Terve.fi

Nivelreuman hoito


Nivelreuman hoito koostuu lääkehoidosta, lihasharjoittelusta, fysioterapiasta ja tarvittaessa myös leikkauksista. Lue lisää nivelreuman hoidosta.

Nivelreuman hoito on erikoisosaamista vaativaa, ja tämän vuoksi hoito tapahtuukin yleensä joko sairaaloissa tai erikoislääkärin, kuten reumatologin tai sisätautilääkärin, ohjauksessa.

Nivelreuman lääkehoidon tavoitteena on hillitä nivelten tulehdusreaktioita, ja se koostuu oireita lievittävistä tulehduskipulääkkeistä, tulehdustilaa ja immuunivastetta heikentävistä glukokortikoideista sekä niin sanotuista reumalääkkeistä. Reumalääkkeiden on osoitettu lievittävän reumaattista tulehdusta sekä hidastavan nivelten kulumisen etenemistä.

Lue nivelreuman oireista.

Reuman hoito aloitetaan mahdollisimman pian diagnoosista, yleensä neljän reumalääkkeen REKO-yhdistelmähoidolla. Näitä ovat metotreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini ja pieniannoksinen glukokortikoidi (esimerkiksi prednisoloni). Myös biologisten reumalääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Reumalääkkeiden ongelmana on niiden rajallinen tehokkuus, sekä tehon vaihtelun eri potilailla. Reumalääkkeiden käyttöön liittyy myös kohtalaisen yleiset ja ajoin vakavatkin sivuvaikutukset. Tämän vuoksi reumalääkitystä joudutaan usein sairauden edetessä vaihtamaan. Ensivaiheessa käytettävien lääkkeiden teho ei välttämättä aina riitä, jolloin lääkitystä vaihdetaan tai siihen lisätään jokin toinen reumalääke. Lääkityksen tehoa seurataan 3-6 kuukautta, jonka jälkeen tehoton lääke vaihdetaan tai yhdistetään toiseen.

Ns. paikallishoitoja eli tiettyyn niveleen kohdistettuja hoitoja käytetään silloin, kun tulehdus on yhdessä tai muutamassa nivelessä. Tällöin niveleen paikallisesti ruiskutettu glukokortikoidi-injektio voi rauhoittaa oireita nopeasti ja tehokkaasti. Laajaan tai aktiiviseen tautiin paikallishoidot eivät kuitenkaan sovellu. Kipuihin on turvallisinta käyttää parasetamolia. Mikäli sen teho ei ole riittävä on mahdollista kokeilla tulehduskipulääkkeitä, mutta niitä suositellaan käytettävän vain tarvittaessa.

Mikäli kipuja ei saada hallintaan parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä, voidaan lääkitykseen lisätä keskushermostoon vaikuttavia vahvempia kipulääkkeitä. Niitä kuitenkin tarvitaan nivelreuman hoidossa harvemmin.

Pitkälle edenneissä nivelreumatapauksissa potilailla esiintyy usein nivelvaurioita, joiden oireita voidaan lievittää ja samalla parantaa potilaan toimintakykyä. Haitallisia limapusseja ja reumakyhmyjä voidaan poistaa kirurgisesti.

Puhdistusleikkauksissa nivelestä tai sen ympäristöstä poistetaan tulehduksen sinne kerryttämää materiaalia ja näin lievitetään kipua ja parannetaan nivelen liikelaajuutta. Puhdistusleikkaus ei anna pitkäkestoista hyötyä, jos nivelen rustopinta on pahasti kulunut. Jäykistysleikkauksissa taas tuhoutunut nivel luudutetaan. Liikkumaton, luudutettu nivel on kivuton nivel. Esimerkiksi ranteen luudutusleikkauksessa rannenivelen liike luonnollisesti menetetään, mutta käden toiminnallinen tulos on muutoin kohtalaisen hyvä ja kivut jäävät yleensä leikkauspöydälle.

Tekonivelleikkauksessa kulunut nivel vaihdetaan keinotekoisesti valmistettuun proteesiin. Proteesinivel on kivuton, ja toiminnallinen tulos on yleensä hyvä. Yleisimpiä proteesileikkauksia reumaatikoille ovat polvien, lonkkien ja olkapäiden tekonivelet. Muihinkin niveliin proteeseja on kehitetty, mutta niiden käyttö ei ole edellä mainittujen leikkausten laajuista.

Nivelreuman hoitoon kuuluu myös fysioterapiaa ja lihasharjoittelua. Reuman vaurioittaman nivelen lähiseutujen lihaksilla on taipumus heikentyä, mikä on omiaan edelleen huonontamaan toimintakykyä. Aerobinen kestävyysharjoittelu ja lihasvoimaharjoittelu parantavat nivelreumapotilaan kestävyys- ja lihaskuntoa.

Lisätietoa nivelreuman yleisyydestä.

Aamujäykkyyttä lieventävät liikeharjoitukset neuvotaan. Potilasta ohjeistetaan ylläpitämään nivelten liikkuvuutta myös akuutissa vaiheessa, jottei jäykistävää sidekudosta kehittyisi tulehtuneen nivelen ympärille.

Nivelreuman ja reumaattisten sairauksien hoitoon ollaan koko ajan kehittämässä uusia hoitomuotoja. Meneillään on useita eri lääketutkimuksia, joissa selvitetään mm. geeniterapian mahdollisuuksia reumaattisten sairauksia hoidossa.

Lähteet:

Arokoski J. ym. (toim.). Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2015.

Hedman K. ym. (toim.). Immunologia. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2011.

Honkanen P. Reumakirurgia. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2016.

Mustajoki P. Tietoa potilaalle: Nivelreuma. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2016.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen asettama työryhmä. Nivelreuma: Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2015.

Puolakka K. Nivelreuma. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Ruskoaho H. ym. (toim.). Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Tilvis R. ym. (toim.). Geriatria. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 15.4.2018