuksia voi tehdä. Molempien niin halutessa niitä voidaan yhdessä kokeilla. Kummankin kokemasta on hyvä jakaa jotain vaikka lyhyestikin keskustellen itsetuntemuksen ja keskinäisen suhteen syventämiseksi, oli kyse sitten käsi kädessä kävelemisestä tai intohimoisesta rakastelusta.

Uskon että omaan elämäänsä voi olla tyytyväinen, jos kokee ainakin jossain määrin ohjanneensa elämäänsä kohti itselle tärkeitä asioita, ja on tehnyt matkalla itsensä näköisiä valintoja. Vaikka nämä suuret valinnat tehdään usein vajavaisilla tiedoilla, kannattaa kaikki se tieto, joka päätösten tueksi olisi saatavilla, tietysti hankkia. Teidän kahden tapauksessa se tarkoittaa avointa keskinäistä keskustelua siitä, mitä on tapahtunut, mitä on koettu, ja mitä kumpikin nyt toivoo elämältään. Uskon, että tällaisen keskustelun jälkeen teillä kummallakin olisi vähemmän sellaista, jota jatkossa joutuisi harmittelemaan.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

1 kommentti