”Olemme hyvin erilaisia mieheni kanssa ja nyt olen ihastunut toiseen – mitä minun tulisi tehdä?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Olemme hyvin erilaisia mieheni kanssa ja nyt olen ihastunut toiseen – mitä minun tulisi tehdä?
Nainen kertoo ihastuneensa kollegaan, kun oma avioliitto on näivettynyt. Hän ei ole fyysisesti pettänyt miestään, mutta tunne toista kohtaan on voimakas. Hän on neuvoton ja vaikean valinnan edessä.
Julkaistu: 14.5.2021

Pitkässä avioliitossa puolison puutteita voi alkaa katsoa läpi sormien. Kun avioliiton ulkopuolelta löytyy ihminen, joka tuntuu täydelliseltä, on ihastumista vaikea välttää. Syntyy väistämätön ongelma: tunne vetää ihastuksen luo, järki sanoo pitämään kiinni avioliitosta.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen näkee tilanteeseen kolme erilaista ratkaisua.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Mieheni on aina oikeassa ja heittäytyy marttyyriksi. Tunnen voimakasta vetoa ex-kollegaani kohtaan, pitääkö minun siksi luopua ystävyydestämme?”

Olemme olleet yhdessä 21 vuotta, naimisissa 18 vuotta ja meillä on kolme varhaisteini-ikäistä lasta. Olemme aina eläneet erittäin perhe- ja lapsikeskeistä elämää ja jakaneet lastenhoidon ja kotityöt tasapuolisesti. Olen edennyt urallani mukavasti, ja mieheni on ottanut enemmän vastuuta kotiasioista ollessani työmatkoilla. Vastaavasti minä olen osaltani joustanut omista harrastuksistani ja ystävien kanssa olemisesta, jotta mieheni saattoi opiskella työnsä ohella.

Ihmisinä olemme todella erilaisia. Miehelläni oli vaikea ja osittain turvaton lapsuus, kun taas itse kasvoin turvallisessa kodissa monien mahdollisuuksien keskellä. Mieheni on luonteeltaan melko vaikea. Hänen mielialansa ja tempauksensa määrittävät kotimme tunnelmaa. Tosin kiihtymiset ja suuttumiset laantuvat aina nopeasti.

Mieheni on aina oikeassa, heittäytyy usein marttyyriksi ja syyttää hankaluuksista aina muita. Hän on mielipiteiltään todella jyrkkä, kun minä puolestani usein myötäilen ja pohdin asioita monelta kantilta. Mieheni on täysin omistautunut perheellemme, eikä koe tarvetta viettää aikaa ystäviensä kanssa tai yksin ilman meitä.

Kun hän on kotona, on televisio koko ajan päällä. Aamulla, päivällä ja illalla. Minä taas tarvitsen toisinaan ärsytyksetöntä omaa aikaa lueskella, mietiskellä ja levätä. Haluan myös säännöllisesti käydä teatterissa, museoissa, konserteissa ja kävelyllä hyvien ystävieni kanssa.

Olemme aina olleet uskollisia ja rehellisiä toisillemme. Meissä molemmissa on omat virheemme, eikä elämä varmaankaan olisi sen helpompaa jonkun toisenkaan kanssa. En ole tutustumisemme jälkeen ikinä ennen ihastunut toiseen mieheen, vaikka olenkin pitkään ollut erittäin miesvaltaisessa työyhteisössä.

Muutama vuosi sitten mieheni käytös kärjistyi kesälomamatkallamme. Hän manipuloi lapsia puolelleen, väitti heidän kuulleen minun välittävän vain itsestäni, enkä yhtään heistä. Pahoitin mieleni erittäin syvästi, mutta jotenkin kovetin itseni, että kestäisin. Mikään ei oikein enää tuntunut miltään.

Mieheni sairastui työuupumukseen ja jäi sairaslomalle peräti puoleksitoista vuodeksi. Hän passivoitui ja teki vain välttämättömimmän. Samaan aikaan minä vaihdoin työpaikkaa, jonka huonolla tuurilla menetin koronakriisin takia vuotta myöhemmin.

