JUTTUA MUOKATTU 28.8.2017: Tekstistä on poistettu syyttäjää koskeva väite. Tähän liittyvä korjaus on julkaistu 1.9.2017.
Lääkäri tuomittiin kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. Nyt hän kertoo omasta näkökulmastaan, mitä tapahtui.
Oikeusprosessi on ollut osa lääkärin elämää yli kahden vuoden ajan. Tapaus sattui vuonna 2014 pienen paikkakunnan terveyskeskuksessa, jossa tuolloin 28-vuotias lääkäri työskenteli. Potilaaksi tuli yli 80-vuotias nainen, jolla oli kipuja. Hän kieltäytyi aluksi lähtemästä ambulanssilla sairaalaan. Lopulta potilas lähti taksilla sairaalaan. Hän menehtyi sairaalassa.
Vuoden 2016 lopulla Pohjois-Karjalan käräjäoikeus päätti, että terveyskeskuksen lääkärille määrätään 50 päiväsakkoa kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Itä-Suomen hovioikeus oli samaa mieltä: kesäkuussa 2017 tuli päätös, ettei käräjäoikeuden tuomiota muuteta.
Lääkäri kertoo olevansa tuomiosta hämmentynyt eikä pysty ymmärtämään sen perusteita.
– En tiedä, mitä olisin voinut tehdä enemmän potilaan kieltäydyttyä hoidosta useaan otteeseen.
Oikeudessa kuultiin todistajina kahta hoitajaa. He tukivat lääkärin kertomusta siitä, että hän oli useita kertoja suostutellut potilasta lähtemään sairaalaan.
Ennen tuomiota lääkäri ajatteli, ettei häntä voida tuomita – etenkään sen jälkeen, kun Valvira oli lausunnossaan todennut, ettei pystytä varmasti jälkikäteen arvioimaan, millainen potilaan sairauden kulku olisi ollut, jos hänet olisi lähetetty jatkohoitoon heti. Toisaalta Valviran lausunnossa todettiin myös, että potilaan hoidon aloittaminen viivästyi monella tunnilla, minkä voi arvioida merkittävästi heikentäneen hänen mahdollisuuksiaan selvitä hengissä.
Lääkärin asianajaja on lähettänyt valituslupahakemuksen korkeimpaan oikeuteen. Vastausta ei ole vielä saatu. Korkeimman oikeuden tehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä, jotka ohjaavat laintulkintaa.
Mitä tapahtui?
– Iäkäs, aivoverenvuodon sairastanut, mutta itsenäisesti asuva rouva oli soittanut sairaanhoitajalle vasemman korvan ja kurkun kivusta, joka oli alkanut edellisenä päivänä. Sairaanhoitaja pyysi potilaan päivystykseen arvioon. Potilas saapui taksilla, kertoo lääkäri.
– Hoitaja kertoi potilaan saapumisesta ja koska mitään ylähengitystieinfektioon viittaavia oireita ei ollut, määräsin hänestä EKG:n otettavaksi jo ennen kuin olin tavannutkaan potilasta. EKG:ssa näin ST-nousut, joiden vuoksi kiiruhdin kertomaan potilaalle hänen oireidensa olevan sydänperäisiä ja tämän vuoksi jatkotutkimukset ja hoito tulisi toteuttaa Joensuun keskussairaalassa.
– Potilas tuhahti minulle, ettei ole lähdössä keskussairaalaan. Määräsin hänelle kaksi nitrosuihketta ja todennäköisesti myös Aspirinin, mutta jouduin poistumaan hetkeksi paikalta toisen potilaan vuoksi.
Lääkäri kertoo, että kun hän palasi potilaan luokse, tämä kertoi, ettei lääkityksestä ollut mitään apua.
– Suostuttelin häntä uudelleen keskussairaalaan, jossa hänen sairauttansa voitaisiin hoitaa. Potilas tuhahti, että onhan hänellä tällaista närästystä ennenkin ollut. Tuolloin määräsin hänelle Gaviscon-vatsalääkettä, jonka potilas kertoi laskeneen kipua VAS 6 -tasolle.
