”Oikeassa jalassani varpaiden lähellä oli aina ollut syntymämerkki. Pari vuotta sitten se alkoi näyttää oudolta. Kävin näyttämässä sitä työterveyshuollossa, mutta lääkärit pitivät sitä vaarattomana pigmenttihäiriönä.
Viime keväänä olin poikaystäväni kanssa lomalla Intiassa. Auringossa luomi ärtyi. Kipu oli niin viiltävä, että minua kuvotti. Loman jälkeen menin lääkäriin. Hän sanoi heti, että minulla on melanooma. Olin kolmas perheestäni, joka sairastui syöpään.Minut leikattiin runsas kuukausi diagnoosin jälkeen. Onneksi en menettänyt varpaitani.
Stressi iski leikkauksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen iski stressireaktio. Ensin minun kerrottiin olevan vakavasti sairas ja sitten muutaman viikon jälkeen taas ihan terve. Se tuntui ristiriitaiselta. Olin todella väsynyt ja nukuin 12 tuntia yössä. Stressin vuoksi hiuksia lähti niin rajusti, että kampaajani joutui leikkaamaan minulle päälaelta enemmän otsatukkaa. Väsymystä kesti puolisen vuotta.
Leikkausarpi on parantunut hyvin, mutta jalkani on vielä jäykkä, kipeä ja turpoaa helposti. Joudun käyttämään tukisukkaa.
Syöpä ei muuttanut elämääni eikä elintapojani. Aurinkoa en voi enää ottaa, mutta se ei haittaa. Tulevalle työmatkalle aion ostaa pitkähihaisen paidan, joka suojaa uv-säteilyltä.
Olen aina liikkunut paljon ja yrittänyt elää terveellisesti. Pyöräilen ja käyn juoksemassa. Korkokenkiä en pysty käyttämään ainakaan vielä.
Työ jatkui heti toipumisen jälkeen
Olen lapseton uraihminen ja työ on minulle tärkeää. Kun sairastuin, en pelännyt urani vuoksi. Ajattelin, että syöpä ehkä laittaa sen hetkeksi jäihin. Niin ei lopulta käynyt.
Aloitin uudessa työpaikassa heti, kun olin toipunut leikkauksesta. Töissä en itse alkanut puhua syövästä, mutta kerroin, jos joku kysyi, miksi onnuin. Tällaisia asioita ei kannata salata.
Avoimuuteni on saanut pari tuttavaani käymään ihotautilääkärillä. Kaupassa sanoin kerran myyjälle, että sinun kannattaisi käydä tarkastuttamassa luomesi.
Minulla on paljon luomia ja joudun loppuikäni tarkkailemaan, tapahtuuko niissä muutoksia. Aina on riski sairastua uudelleen.
Sairaus lujitti parisuhdetta
Uskon, että omalla elämänasenteella on iso merkitys siinä, miten selviää. En ole murehtijatyyppiä. Moni on ihmetellyt, miten pystyn siihen. Mutta itkeäkö tässä pitäisi?
Kun melanooma todettiin, olin seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Sairaus lujitti parisuhdetta ja toi meidät tiiviimmin yhteen."
Sanna-Marja Hyytiäinen, lääke-edustaja, Lohja
● Sairastui melanoomaan 2013.
● Tauti hoidettiin leikkauksella ja ihosiirteellä. Hoito kesti kaksi kuukautta.
● Syöpä opetti minulle: Pitämään huolta itsestäni ja kuuntelemaan kehoani. Ei pidä stressata vaan elää täyttä elämää – itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa.
● Hulluinta, mitä olen tehnyt syövän vuoksi: Jatkoin elämääni kuten ennenkin. Kiipesin jalka paketissa tikkaille maalaamaan kotini seinää, putosin ja leikkaushaava repesi. Hyvä puoli oli, että sen ansiosta lääkärissä löytyi tulehdus.
● Vinkkini syöpään sairastuneen läheiselle: Ei tarvitse osata sanoa mitään mutta pitää osata kuunnella.
Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä vuonna 2015.