”Tutustuin fiksuun, kohteliaaseen ja hauskaan kollegaan. Puolen vuoden kuluttua jysähti.”

Tässä tilapäiseksi jääneessä työpaikassa tutustuin erittäin fiksuun, kohteliaaseen ja hauskaan kollegaan. Ensin suhteemme oli toisiamme kunnioittava ja ammatillinen. Puolen vuoden kuluttua yhtäkkiä jysähti. Työskentelimme jonkun aikaa tiiviisti yhdessä erään projektin parissa. Siinä sivussa juttelimme vähän henkilökohtaisemmistakin asioista, muun muassa läheisten sairastumisesta, menetyksistä ja surusta. Toinen hänen vanhemmistaan oli kuollut jonkun aikaa sitten, ja toinen omista vanhemmistani oli tuolloin vakavasti sairaana. Hänen kanssaan keskusteleminen avasi jonkun tunnelukon, ja tunsin miten surullinen olin vanhempani tilanteesta ja myös mieheni tilanteesta. Sain lohtua kollegani kanssa keskustelusta. Puhuimme asioista, jotka kiinnostavat molempia: töistä, tulevaisuuden visioista, kulttuurista, kirjallisuudesta.

Välillemme syntyi erittäin syvä yhteys ja ystävyys. Kollega asuu toisessa maassa, emmekä ole tavanneet pandemian alettua ja lopetettuani työt samassa työpaikassa ollenkaan. Fyysinen välimatka on kuitenkin lähentänyt meitä henkisesti.

Pidämme edelleen suhteellisen säännöllisesti yhteyttä, ystävinä. Mitään fyysistä välillämme ei siis ikinä ole tapahtunut. Olen kuitenkin huomannut tuntevani voimakasta yhteyttä tuohon entiseen kollegaan – tunne on nuoruuden ihastumisen kaltaista ja kokonaisvaltaista. En ole kertonut tunteistani ex-kollegalleni enkä miehelleni.

Vuosi on vierähtänyt, eivätkä tunteet ole laimenneet. Mitä minun kannattaisi tehdä? Luopua tärkeästä ystävästä, koska minulla on tunteita häntä kohtaan? Mieheni voi nykyään onneksi hyvin, hän on palannut töihin.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen vastaa:

Hei! Kiitos, kun jaoit meille elämäntilannettasi. Olet tärkeän kysymyksen äärellä.

Olette olleet yhdessä miehesi kanssa suurimman osan aikuisuuttanne. Viisihenkisessä perheessä on varmasti sattunut ja tapahtunut vuosien mittaan monenlaista. Kerroit, että olette aina eläneet perhe- ja lapsikeskeistä elämää. Olette myös onnistuneet yhdistämään työ- ja perhe-elämän tasa-arvoisesti. Kuulostaa todella upealta.

Hienoa on myös se, että olette aina aviomiehesi kanssa olleet rehellisiä ja uskollisia toisillenne. Nyt tämä tilanne on sinun kohdaltasi muuttunut. Olet löytänyt ihmisen, joka on tullut sinulle läheiseksi ja tärkeäksi. Samalla elämääsi on hiipinyt salaisuus.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen sanoo, että kun perheen lapset alkava aikuistua, voi vanhemmille tulla tarve tutkia itseään ja omia tarpeitaan uudelleen.

Samaan aikaa perheessänne on tapahtunut muutakin. Kerroit, että kaikki kolme lastanne ovat varhaisteini-iässä. Teini-iän kehitysvaihe tuo mukanaan monenlaisia muutoksia. Nuoret harjoittelevat itsenäistymistä ja irrottautumista ja kyseenalaistavat totuttuja kuvioita. Vanhemmat joutuvat usein koville. Nuoren eläessä omaa vaihettaan herää vanhemmassa usein oman elämän kriisi. Vanhempi joutuu luopumisprosessiin, jonka tehtävänä on hyväksyä lasten vähittäinen erillistyminen ja irtautuminen.