– Jatkoin suostuttelua ja potilas kysyi, voisiko kipua vielä jotenkin muuten lääkitä. Noin 15 minuuttia potilaan saapumisen jälkeen paikalle saapui myös ambulanssi. Ensihoitaja laittoi potilaalle laskimokanyylin ja antoi potilaalle Oxanest-lääkettä. Potilas kieltäytyi lähtemästä sairaalaan, joten ensihoitajat poistuivat ja hoitovastuu siirtyi takaisin päivystyksen sairaanhoitajille.
– Tuolloin olin kovasti työllistetty toisen potilaan vuoksi, koska tämä oli verensokerin heittelyn vuoksi kaatunut ja lyönyt päätään saaden päähänsä haavan, joka vuosi runsaasti verenohennuslääkkeestä johtuen. Tämän hoitaminen kesti kaikkiaan noin 45 minuuttia. Tuossa välissä potilas oli kysellyt, voisiko kotiutua, mutta ei päässyt laskimokanyylistä johtuen kotiutumaan.
Lääkäri kertoo, että hän palasi jälleen potilaan luo jatkamaan suostuttelua ja tuolloin potilas jo hieman lämpeni ajatukselle siitä, ettei lääkärin esittämä diagnoosi olisi aivan mahdoton. Lääkärin mukaan potilaasta otettiin myös Troponiini T:n osoituskoe, jonka vastaus ylitti reagointirajan.
– Kun olin kertonut sydänmerkkiaineiden olevan koholla ja viittaavan sydänperäiseen tapahtumaan, potilas vastasi, että voin kyllä laatia lähetteen, mutta hän ei mitenkään tänään pystyisi lähtemään sairaalaan, koska hänen kissansa ja koiransa olivat kotona yksin.
– Kirjoitin hänestä lähetteen, jossa kuvattiin akuutti iskeeminen sepelvaltimotapahtuma, potilaasta otettiin vielä senhetkiset mittaukset, koska hän oli ollut päivystyksessä jo kolmisen tuntia. EKG oli ennallaan ja potilas poistui päivystyksestä taksilla ja kävi ilmeisesti ensin kotonaan päästämässä eläintenhoitajan sisään. Matka sairaalaan kesti puolisen tuntia odotettua pidemmän ajan.
– Potilas ilmoittautui sairaalapäivystykseen, mutta pian tämän jälkeen valahti elottomaksi ja elvytettiin. Pallolaajennusta yritettiin kehnolla menestyksellä, ja potilas menehtyi seuraavana päivänä teho-osastolla sairastamaansa sydäninfarktiin.
Mitä ajattelet oikeuden antamista tuomioista?
– On täysin epäoikeudenmukaista ajatella, että tilanteessa, jossa olen yrittänyt kaikkeni sydäninfarktia sairastavan vanhuksen pelastamiseksi, minut tuomitaan hänen kuolemantuottamuksestaan. Samaan aikaan asema-aukiolla täysin tervettä 20-vuotiasta rintaan potkaissutta ei käräjäoikeudessa tuomittu kuolemantuottamuksesta, vaikka uhri kuoli potkun aiheuttamaan aivoverenvuotoon.
Miten oikeusprosessi sai alkunsa?
– Potilaan omainen teki tapauksesta rikosilmoituksen, jossa kritisoitiin yleisellä tasolla myös vanhustyön tasoa paikkakunnalla. Rikosilmoitus makasi paikallaan ehkä noin vuoden päivät tai ylikin, ja sitten nostettiin syytteet.
Kävikö potilasta hoidettuasi mielessä, että tästä voitaisiin nostaa oikeusjuttu?
– Kun potilas lähti terveyskeskuksesta, niin ajattelin, että nyt hän pääsee todennäköisesti sairaalaan angiografiaan, jos hänet saa siihen suostuteltua. Ajattelin myös, että todennäköisesti hän tulee jossain vaiheessa takaisin minun potilaakseni ja käy kontrolleissa. Se että hän kuoli seuraavana päivänä, oli toki semmoinen tilanne, joka sävähdytti. Jäi mietityttämään, että mitenkähän tässä nyt: hänellähän ei ollut terveyskeskuksessa mukanaan omaisia.
