Mies on jäänyt kiinni nuoremman naisen kanssa viestittelystä ja deittipalvelujen käyttämisestä. Mies on aiemmin kamppaillut alkoholiongelman kanssa, ja silloin hän vaimon mukaan valehteli kaikesta. Nainen ei enää voi luottaa mieheensä.
Mies joutuu matkustamaan työnsä takia ja se antaisi mahdollisuuden pettää. Siksi nainen on koko ajan varuillaan se vie häneltä voimat.
Perheneuvoja Juha Petterson sanoo, ettei kenenkään tarvitse hyväksyä ja sietää kaikkea loputtomasti. Vaikka ero ja yksin jääminen pelottaisi, sitäkin ratkaisua kannattaa punnita. Jos suhde halutaan pitää kasassa, tässä tilanteessa tarvitaan perusteellista pohdintaa siitä, miten molemmilla olisi hyvä olla yhdessä.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
Epäilen, että mieheni on patologinen valehtelija ja pettää – voinko enää uskoa häntä?
Meillä on ollut yhteistä elämää 10 vuotta. Nyt olen henkisesti aivan lopussa. Taustalla on miehen alkoholismi, minkä aikana hän valehteli paljon asioista. Hän kävi Minnesota-hoidon ja raitistui. Ajattelin, että nyt alkoi raitis ja rehellinen elämä.
Nyt olen tajunnut, että mieheni on varmaan patologinen valehtelija eli valehtelu ei liittynytkään juomiseen. Kun yritän puhua asioista ja kertoa tunteistani, niin se menee riidaksi ja molemmat huutavat. Mieheni lähtee pois tilanteesta ja tulee takaisin vuorokauden päästä. Hän katoaa eikä vastaa viesteihin eikä puheluihin.
Vuosi sitten hän jäi kiinni siitä, että hän oli Tinderissä. Hän vannoi tämän jälkeen, että se ei enää ikinä toistu. Nyt kesällä hän jäi taas kiinni deittipalvelusta. Kun selvittelin asioita enemmän, niin selvisi että hän oli selkäni takana viestitellyt naiselle, joka on 30 vuotta häntä nuorempi. Tämän lisäksi hän oli tavannut naisen ja pyytänyt seksiä. Nainen ei kuulemma suostunut.
Sain myös selville, että hän on lähetellyt naiselle kukkia ja tarjonnut työpaikkaa yrityksestään. En tiedä onko hänen versionsa tarinasta totta vai ei, mutta hän väittää, että seksiä ei ole ollut eikä pitkää suhdetta.
Mutta voinko uskoa miestä, joka on valehdellut kaikesta? Mitään hän ei ole kertonut vapaaehtoisesti vaan hän on jäänyt kaikesta kiinni minulle. Yritin tavoitella naista, jotta saisin häneltä kuultua oikean ja rehellisen version, mutta hän on kadonnut somesta ja laittanut tietonsa salaiseksi.
Mieheni aloitti seksuaaliterapeutilla käymisen, mutta en tiedä onko siitä apua, sillä aikoinaan, kun kävimme pariterapiassa, hän valehteli myös terapeuteille.
Olen henkisesti uupunut ja väsynyt tähän yksityisetsivänä toimimiseen. Tuntuu, että minun pitäisi olla koko ajan varuillani. Mieheni on yksityisyrittäjä ja joutuu matkustamaan välillä töidensä takia, joten hänellä on mahdollisuus pettää.
Nyt pelkään noita tulevia työmatkoja todella paljon enkä tiedä miten pystyn olemaan kotona odottamassa. Tuntuu, että tämä ei ole rakkaussuhde vaan riippuvuussuhde, sillä en uskalla erota. Näköjään vaan kestän kaiken, jotta en jäisi yksin, sillä pelkään yksinoloa. Elämäni menee ohi ilman, että pystyn nauttimaan siitä.
