Ero parisuhteesta voi olla todellista valtapeliä. Lapsiperheissä parisuhteen ongelmat voivat vaikuttaa vanhemman ja lapsen välisiin suhteisiin ja lasta käytetään pelinappulana vanhempien välisissä ristiriidoissa.
Kun toinen vanhemmista mustamaalaa ja vieraannuttaa lasta pois toisen vanhemman luota, voi yhteyden uudelleen löytäminen olla todella vaikeaa. Rakkausklinikan perheneuvoja Juha Petterson suosittelee hakemaan ulkopuolista apua tilanteeseen, joka koettelee omia äärirajoja. Hän antaa kuitenkin toivoa: vaikka toinen vanhemmista olisi pelattu pois perheestä ja lasten elämästä, usein lapset kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä haluavat löytää juurensa ja ottaa yhteyttä.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
”Miten minun pitäisi jaksaa, kun omat lapseni on riistetty minulta pois?”
Mieheni vähätteli ja mollasi minua jo avioliitossa ja värväsi esikoisemme samalle puolelle itsensä kanssa. Eron jälkeen hän ja hänen sukulaisensa ovat mustamaalanneet minua lapsillemme. Siksi lapseni eivät ole isänsä luo muuttamisen jälkeen, siis moniin, moniin vuosiin suostuneet olemaan missään yhteydessä kanssani.
Aikuisiksi kasvaneet lapseni ovat katkaisseet kaikki sähköiset yhteydet eivätkä halua minun edes tietävän missä he asuvat. Tämä on hirvittävää ja on ollut jo yli 10 vuotta!
Ihmettelen, miten ylipäätään olen jaksanut. Ajattelen tietenkin heitä, omia rakkaita lapsiani, ihan joka päivä.
Perheneuvoja Juha Petterson vastaa:
Hei, viestiäsi lukiessa tuli surullinen olo, koska on kohtuutonta, mitä olet joutunut kokemaan. Sinut on suljettu täysin lastesi elämän ulkopuolelle ja sinusta on luotu heille vääristynyt kuva, josta et pysty tunnistamaan itseäsi. Tapa, jolla sinua on kohdeltu, rikkoo ainakin minun oikeustajuani. Vaikka olisitkin tehnyt lastesi mielestä jotain väärää, olisi heidän kohtuullista antaa sinulle jossain vaiheessa tilaisuus kertoa oma versiosi menneistä tapahtumista ja mahdollisuus korjata tarvittaessa sitä, mikä välillänne on mennyt rikki.
Lastesi isän tapa vähätellä ja mollata sinua on asettanut lapsenne todella ikävään asemaan. Lasten ei pitäisi joutua valitsemaan puoliansa suhteessa vanhempiin, olivat vanhempien välit sitten miten huonot tahansa. On väärin, jos lapset joutuvat kokemaan rakkauden ja kunnioituksen molempia vanhempia kohtaan merkkinä epälojaalisuudesta toista vanhempaa kohtaan.
Valitettavan moni lapsi joutuu liittoutumaan toisen vanhemman kanssa säilyttääkseen turvallisuuden tunteen elämässään ja välttääkseen pahimmassa tapauksessa molempien vanhempien antipatian. Entisen puolisosi käyttäytyminen sinua kohtaan on lapsista varmasti tuntunut pahalta ja hämmentävältä. He eivät ole voineet rakentaa suhdetta sinuun täysin omista lähtökohdistaan, vaan isä on kertonut, mitä sinusta tulisi ajatella.
Kirjoitat, että lapsesi eivät ole pitäneet sinuun yhteyttä vuosiin, etkä pysty kertomaan heille, miten heitä kaipaat. Mietin, olisiko olemassa jokin keinoa saada yhteys lapsiisi ja välittää heille haluamasi viesti? Se, että haluaisit olla mukana heidän elämässään, mikäli he ovat siihen valmiita. Onko olemassa esimerkiksi sellaista henkilöä, joka tuntee sekä sinut että lapsesi ja voisi toimia viestinviejänä?
