Naisystäväni aiempi seksihistoria mietityttää – kuinka paljon toisen menneisyydestä tarvitsee tietää?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Naisystäväni aiempi seksihistoria mietityttää – kuinka paljon toisen menneisyydestä tarvitsee tietää?
Kahden lapsen isää vaivaa naisystävänsä värikäs seksihistoria. Hän arvelee sen johtuvan huonosta itsetunnosta ja omista konservatiivista arvoista, mutta pohtii myös, pitäisikö kumppanien seksikokemusten olla samalla tasolla.
Julkaistu: 1.10.2021

Miehen konservatiiviset arvot ja naisen aiemmat, värikkäät seksikokemukset aiheuttavat ristiriitaisia tunteita miehessä. Kuinka paljon toisen menneisyydestä tulisi tietää ja pitäisikö kumppaneiden seksuaalinen historia olla samalla tasolla?

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama sanoo, että toista kunnioittava vuorovaikutus perustuu siihen, että ihminen itse päättä kuinka paljon haluaa entisestä elämästään kertoa. Kumppaneiden samanlaisuus taas auttaa ymmärtämään toista ja helpottaa yhteisen elämän suunnittelua, mutta liika yhdenmukaisuus voi käydäkin tylsäksi.

Hänen mukaansa puolisoiden erilaiset seksikokemukset ja eritasoinen seksuaalinen historia voi olla myös rikkaus ja siitä voivat molemmat oppia.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Olen ehkä mustasukkainen naisystäväni omaani vilkkaammasta seksihistoriasta – en etsi neitsyttä mutta pitäisikö kumppaneiden seksikokemukset olla samalla tasolla?

Olen nelikymppinen mies ja naisystäväni on aavistuksen nuorempi. Haasteen tässä suhteessa aiheuttaa se, että kumppanilla on värikkäämpi seksihistoria kuin itselläni. Tai tältä se vaikuttaa niiden asioiden valossa, mitä on luonnollisesti tullut esille. Hänellä on myös jotain ryhmäseksikokemuksiakin.

En tiedosta olevani hänen nykyisestä toiminnastaan mitenkään mustasukkainen ja pidän häntä luotettavana. Mustasukkaisuuden kokemukseni nykyisyydestä ovat mielestäni ihan normaaleja, sellaisia mitä nyt rakastettuun kumppaniin kohdistuu. Kaiken lukemani perusteella uskon erottavani haitallisen ja niin sanotun normaalin mustasukkaisuuden kristallinkirkkaasti. En odota, että kukaan voi täsmäneuvoa toista ihmistä tässäkään asiassa.

Omaan jonkinlaisen sisäisen ja yksityisen kristityn vakaumuksen. Parisuhteita minulla on ollut elämässäni kolme, joista yksi oli 15-vuotinen avioliitto, josta syntyi lapsiakin. Olen lukenut mustasukkaisuudesta, biologiasta, yhteiskunnista ja evoluutiobiologiasta todella paljon elämäni aikana. Tässä kohdin otan edelleen kirjallisuusvinkkejä vastaan, jos jotain uutta löytyisi.

”Se, että kumppanini ei ole neitsyt, aiheuttaa isoja haasteita. Järkitasolla en haaveile neitsyestä, mutta pitäisikö seksuaalihistorian olla samankaltainen?”

Luen tätä kaikkea ymmärtääkseni, että miksi se, että kumppani ei ole neitsyt, aiheuttaa toisinaan todella isoja haasteita elämässä. Käytin tarkoituksella sanaa neitsyt, mutta järkitasolla en tällaisesta haaveile tai pidä sitä mielekkäänä asiana.

Kaikki kirjallisuus johtaa lähes poikkeuksetta juurisyyhyn: itsetunnon haasteisiin. Mutta ani harvoin löytyy vastausta, että miten sitä itsetuntoa parannetaan. Ja kuinka paljon kumppanin seksuaalihistoriasta on hyvä tietää? Tästä löytyy mielipiteitä, että "jotain", "ei juuri mitään" tai "riittävästi".

