Terve.fi

Mitä kivikauden ihminen söi?

Mitä kivikauden ihminen söi?
Monen asiantuntijan mielestä elintasosairaudet johtuvat ristiriidasta geenien ja elintapojen, erityisesti ruokavalion välillä. Heidän mukaansa ihmisen pääosin kivikaudelta peräisin olevat perintötekijät eivät ole ehtineet sopeutua tehomaatalouden ja teollisen elintarviketuotannon luomaan ruokavalioon.
Julkaistu: 27.6.2012

Nykyihminen syntyi 150 000-200 000 vuotta sitten Afrikassa ja hävisi todennäköisesti lähes sukupuuttoon Indonesiassa sijaitsevan Toba-tulivuoren purkautuessa noin 70 000 vuotta sitten. Purkaus peitti tuhkaan suuria osia Aasiasta ja aiheutti ydintalven, jota seurasi satoja vuosia kestänyt kylmä jakso. Tuhkasade ja kylmyys tuhosivat muutamaa tuhatta ihmistä lukuun ottamatta koko silloisen ihmiskunnan. Periydymme kaikki eloonjääneestä pikku joukosta, jonka jälkeläiset lähtivät noin 30 000 vuotta sitten uudelleen valloittamaan maailmaa.

Esi-isämme olivat jatkuvasti liikkuvia metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Hedelmien, juurien, siementen ja pieneläinten keräily ja metsästys olivat tärkeimmät ravinnon lähteet. Ravinnon koostumus vaihteli paikan ja vuodenajan mukaan. Ainoa makeutusaine oli hunaja, mutta sitä oli tarjolla vain pieniä määriä ja kesäaikaan. Humala haettiin myrkkysienistä ja -kasveista.

Villiviljakasveja alettiin käyttää hyväksi, kun 20 000-30 000 vuotta sitten opittiin jauhamaan viljaa kivihuhmaressa ja kiviastioissa. Kasvikuiduista punottiin varhain kalanpyydyksiä. Ihminen levittäytyi uusille asuinsijoille pitkin merenrantoja ja jokia, joten kala oli todennäköisesti tärkeä osa ruokavaliota.

Maanviljelys ja karjatalous muuttivat ihmisen elinolosuhteet kokonaan 6000-10 000 vuotta sitten. Ohran ja vehnän viljely Lounais-Aasiassa, riisin ja soijan viljely Kiinassa sekä maissin, pavun ja perunoiden viljely Etelä-Amerikassa tekivät mahdolliseksi asettumisen aloilleen ja moninkertaistivat väestönkasvun. Muutosta edisti kotieläinten kesyttäminen, lampaan Anatoliassa, vuohen Pohjois-Iranissa, sian Lounais-Aasiassa tai Kiinassa ja naudan jossain Euraasiassa.

Samoina aikoina ruokavalioon ilmestyi kolme uutta tulokasta. Viini keksittiin noin 7 000 vuotta sitten ja olut noin 4 000 vuotta sitten, molemmat todennäköisesti Iranissa. Varhaisimmat viitteet suolan käytöstä ovat 8 000 vuotta sitten Kiinasta. Rannikoilla asuvat ihmiset ovat kuitenkin varmasti käyttäneet merivedestä haihduttamalla valmistettua suolaa jo paljon aikaisemmin.

1800-luvulla alkanut ja 1900-luvulla jatkunut elintarvikkeiden teollinen prosessointi yhdessä tehomaatalouden kanssa on muuttanut ruokavalion toisen kerran. Maitorasvan kulutus on moninkertaistunut ja öljysiemenistä puristetut kasviöljyt ja niistä kovettamalla valmistetut margariinit ovat muuttuneet tärkeiksi rasvanlähteiksi. Sokerin kulutus on kymmenkertaistunut, ja puhdistetut viljatuotteet ovat korvanneet kokojyväviljan ruokavaliossa. Suolan käyttö kasvoi ensin mutta on uudelleen vähentynyt jääkaappien yleistyessä. Noin 5 % energiasta saadaan alkoholista.

Miten kivikauden ihmisen ravinto erosi nykyisestä? Se sisälsi vähemmän rasvaa ja erityisesti kovia rasvoja ja enemmän proteiinia ja hiilihydraatteja. Hiilihydraatit olivat hitaasti imeytyviä, joten niiden vaikutus veren glukoosipitoisuuteen oli pieni. Vitamiinien ja hivenaineiden saanti oli metsästyksen ja keräilyn onnistuessa runsasta. Suolaa (natriumia) ruokavaliossa oli vähän mutta kaliumia paljon.

Mitä 2000-luvun ravitsemusasiantuntija sanoisi esi-isiemme ruokavaliosta? Kiittäisi kovasti, sillä se vastasi tarkasti nykysuosituksia – kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Kaukaiset esi-isämme saivat ruokavaliostaan n-6-monityydyttymättömiä rasvoja suhteellisesti vähemmän ja proteiinia enemmän kuin nykyisin suosittelemme.

Kirjoittaja: Professori Jussi HuttunenSuomalainen Lääkäriseura Duodecim

Copyright Duodecim 2007. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kommentoi »