Perheneuvoja Juha Petterson vastaa:
Hei ja kiitos viestistäsi! Elät parisuhteesta, jossa olet joutunut kokemaan paljon pettymystä ja ikäviä tunteita, kuten turvattomuutta ja pelkoa. Nämä tunteet ovat seurausta miehesi epäluotettavuudesta: hän on toistuvasti valehdellut sinulle ja jäänyt valheistaan kiinni.
Uskosi on horjunut pahemman kerran sekä mieheesi että koko parisuhteeseen. Pohditkin, onko suhteenne enää rakkaussuhde vai ennemminkin riippuvuussuhde, jossa roolisi on vahtia miehesi tekemisiä. Pelkäät sitä mahdollisuutta, että miehesi on sinulle tulevaisuudessa uskoton. Pelko on perusteltu, sillä puolisollasi on ollut useampi nettisuhde, joihin on liittynyt ainakin henkistä pettämistä.
On hyvä miettiä, paraneeko suhteenne luottamus siitä, että olet yksityisetsivänä? Jos miehesi on aikeissa olla sinulle esimerkiksi työmatkoillaan uskoton, sitä tuskin voi estää. Meillä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa toisten ihmisten tekemisiin, vaikka kuinka toisin toivoisimme.
Jotta suhteenne voisi olla teille molemmille hyvä paikka olla, niin isoja muutoksia epäilemättä tarvitaan. Olisi tärkeää käydä keskustelua siitä, mitkä ovat teidän molempien aikomukset suhteessanne: mitä yhteistä hyvää sillä pyritään rakentamaan ja saavuttamaan? Missä menevät suhteenne rajat: minkälainen käyttäytyminen ei enää sovi siihen, mihin olette suhteessanne sitoutuneet? Pohdin myös, kuinka hyvin lopulta tunnette toisianne? Jos suhteessa on ollut paljon valheita, niin kuinka voi lopulta uskoa siihen, kuka toinen on esittänyt suhteessa olevansa.
Näitä keskusteluja olisi hyvä käydä yhdessä pariterapeutin kanssa. Tosin kerroit, että pariterapiassakin puhuttiin valheita ja mistään terapiasta on tuskin hyötyä, jos asioita ei voi tai halua katsoa niin rehellisesti ja totuudellisesti kuin se suinkin on mahdollista. Mietin, miten toit terapeutille mahdollisesti esille kokemustasi siitä, etteivät keskustelut olleet totuudenmukaisia? Minkälaisia tavoitteita pariterapialle oikeastaan asetettiin? Kerroit myös, että miehesi käy tällä hetkellä seksuaaliterapeutilla. Minkälaista apua miehesi toivoo sen avulla elämäänsä saavansa? Ja uskotko käynnissä olevan terapian vaikuttavan teidän suhteeseenne myönteisellä tavalla?
Kerroit, että suhteenne nykytilanne saa sinussa aikaa henkistä uupumusta ja väsymystä. Pohdin, onko olemassa joku raja, jonka jälkeen lähdet suhteesta, vaikka sanot kestäväsi kaiken? Englannin kielessä on sanonta: ”What can´t go on, must stop”. Eli kaikkea ei kenenkään tarvitse hyväksyä ja sietää loputtomasti. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä meiltä elämäniloa ja henkistä terveyttä huonolla käytöksellään.
Toistuva kaltoinkohtelu parisuhteessa väistämättä vaikuttaa omaan itsetuntoon kielteisesti. Joskus alkaa jopa uskoa, että huono kohtelu on jollain tavalla oikeutettua. Etenkin jos puoliso vähättelee omia tekemisiään ja syyttää muita esimerkiksi juomisestaan ja uskottomuudesta. Pahimmillaan henkisesti väkivaltaisen suhteen sietäminen synnyttää häpeää, itseen kohdistuvaa halveksuntaa ja vihaa, joka voi muuttua itsetuhoiseksi käytökseksi, kuten päihteiden liikakäytöksi tai muuksi itsensä fyysiseksi vahingoittamiseksi.