Voiko juurisyy olla, että kun etsimme tiettävästi jollakin tapaa itsemme tapaista kumppania, niin myös seksuaalihistorian olisi suotavaa, täydellisessä maailmassa, olla samankaltainen. Mitä tämäkin sitten tarkoittaa? Kumppanien määrää, seksikertojen määrää elämän aikana? Kukaan ei taida tietää.

Osin taustallani kenties vaikuttavat kristilliset arvot – joita en itsekään täytä, joten olisi kaksinaismoralistista vaatia naiselta neitsyyttä, kun en itsekään ole, enkä edellekään haaveile neitsyistä, todettakoon vielä kerran – ja biologiasta tulevat kaiketi sitten, että luonnossa parinvalinta kohdistunee yksilöön, jolla on vähemmän kumppaneita, jolloin seksitautien mahdollisuus on pienempi.

”On hämmentävää elää maailmassa, jossa kumppaneita tulee ja menee ja millään ei ole mitään väliä.”

Laskemme varmaankin sitä, että jos toisella on kumppaneita todella paljon, hän ei kenties ole luotettava tai pikemminkin jotensakin rauhaton sielu eikä kenties osaisi pysähtyä kohdallemme. Toisaalta voihan olla, että toisella on ollut huonoa tuuria.

Kysymykseni tai kirjoitukseni ei ole vähimmässäkään määrin ketään moralisoiva. On vain hämmentävää koittaa elää nykymaailmassa, jossa kumppaneita ihmisillä tulee ja menee, ja tunnelma on osin "millään ei ole mitään väliä".

Kenties olen syntynyt väärälle vuosisadalle konservatiivisine arvoineni. Arvoineni, joissa Matti ja Maija tapaavat koulussa, ihastuvat, rakastuvat, menevät naimisiin, saavat lapsia ja elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. No, se romanttisessa rakkauskäsityksestä.

Tiettävästi ihmiskunnan historiassa on lehtolapsia ja kaikkea mahdollista ollut aina ja Matilla tai Maijalle ollut salarakastajiakin, mutta tarina ei sitä ole koskaan kertonut. Mitä ovat ne yleisesti hyväksytyt kysymykset, joita uudelle kumppanille voi esittää koskien hänen parisuhde- tai seksuaalihistoriaansa? Tähän on todella vaikea löytää vastausta. Riippuu tietenkin pariskunnasta, mutta olisi kiva tietää jotkut tervepäiset raamit, kuinka paljon on hyvä tietää toisen ihmisen menneisyydestä.

Ja tuolla ylempänä sitten pohdin, että mitä tällä tiedolla pitäisi tehdä.

– Kahden lapsen isä

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Hyvä kahden lapsen isä, kiitos kysymyksestäsi! Mietit, millaisia yleisesti hyväksyttäviä kysymyksiä uudelle kumppanille voi esittää hänen suhde – ja seksuaalihistoriastaan. Tähän ei löydy yleispätevää vastausta, sillä enemmän kuin kysymyksistä itsessään on kyse käytävän keskustelun sävystä ja ilmapiiristä.

Ensimmäinen kysymiseen liittyvä asia on kunnioittava kuunteleminen. Kun kaksi ihmistä on aloittamassa yhteistä polkua, kummallakin on jo elettyä elämää takanaan, kenellä vähemmän, kenellä enemmän. Miten suhtautua toisen elämäntarinaan kiinnostuneesti ja hienotunteisesti? Olette jo keskustelleet paljon taustoistanne, ja muutamat asiat ovat jääneet huolestuttamaan sinua. Tietääkö seurustelukumppanisi näistä huolista.

”Kunnioittava vuorovaikutus perustuu siihen, että yksilöllä on aina itse oikeus valita avoimuutensa taso.”
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Kunnioittava vuorovaikutus perustuu siihen, että yksilöllä on kaikissa tilanteissa oikeus itse valita avoimuutensa taso. Kukin kertoo itsestään ja avaa omaa historiaansa juuri sen verran kuin siinä tilanteessa haluaa. Toinen saa vapaasti kysyä, mitä tahansa, mutta vastauksen laajuus ja syvyys ovat aina vastaajan valittavissa.

Tämä kunnioittava ja pakoton suhtautumistapa luo keskusteluun turvallisuutta – ja samalla mahdollistaa luottamuksen ja avoimuuden kasvamisen yhä suuremmaksi rinteessä vierivän lumipallon lailla.