”Kun nuori elää omaa vaihettaan, herää vanhemmassa usein oman elämän kriisi.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen

Moni vanhempi alkaa tässä vaiheessa pohtia uudella tavalla sitä, mitä hän itse tarvitsee, haluaa tai on vailla. Tulee kenties tarve etsiä omia rajoja ja omaa itsenäisyyttä. Herää uudella tavalla kysymys: mitä muuta olen kuin äiti tai isä. Kuka ja millainen olen naisena tai miehenä tai ihmisenä? Nuoren seksuaalisuus herää ja hormonimyrskystä tarttuu pisaroita myös vanhempiin.

Suunnilleen samoihin aikoihin perheessänne tapahtui monenlaista. Sinä vaihdoit uuteen työpaikkaan ja jouduitkin luopumaan siitä. Miehesi uupui omassa työssään ja jäi pitkälle sairauslomalle. Tuli pandemia, joka vaikutti jollain tavalla kaikkeen. Asiat muuttuivat niin työ- kuin kotielämässäkin.

Tuntuu ymmärrettävältä, että yhteydenpito entiseen työkaveriisi on tullut sinulle merkitykselliseksi kaiken tämän keskellä. Kuulostaa siltä, että olet saanut häneltä jotain sellaista tärkeää, jota olet ollut vailla. Olette jakaneet henkilökohtaisia asioita ja tuntemuksia. Näitä et ilmeisesti ole voinut jakaa miehesi kanssa. Kerroit, että olet ikävän perhetilanteen seurauksena kovettanut itsesi parisuhteessanne. Sen jälkeen et varmaankaan ole halunnut avautua puolisollesi, vaan olet ennemminkin ottanut etäisyyttä.

Nyt kun olet ystävyyssuhteen avulla löytänyt jotain olennaista omista tarpeistasi, voisit – jos niin haluat – miettiä, miten nämä löydöt voisivat tulla avioliittosi ravinnoksi. Kertomasi mukaan liitossanne on tyytymättömyyden aiheista huolimatta myös paljon hyviä asioita. Mitähän pitäisi tapahtua, että vastaavanlainen yhteys ja jakaminen kuin ystävyyssuhteessa voisi tulla mahdolliseksi myös puolisosi kanssa? Onko suojautuminen edelleen tarpeellista? Uskaltaisitko jo tuntea riittävästi turvallisuutta kyetäksesi olemaan avoin ja läheinen? Miten voisit itse omalta osaltasi olla palauttamassa luottamusta välillenne? Millaista apua voisit siihen puolisoltasi pyytää?

Mietin, millaisena näet oman panoksesi parisuhteenne hyvinvointiin. Olet joustanut omissa menoissasi, että miehesi pystyi opiskelemaan. Olet myötäilevä ja pohdit asioita monelta kantilta. Mitä muuta, millainen vaimo olet nyt 18 avioliittovuoden jälkeen?

Jäin miettimään myös sitä, millainen aviopari te olette yhdessä. Mitkä ovat teidän vahvuutenne parina? Kerroit, että olette olleet erittäin lapsi- ja perhekeskeisiä. Se on kiistämättömän arvokasta. Joskus sen hinta vain on se, että parisuhde hukkuu ja unohtuu vanhemmuuden alle.

”Joskus lapsikeskeisyyden hinta on se, että parisuhde hukkuu vanhemmuuden alle.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen

Voiko olla niin, että kotona et ole tule nähdyksi (tai näyttäydy) naisena, vaan pelkästään tai enimmäkseen äitinä? Ulkopuolisessa suhteessa ihminen tulee uuden ihmisen silmissä näkyviin omana itseään ilman vanhemmuuden ja perhe-elämän painolastia. Sitähän me aina välillä tarvitsemme, jotta muistamme, kuka olemme. Tärkeä kysymys on, tarvitaanko siihen ulkopuolista ihmistä vai voisiko se olla jollain tavalla mahdollista myös tutun puolison kanssa.

