Nainen kertoo Rakkausklinikalla, kuinka hänen miehensä viestitteli pitkään naispuolisen alaisensa kanssa. Kyse ei ollut työasioista, koska viestittely tapahtui vapaalla ja loma-aikoina. Pettäminen ei ole käynyt ilmi.
Nyt pari on päässyt tästä yli ja mies ymmärtää loukanneensa puolisoaan viestittelemällä toisen naisen kanssa, vaikka hän kutsuu sitä vain ystävien väliseksi yhteydenpidoksi. Nainen suree tapahtunutta, koska se satutti häntä. Siksi tuleva lomakausi pelottaa, koska vanhat muistot viestittelystä nousevat pintaan. Asiaa ei siis ole kunnolla loppuunkäsitelty ja rakkaus tässä suhteessa on vahva.
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama neuvoo paria palaamaan alkulähteille ja etsimään suhteen kipinää uudelleen.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
”Mieheni viestitteli toisen kanssa lomamme aikana ja nyt muistot palaavat pintaan – miten pääsemme tästä yli?”
Syksyllä 2019 huomasin, että mieheni oli kummallisen kiinnostunut naispuolisesta alaisestaan. Yhteydenpito oli mielestäni turhan vilkasta ja jatkui ihmeekseni myös töiden jälkeen. Minusta se ei ollut normaalia alaisen ja esimiehen välistä keskustelua, mistä miehelleni mainitsin. Keväällä 2020 nainen vaihtoi työpaikkaa, mutta yhteydenpito jatkui ja nyt enimmäkseen vapaalla tai lomalla ollessamme tai mieheni käydessä kyseisellä paikkakunnalla kahvien merkeissä.
Ehkä en tarpeeksi selvästi sanonut, että se loukkasi minua. Muutaman kerran kyllä sanoin, ettei joku meitä koskeva asia, josta he olivat puhuneet, ei mielestäni kuulunut tälle henkilölle. Mieheni ei yleensä vastannut mitään. Tämän jälkeen mieheni ei enää tainnut paljon viestittelystä kertoa, vaan jotain lipsahti lähinnä ohimennen. Kahvin tai lounaan merkeissä tapaamisista hän kertoi kyllä.
Huomasinhan minä, milloin viestittelyä oli meneillään – yleensä näin kävi lomilla. Jossain välissä hän vaihtoi viestittelyn siviilipuhelimeen, kun hän on vihdoin tajunnut, ettei työpuhelinta tarvitse pitää päällä lomalla. Ja koska mieheni ei ollut aiemminkaan vastannut kommentteihini mitenkään, aloin osoittaa mieltäni siivoamalla tai lähtemällä lenkille tai mököttämällä – ei siis mikään hyvä tapa reagoida minullakaan, kun en selvästi kertonut pahasta olostani.
Joululomalla pinnani paloi, kun selvisi, että he olivat soittaneet pitkän puhelun. Mieheni oli viestillä sopinut soittavansa, kun minä olin kaupassa, treffit siis minun mielestäni! Olin jo aiemmin lomalla huomannut heidän vaihtavan viestejä. Itkin ja huusin niin, että lopulta oksensin – ikinä aiemmin minulle ei ole niin käynyt.
Vihdoin mieheni ymmärsi, että oli loukannut minua – ”tahtomattaan, he olivat vain ystävystyneet”, hän sanoi.
Rakastan puolisoani ja nyt taas tiedän, että hän rakastaa minua, vaikka melkein puolitoista vuotta olin varma, että jossain vaiheessa hän haluaa eron. Asian selvittely on lähentänyt meitä, mutta mieheni ei ole oikein tottunut puhumaan eikä hän ole mielestäni vastannut miksi-kysymyksiini. Hän ei ole vastannut siihen, miksi hän jatkoi yhteydenpitoa salaa, vaikka yleensä olemme kertoneet ystäviemme viesteistä sanomalla esimerkiksi terveiset tai muuta.