Miksi potilas poistui terveyskeskuksesta taksilla eikä häntä lähetetty ambulanssilla?
– Kun lopulta päästiin potilaan kanssa istumaan se asia, että nyt oikeasti pitää lähteä ja potilas alkoi oivaltaa sitä, hän oli jo silloin kieltäytynyt ambulanssikuljetuksesta. Hänellä oli ehtona, että jos hän ei saa eläimille hoitajaa, niin hän ei lähde minnekään. Lähdettyään taksilla hän ilmeisesti kävi välillä päästämässä eläintenhoitajan kotiinsa.
Et siis soittanut sairaalaan, kun potilas lähetettiin taksilla sinne?
– En. Kun potilas lähtee taksilla sairaalaan, ei voi tietää, milloin potilas sinne päätyy. Osa taksilla lähteneistä on sanonut lääkärin mieliksi, että ok, minä lähden. Soitosta ei olisi ollut hyötyä jatkohoidon suhteen. Ei ollut myöskään ohjetta, että taksipotilaista pitäisi tehdä ennakkosoitto. Ambulanssipotilaista tehdään ennakkoilmoitus.
Saattoiko se vaikeuttaa jotenkin potilaan suostuttelua, että olit itse tuolloin aika nuori, 28-vuotias, ja potilas taas vanhuusikäinen?
– Kyllähän siitä jonkinlainen auktoriteetti voi puuttua. Olen ajatellut, että siinä tilanteessa olisi voinut olla enemmän auktoriteettia, jos olisin kaksimetrinen, isokokoinen 60-vuotias mies, joka puhuu tosi matalalla äänellä.
Mainittiinko missään oikeudessa esillä olleissa lausunnoissa, esimerkiksi Valviran tai lääkäriasiantuntijan lausunnossa, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta hoidosta?
– Ei. Puolustuksessa asia nostettiin kyllä esille.
– Potilas kieltäytyi hoidosta useaan kertaan, mutta se kuitattiin oikeudessa sillä, etten minä ollut riittävän hyvin perustellut, miksi sairaalaan pitäisi lähteä. En tiedä, millainen näyttö oli siitä, että minä olisin huonosti suostutellut.
Mitä sellaisia näkökohtia tapauksessa on, joita oikeuden asiakirjoissa ei kuvata?
– Oikeuden asiakirjoissa on harvinaisen hyvin pystytty ohittamaan potilaan vastuu tarjoamaani hoitoon suostumisen suhteen. Oikeuden päätösten kantavana ajatuksena on, että potilas on useita kertoja kieltäytynyt tarjoamastani hoidosta, koska olen rikkonut virkavelvollisuuttani ilmoittaa sairaalaan lähtemisen tärkeydestä riittävän selvästi.
– Kokonaisuutena Suomen oikeusjärjestelmästä jäi sellainen kuva, että tuomarit eivät maallikkoina ymmärtäneet yhtikäs mitään potilaan itsemääräämisoikeudesta, lääkärin vaikuttamismahdollisuuksista kieltäytymistilanteessa, perusterveydenhuollon aikaresursseista tai siitä, mikä on sydäninfarktin parantavaa hoitoa. Myös käsitys selviämistodennäköisyyksistä ja niiden vaikutuksista lopputulokseen oli mielestäni varsin heikko.
Lääkäri nostaa esille seuraavat näkökohdat:
- ”Tuomioistuimet eivät huomioineet sitä todistajien lausunnoissa ilmennyttä seikkaa, että olin suositellut sairaalaan lähtöä jo noin 15 minuuttia potilaan terveyskeskukseen saapumisen jälkeen heti sydänfilmin nähtyäni. Paikalle saapui ambulanssi, jonka ensihoitajat aloittivat potilaan hoidon avaamalla laskimoyhteyden ja lääkitsemällä potilasta, mutta potilas jäi terveyskeskukseen kieltäydyttyään lähtemästä sairaalaan. Kaikki tämä viive siis laskettiin syykseni, vaikka itse katsoin potilaan käyttäneen itsemääräämisoikeuttaan ja aiheuttaneen siten merkittävimmän laskun selviämistodennäköisyydessään.”