Monet parit ratkaisevat tämän järjestämällä säännöllisesti kahdenkeskeistä aikuisten aikaa ilman lapsivelvoitteita. Olisikohan teillä kiinnostusta sellaiseen? Joskus vanhemmuuden rooleissa pysytteleminen antaa luvan pysytellä etäällä, turvallisen välimatkan päässä. Kohtaaminen kahden kesken ilman häiriötekijöitä voisi nostaa näkyville jotain, jota mieluummin väistää. Olennainen kysymys on, kuinka tärkeä parisuhde, sen laatu ja jatkuvuus teille kummallekin on?

Kysyit neuvoa, mitä sinun kannattaisi nyt tehdä. Pitäisikö sinun luopua itsellesi tärkeästä ystävästä, koska sinulla on tunteita häntä kohtaan?

Vaihtoehtoja on ainakin kolme:

  1. salaisesta suhteesta luopuminen,
  2. sen jatkaminen tai
  3. salaisuuden purkaminen.

Mietitään yhdessä näitä.

1. Jos päädyt luopumaan tästä ystävyydestä, mistä silloin luovut? Olisi ensiksi ehkä hyvä miettiä, mitä siitä saat. Kerroit, että olet saanut lohtua, arvaan, että myös ymmärrystä ja myötätuntoa. Olette jakaneet ajatuksia ja kokemuksia molempia kiinnostavista asioista. Hänestä on tullut sinulle läheinen ja tärkeä, ehkä pakopaikka arjen keskelle. On ymmärrettävää, että kun saat suhteesta paljon hyvää ja itsellesi tärkeää, siitä luopuminen ei tunnu helpolta. Jos päädyt suhteesta luopumiseen, priorisoit avioliittosi ja perheesi ja yhteisen elämän jatkuvuuden ystävyyden edelle. Annat mahdollisuuden avioliittosi uudelle alulle.

2. Jos päädyt jatkamaan entiseen malliin, säännöllinen yhteydenpitonne sinulle tärkeän ihmisen kanssa jatkuu ja voit pitää hänet osana elämääsi. Ymmärrän, että saat tästä suhteesta jotain sellaista ravintoa, jota tarvitset. Kaukosuhde on turvallinen, se on hallittavissa ja pysyy erillään oman elämän arkitodellisuudesta. Sitä eivät rasita tavallisen elämän huolet ja siinä voi itse olla aina parhaimmillaan.

Suhteenne kuulostaa kuitenkin olevan paljon enemmänkin kuin vain ystävyyttä. Tunnet voimakasta yhteyttä, ihastumista ja tunne tuntuu kokonaisvaltaiselta eikä ole heikentynyt ajan myötä. Tämä kaikki vaikuttaa epäilemättä myös omaan avioliittoosi. Näin vahva tunne vie väistämättä huomion pois jostain muusta. Mitä itse nyt ajattelet, mikä elämässäsi on jäänyt vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta, mihin ei ole riittänyt energiaa tai mielenkiintoa? Mistä itsellesi tärkeästä luovut, jos valitset jatkaa?

Tuolla aiemmin mainitsin sanan salaisuus. Tämänkaltainen salaisuus vaikuttaa aina jollain tavoin parisuhteeseen. Sen kantaminen ottaa oman energiansa. Se vahvistaa suojautumisen tarvetta puolisosi seurassa ja lisää etäisyyttä välillenne. Niin kuin ulkopuolisissa suhteissa aina, jotain hyvää virtaa avioliiton ulkopuolelle. En tietenkään tiedä, mutta oletan, että jaat ystävällesi itsestäsi ja elämästäsi monia sellaisia asioita, joita et kerro puolisollesi.