On tärkeää tiedostaa, että yhteydenpitoyrityksiin suhteessa lapsiin liittyy omat riskinsä. Ymmärrettävästi on vaikeaa elää sen tosiasian kanssa, että lapsesi ovat katkaisseet kaiken yhteydenpidon sinuun. Onko kuitenkin niin, että tätä heidän ratkaisuaan on kunnioitettava? Voisivatko yritykset saada yhteys lapsiisi kärjistää välejänne pahimmillaan lisää? Sinun ja lastesi välien lähentyminen vaatii kuitenkin kaikkien osapuolten halun siihen. Lasten rajojen kunnioittaminen välittää heille selkeän viestin, että otat heidän toiveensa tosissaan ja olet heidän puolellaan, vaikka se tuntuu sinusta vaikealta.
Kokemukseni mukaan ihmiset haluavat yleensä jossain vaiheessa pohtia tarkemmin omia juuriaan ja saada selkeyttä omaa elämäntarinaansa. Kysyä, kuka minä oikeastaan olen? Tällöin suhteet vanhempiin ovat usein keskeisellä sijalla. On mahdollista, että jonain tulevaisuuden hetkenä lapsesi alkavat miettiä tarkemmin suhdettaan sinuun. Menneisyys voi näyttäytyä heille monivivahteisempana ja entisen puolisosi rakentama kertomus sinusta ja teidän elämästä tulee kyseenalaistetuksi. Tulee aika, jolloin he haluavat ottaa yhteyttä sinuun ja ymmärtää asioita uudella tavalla.
Tämä skenaario ei tietenkään ole varma, mutta mahdollinen. Jos näin tapahtuisi olisi tärkeää, että olet avoin lapsillesi, vaikka he ovat sinua varmaankin toiminnallaan loukanneet ja satuttaneet.
Viestissäsi kysyt, miten olet ylipäätänsä jaksanut kaiken kokemasi keskellä. Mietin viestiäsi lukiessani ihan samaa: mistä olet ammentanut voimasi jaksaa, vaikka olet elänyt kuvaamassasi vaikeassa tilanteessa jo pitkään? Mitkä asiat ovat tuoneet elämään mielekkyyttä ja merkitystä kaikesta vaikeasta huolimatta? Erityisesti mietin, oletko saanut kertoa kokemuksistasi jollekin toiselle niin kuin teit lähettämälläsi viestillä? Kuka voisi olla sinun puolellasi ja antaa tukea kestää sellaista elämäntilannetta, johon ei ole välttämättä tiedossa nopeaa ja hyvää ratkaisua.
Jos oma tilanne tuntuu täysin kestämättömältä, on hyvä harkita ja hakea ammattiapua omien ajatusten ja tunteiden selkiyttämiseen. Vaikka puhumalla asiat eivät välttämättä ratkea, ne usein helpottavat. Tuntuu lohdulliselta, kun joku toinen ihminen kantaa mielessään elämäntarinaasi.
Luulen, että yksi kantava voima elämässäsi on rakkaus, jota koet lapsiasi kohtaan. Kerrot, että ajattelet heitä joka päivä. Tästä rakkaudesta on tärkeää pitää kiinni, sillä se toimii vastavoimana sellaisille tunteille kuin katkeruus ja epätoivo, joihin olisi helppo vajota. Rakkautesi on tärkeää myös siksi, että se ylläpitää suhdettasi lapsiisi, sitä toivoa ja mahdollisuutta, että voisitte lastesi kanssa vielä löytää toisenne. Vaikka he eivät tällä hetkellä vastaa rakkauteesi, niin sinä jaksat kärsivällisesti odottaa heitä. Vaikeaa kuvitella mitään enempää ja arvokkaampaa, mitä voisit teidän suhteenne eteen tällä hetkellä tehdä.
Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää tähän vuoteen!
– Juha Petterson, perheneuvoja
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