- ”Oikeuden asiakirjoissa ei kuvata sitä selviämistodennäköisyyttä, joka potilaalla olisi ollut, jos hän olisi suostunut lähtemään sairaalahoitoon, kun sitä ensimmäisen kerran suosittelin ja ambulanssikin oli paikalla.”
- ”Tuomioissa kerrotaan potilaan selviämistodennäköisyyden pienentyneen toimintani johdosta.” Lääkäri huomauttaa, että tuomioistuimet ilmeisesti olettavat potilaan selviämistodennäköisyyden olleen sairaalaan lähtemisen viiveen takia nolla prosenttia, koska potilas kuoli. Jos selviämistodennäköisyys optimaalisella hoidolla on 80 prosenttia, tämä tarkoittaa sitä, että yksi viidestä potilaasta kuolee, vaikka saisi parasta mahdollista hoitoa. Vaikka potilas kuolisi, on hänen selviämistodennäköisyytensä ollut 80 prosenttia, kuvailee lääkäri laskentaperiaatteita.
- ”Tuomiossa aspiriini on rinnastettu sydäninfarktin parantavaan hoitoon. Olin hyvin todennäköisesti määrännyt sitä potilaalle, mutta syystä tai toisesta hän ei ollut sitä ottanut.”
- ”Myöskään ei otettu huomioon sitä, että potilas kuului jo lähtökohtaisesti heikon selviämistodennäköisyyden ryhmään, koska oli sairastanut aivoverenvuodon, minkä vuoksi liuotushoitoa ei olisi voitu antaa. Ikää oli yli 80 vuotta, ja naisten selviämistodennäköisyys on miehiä pienempi.”
- ”Tuomioistuinten mukaan minun olisi myös heti lähtötilanteessa pitänyt soittaa sisätautilääkärille vain, koska se kuuluu protokollaan. Oma näkemykseni on, että asiaa ei olisi saatu eteenpäin sillä, että sisätautilääkärille olisi annettu tieto siitä, että 90 kilometrin päässä sairaalasta on vuorokauden infarktista kärsinyt sydäninfarktipotilas, jolle ei voi antaa liuotushoitoa, mutta joka ei myöskään halua tulla sairaalaan hoidettavaksi.”
- ”Myöskään siihen ei oteta kantaa, mikä potilaan kohdalla olisi ollut optimaalista hoitoa. Olisiko se ollut sitä, että potilas olisi kivun jo edellisenä päivänä tuntiessaan soittanut ambulanssin, joka olisi vienyt hänet protokollan mukaisesti keskussairaalaan pallolaajennusta varten?”
MUOKATTU: artikkelista poistettu syyttäjää koskeva väite
Millainen prosessi oikeusjuttu on ollut sinulle henkisesti?
– Murskaava.
– Prosessi on aiheuttanut lähinnä katkeruutta. Ajatukset ovat liikkuneet kuoleman, koston, ammatinvaihdon ja maastamuuton välillä.
Oletko puhunut oikeusjutusta muiden lääkärien kanssa? Mitä he ovat sanoneet?
– Olen tietenkin jonkin verran sivunnut aihetta. Tosi harvalla on muuta sanottavaa kuin, että koeta jaksaa. Missään vaiheessa ei ole tullut semmoinen tunne, että itse pystyisi jotenkin vaikuttamaan tämän prosessin etenemiseen ja lopputulokseen.
Oletko nykyisellä työpaikallasi kertonut oikeusprosessista ja tuomiosta? Oletko jutellut muiden oikeusprosessin kokeneiden lääkärien kanssa?
– Olen kertonut työpaikallani. Ihmiset ovat ihmetelleet, että tuomio on omituinen.
– En ole jutellut muiden oikeusprosessin kokeneiden kollegoiden kanssa.
Oletko koko ajan tehnyt töitä vai ollut sairauslomalla?
– En ole ollut yhtään hetkeä sairauslomalla. Ensimmäisen tuomion jälkeen jättäydyin virkavapaalle kahdeksi kuukaudeksi ja muuten olen ollut koko ajan töissä. Itse asiassa olen tehnyt töitä enemmän kuin koskaan, jotta ei kerkeä pyörittämään tätä mielessään.