Olet vakavasti pohtinut suhteesta lähtemistä ja eroa, koska olet tunnistanut sen, mikä ei ole sinun elämäsi kannalta toimivaan ja myönteistä, vaan henkisesti hajottavaa. Tällä hetkellä yksinjäämisen pelko kuitenkin vaikuttaa siihen, ettet voi vapaasti päättää haluatko jatkaa suhdettasi vai et. Jos tätä yksinjäämisen pelkoa ei olisi, mitä tekisit?
Tärkeä kysymys sinun kannaltasi olisi ymmärtää yksinjäämisen pelkoasi. Mistä siinä on oikeastaan kysymys? Meillä monilla on sellaisia elämänkokemuksia, jotka tekevät yksinolemisen vaikeaksi. Olemme elämässämme jääneet monta kertaa yksin silloin, kun olisimme tarvinneet toisilta tukea ja huolenpitoa. Meitä ei ole rauhoiteltu silloin kun olemme olleet peloissamme ja vailla turvaa. Koemme aikuisenakin suurta neuvottomuutta uhkaavilta tuntuvien tunteiden kanssa ja hakeudumme toisten ihmisten luokse. Emme usko selviävämme tunteidemme kanssa yksin, vaan pelkäämme esimerkiksi täydellistä romahdusta.
Joskus on kuitenkin niin, että läheisin ihmisemme ei osaa, pysty tai halua antaa meille luotettavaa ja turvallista olkapäätä, johon nojata vaikeuksien keskellä. Tai puoliso ei ole omassa mielessä sellainen turvanlähde, johon henkisesti pystyy edes tukeutumaan. Tällaisessa tilanteessa aiemmat hylätyksi ja yksinjäämisen traumaattiset kokemukset vain toistuvat nykyhetkessä. Onko sinulle mahdollisesti käynyt juuri näin?
Mitä pelkäät eniten yksin jäämisessä? Mikä olisi pahin mahdollinen lopputulos? On hyvä tiedostaa, että mielemme on erittäin taitava luomaan erilaisia kauhuskenaarioita, joiden toteutuminen ei kuitenkaan ole todennäköistä. Mielemme luomat kauhukuvat tuntuvat meistä kuitenkin hyvin todellisilta ja estävät tekemästä hyviä päätöksiä ja muuttamasta epätyydyttävää nykytilannetta.
Monesti pahimman pelkomme toteutuminen tuntuu kuitenkin paradoksaalisesti helpottavalta, kun se tapahtuu. Enää ei tarvitse pelätä pahinta, vaan voi siirtyä eteenpäin. Mielikuvitusta voisikin ennemmin käyttää sen pohtimiseen, minkälaisia mahdollisuuksia yksinolemiseen liittyy? Minkälaista elämää toivoisit itsellesi, esimerkiksi minkälaisessa parisuhteessa haluisit olla – selvästi nykyinen suhde jättää paljon toivomisen varaa? Mitä muita merkityksellisiä asioita elämässäsi on tai voisi olla?
On hyvä, että olet pyytänyt itsellesi tukea muun muassa lähettämälläsi viestillä. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tunteita. Jotta voisit päästä tilanteessasi eteenpäin, niin muukin tuki voisi olla perusteltua. Esimerkiksi Al-anon vertaistukiryhmistä voit saada apua. Ryhmät antavat tukea alkoholistien läheisille, ks. www.al-anon.fi
Yhdessä muiden kanssa omaa tunnetaakkaa voi jakaa ja saada pahaa oloon helpotusta. Oman kokemukseni mukaan muiden kanssa omaa elämän suuntaa on helpompi hahmottaa ja nähdä omat vahvuudet, joiden varassa ottaa tarvittavat askeleet kohti parempaa tulevaisuutta. Toisten kanssa ei jää yksin ja kokemuksen kautta voi nähdä, ettei läheisiin ihmissuhteisiin tarvitse liittyä pelkoa, uupumusta ja varuillaan oloa, vaan turvaa, huolenpitoa ja suojaa antavaa rakkautta.
Terveisin perheneuvoja Juha
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