Kumppanisi värikkäämpi seksihistoria vaivaa sinua. Et nimeä tunteitasi mustasukkaisuudeksi, mutta jotenkin asia sinua kaihertaa. Pohdit, selittyykö tilanne heikolla itsetunnollasi. Kaikenlaiset tunteet niin kumppanin menneisyyttä kuin muitakin suhdeasioita kohtaan ovat ymmärrettäviä. Niitä olisi hyvä työstää terapeutin tuella. Hänen kanssaan keskustelemalla saisit tuntumaa siihen, mikä on omaa henkilökohtaista kipuiluasi, mikä taas suhteeseen liittyvää problematiikkaa.

Saako kumppanin seksuaalinen tausta sinut kokemaan riittämättömyyttä tällä elämän alueella? Voitteko avata toisillenne pelkojanne ja huolianne? Pohdit, kertooko kumppanin laaja suhdehistoria hänen levottomuudestaan ja kenties kyvyttömyydestään asettua pysyvästi tähänkään suhteeseen. Tällaista ei voi ennustaa. Millaisiin tilanteisiin menneisyyden suhteet ja erot niistä ovat liittyneet? Taustalla voi olla monenlaisia elämänvaiheita, muuttuneita tilanteita ja huonoa tuuria. Koetko yleisesti kumppanisi luotettavaksi ihmiseksi, jonka kanssa voi suunnitella ja toteuttaa asioita?

”Liika yhdenmukaisuus kaventaa suhdetta ja pitää molemmat turvallisesti samoilla, mutta lopulta kyllästyttävillä urilla.”
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Tuumit, että etsimme yleensä samankaltaista kumppania, ja sen vuoksi seksuaalisen kokeneisuudenkin olisi hyvä olla saman tasoista. Tätä ajattelumallia minun tekisi mieli haastaa. Kahden yksilön riittävä samankaltaisuus muodostuu monista persoonallisuuden piirteistä yhdistyneinä elämänkokemukseen. Samanlaisuus auttaa ymmärtämään toista ja helpottaa yhteisen elämän suunnittelua. Liika yhdenmukaisuus voi kuitenkin käydä tylsäksi. Se kaventaa suhdetta ja pitää molemmat turvallisesti mutta pitemmän päälle kyllästyttävästi samoilla urilla. Erilaisuus sytyttää kipinää ja ruokkii suhdetta. Molemmat joutuvat tuolloin perustelemaan näkemyksiään ja samalla arvioimaan niitä uudelleen. Sen, mikä on sopiva määrä samanlaisuutta ja erilaisuutta, kumppanit joutuvat itse ratkaisemaan.

Kerrot ihannekuvasta, jossa Matti ja Maija tapaavat koulussa, ihastuvat, rakastuvat, saavat lapsia ja elävät yhdessä koko elämänsä. Näin voi tapahtua, mutta se vaatii Matilta ja Maijalta jatkuvaa avoimuutta ja läheisyyden ylläpitämistä. Siitä huolimatta he saattavat aikuistuessaan kasvaa eri suuntiin. Hyvä tulevaisuus kasvaa tämän hetken valinnoista ja toisen pitämisestä kartalla omista tarpeistaan, tunteistaan ja toiveistaan.

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama ehdottaa, että kumppanien erilaista seksihistoriaa voi ajatella myös positiivisena haasteena.

Puhuminen tuulettaa pois turhia murheita ja auttaa selvittämään niitä, jotka ovat todellisia. Kun avaudumme menneisyydestämme, toivomme kumppanilta erityistä herkkyyttä ja myötätuntoa ja luottamusta siihen, että kertomaamme ei myöhemmin käytetä aseena meitä vastaan.

Voisiko teidän erilaista seksihistoriaanne ajatella positiivisena haasteena? Kumpikin on tällä alueella uuden edessä, tutustumassa ihmiseen, jonka seksuaalinen ja ehkä muukin elämä on kulkenut erilaisia latuja. Mitä voitte oppia toisiltanne?

Heittäytykää rohkeasti etsimään tietä eteenpäin. Eläkää todeksi suhdettanne älkääkä pelätkö esittää kömpelöitäkään kysymyksiä.

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

1 kommentti