Millaista työtä teet tällä hetkellä?
– Työskentelen päätoimisesti perusterveydenhuollon päivystävänä lääkärinä, mutta teen edelleen päivystävän lääkärin työtä myös keskussairaalassa. Olen tehnyt päivystyspainotteista työtä viiden vuoden ajan ja näiden lisäksi kaksi vuotta toiminut terveyskeskuksen johtavana lääkärinä ja osastonlääkärinä.
Olet valmistautunut siihen, että jokin media tai mediat saattavat julkistaa nimesi, kun tuomio saa lainvoiman. Miten nimesi julkistus voi vaikuttaa elämääsi tai uraasi?
– Olisihan se ammatillisesti perseestä. Teen pääosin päivystystyötä, ja jos joku potilas haluaa olla ilkeä, niin sitten hän kyllä löytää sen veitsen, jolla vääntää.
Oletko kääntynyt Lääkäriliiton puoleen oikeustapaukseesi liittyen? Oletko saanut sieltä tukea?
– Olen pyytänyt Lääkäriliitolta apua, mutta ikävä kyllä vasta käräjäoikeuden tuomion saatuani. Liitto antoi minulle rakennusalan lakiasioihin erikoistuneen asianajajan yhteystiedot, ja olen hänen kanssaan hävinnyt hovioikeuden käsittelyn.
Lääkärin mukaan Suomessa ei ilmeisesti ole lääkärien asianajajaksi erikoistunutta juristia. Lääkäri on pyytänyt Lääkäriliitolta, että joku liitosta pukisi sanoiksi, mitä potilaan itsemääräämisoikeus merkitsee ja miten se rajoittaa lääkärin mahdollisuuksia hoitaa potilasta, joka ei hoitoa halua.
– Mutta tätä lausuntoa en vielä ole saanut enkä tätä todennäköisesti pysty edes mihinkään käyttämään.
Paljonko sinulle on tullut maksettavaa oikeudenkäyntikuluista ja sakoista?
Lääkärin mukaan hänelle on kertynyt noin 8 000 euron kulut.
–Tähän mennessä oikeudenkäyntikuluista on tullut omaa maksettavaa reilut 3 000 euroa. Oikeusturvavakuutuksesta (Lääkäriliiton jäsenyyden kautta) on korvattu yli 20 000 euroa. Sakot olivat 4 550 euroa ja yhdessä todistajakulujen ja muiden kulujen kanssa noin 5 000 euroa.
Olisiko sinulla jokin neuvo kollegoille? Mitä kollegoiden olisi hyvä tietää?
– Heti, jos tapahtuu jotain tuollaista, niin kannattaa kirjoittaa kaikki ylös mahdollisimman pilkuntarkasti ja hankkia asianajaja.
– Suomen oikeusjärjestelmän päätöksiä ei pysty ennakoimaan. Vaikka tapaus näyttäisi lääkärin silmin hyvin selvältä ja kaksi todistajaa todistaa, että potilas on kieltäytynyt tarjotusta hoidosta, voi silti tulla maallikoiden tuomitsemaksi, vaikka he eivät kykenisi perustelemaan, miten olisit toisin toimien voinut vaikuttaa lopputulokseen.
– Vaikka sinulla olisi kaksi todistajaa ja lisäksi Valviran lausunto, joka tukee syyttömyyttäsi, et voi selvitä oikeudenkäynnistä omin voimin.
Jälkeenpäin ajatellen: mitä tekisit toisin vai tekisitkö mitään eri tavalla kuin tuolloin?
– En usko, että olisin pystynyt siinä tilanteessa päästämään potilaan kotiin niin, että olisin kirjoituttanut hoidosta kieltäytymiskaavakkeen. En välttämättä tänäkään päivänä pystyisi sellaiseen.
Lähteet:
Lääkärin puhelinhaastattelu ja sähköpostiviestit elokuussa 2017
Taustalähteet:
Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden ratkaisu 24.10.2016
Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisu 9.6.2017
Juttua muokattu 28.8.2017: Tekstistä on poistettu syyttäjää koskeva väite. Tähän liittyvä korjaus on julkaistu 1.9.2017.