”Salaisuuden kantaminen ottaa aina oman energiansa.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen

Monet parisuhdeterapeutit ajattelevat, että parisuhteessa eläessä meillä on oikeus yksityisyyteen, mutta ei suhteelle vahingollisiin salaisuuksiin. Yksityisyydellä tarkoitetaan omaa intimiteettiä, ajatuksia, tunteita, unia, fantasioita, jotka kuuluvat jokaiselle itselleen. Nimenomaan jakamattomana ne mahdollistavat suhteessa olemisen ja suhteen olemisen sellaisena kuin se voi olla. Vahingollinen salaisuus on asia, joka jakamattomana estää suhdetta kehittymästä tai olemasta sellainen, joka se voisi olla. Minun on vaikea tietää, onko sinun tapauksessasi kyse yksityisestä asiastasi, ehkä fantasiasta, joka auttaa sinua jatkamaan avioliitossasi, vai salaisuudesta, jonka vallitessa avioliitto ei voi jatkua tyydyttävänä. Mitä itse ajattelet?

3. Kolmas vaihtoehto on, että poistat ystävyydestänne sen salaisen luonteen ja kerrot siitä miehellesi. Palautat omalta osaltasi avioliitossanne vallinneet rehellisyyden ja uskollisuuden. Mikä silloin muuttuisi? Menettäisit ehkä oman suloisen salaisuutesi ja siihen liittyvän haaveilun. Toisaalta salailun taakka poistuisi. Ihmiset ajattelevat eri tavoilla uskollisuudesta ja uskottomuudesta. Jotkut puolisot hyväksyvät vastakkaista sukupuolta olevat ystävät ongelmitta, kun niihin ei liity fyysistä kontaktia. Toiset kokevat syvän henkisen suhteen loukkaavammaksi kuin yhden yön jutun. Mitenhän sinun puolisosi suhtautuisi? Olisiko kertominen turvallista? Vai pelottaisiko kertominen ja sen mahdolliset seuraukset? Jos kerrot, mikä mahdollistuu, mikä estyy?

Voit miettiä sitäkin, miten puolisolle kertominen vaikuttaisi ihastumisen tunteisiisi. Olisivatko ne sen jälkeen enemmän totta vai laimenisivatko ne salaisuuden poistumisen myötä? Mietin, että voisiko avoimuudesta ja rehellisyydestä seurata jotain hyvää avioliitollenne mahdollisten alkureaktioiden jälkeen. Jos kertoisit, mitä kaipaat, olisiko miehesi valmis rakentamaan uudenlaista yhteyttä välillenne yhdessä, tarvittaessa vaikka pariterapiassa? Olisitko sinä?

”Voisiko avoimuudesta ja rehellisyydestä seurata jotain hyvää avioliitollenne mahdollisten alkureaktioiden jälkeen?”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen

Ehkä löydät itse vielä muitakin vaihtoehtoja. Yksi ajatuksenpoikanen voisi olla sen miettiminen, mikä muuttuisi, jos kertoisit tunteistasi ystävällesi. Seurauksena voisi olla, että nyt vaiettujen asioiden ääneen sanominen lähentäisi teitä entisestään ja veisi sinua samalla kauemmaksi puolisostasi. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että ystäväsi ei jaa näitä samoja tunteita tai ei ole halukas etenemään siihen suuntaan. Silloin välinne ehkä palautuisivat ystävyyden tasolle tai suhde hiipuisi.

Toisenlainen näkökulma tilanteeseesi voisi olla ystävyyssuhteesta luopumisen sijaan miettiä, haluatko jatkaa avioliitossasi. Jos vastaat kyllä, niin kysymykset voisivat olla, miten voisitte lisätä parisuhdetyytyväisyyttä ja mikä vaikutus kaukosuhteella on siihen. Niistähän tuolla aiemmin jo kirjoitinkin.

On hienoa, että haluat pohtia tilannettasi. Se osoittaa vastuullisuutta ja kypsyyttä. Uskon, että mihin tahansa vaihtoehtoon päädytkin, osaat toimia oikein itsesi ja muiden kannalta.

Kaikkea hyvää sinulle toivoen,

Paula

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

Kommentoi »