Kertomatta jättäminen antaa mielestäni olettaa, että hän tiesi yhteydenpidon tuntuvan minusta pahalta ja olen nyt sen miehelleni sanonut. Hän ei vain osaa vastata. Olen useampaan kertaan pyytänyt, että hän itsekseen analysoisi tapahtunutta ja sitten juttelisimme. Minulla on jatkuvasti tuo pahan olon möhkäle sisälläni, mutta aloittaessani tästä puhumisen, mieheni on vain suunnattoman pahoillaan ja hiljaa.
Nyt taas loma lähenee ja muistot loma-aikoina tapahtuneista viestittelyistä surettavat minua entistä enemmän. Miten ihmeessä pääsemme tämän yli?
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi, jonka aihepiiri ei ole kovin harvinainen. Kuvaat hyvin loukkaantumisen kierrettä, joka välillenne alkoi kehittyä, kun huolestuit viestittelystä. Vaikka loukkaannuit, et ilmaissut sitä suoraan. Jos sitten kommentoit asiaa, miehesi jätti vastaamatta. Sinä taas reagoit hänen vaikenemiseensa lähtemällä siivoamaan tai lenkkeilemään tai alkamalla mököttää. Kummankaan reaktiot eivät olleet kovin rakentavia suhteenne solmun avaamisessa, kuten kysymyksessäsi toteatkin. Vaikenemisen ja loukkaantumisen kehä sai pitkään pyöriä ja voimistua välillänne.
Paha olo velloi sisälläsi, mutta miehesi ei tiennyt siitä paljonkaan. Jotain hänen kai täytyi tietää, koska hän oli käytöksellään liikkunut suhteenne rajoilla ja ylittänytkin niitä.
Ette ole kuitenkaan jääneet jumiin tähän, vaan olette jo ottaneet suhdekriisissänne tärkeitä askeleita eteenpäin.
Kun päästit loukatut tunteesi valloilleen ja annoit niiden kaikkien – voisin kuvitella, että ainakin surusi, pettymyksesi, vihasi ja loukkaantumisesi – tulla paljaina esiin, miehesi viimein ymmärsi, miten syvästi hänen toimintansa on loukannut sinua.
Viestittelemällä ja soittelemalla toiselle naiselle salaa hän on rikkonut luottamustasi. Kuten sanoit, kenelle tahansa ystävälle tai työkaverille voi soitella, mutta yhteydenpidosta vaikeneminen on huono merkki. Jos on tarve salata jotakin, kyseinen suhde on ehkä alkanut merkitä muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Voisi kuvitella, että ainakin jossain vaiheessa mukana on ollut jonkinasteista ihastumista puolin ja toisin.
Näihin tilanteisiin liittyy myös jännitystä. On kutkuttavaa odotella seuraavaa viestiä. Salainen viestittely pönkittää itsetuntoa. Olenpa minä tärkeä ihminen, kun minun kanssani ollaan tällä tavalla tekemisissä!
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mahdollinen ihastus on nyttemmin tasoittunut ystävyydeksi tai ehkä kaveruudeksi. Miehesi on tajunnut, miten paljon hänen viestittelynsä satutti sinua ja nyt hän on pahoillaan. Ehkä miehesi ei halunnut myöntää edes itselleen, että tämä ystävyys oli alkanut rikkoa teidän suhdettanne. Nyt hän haluaisi korjata kaiken ja elää sinun kanssasi kuten ennenkin, mutta paluu entiseen ei olekaan niin yksinkertaista.
Sinä kyselet selitystä ja pyydät miestä analysoimaan tapahtunutta. Onko tämäntyyppinen asioiden käsittely yleensä ominaista hänelle? Ehkä teillä on yleisesti tapana pohdiskella ja jäsennellä asioita paljon. Silloin se on kummallekin luontevaa ja tietysti odottaisit sellaista mieheltäsi nytkin. Jos taas miehesi ei koe tällaista analysointia itselleen luontevaksi asioiden käsittelytavaksi, hänen voi olla vaikeata päästä alkuun ja tietää, mitä sanoa. Kuten kuvaat, hän on suunnattoman pahoillaan ja hiljaa. Voisiko ajatella, että siinä hän jo kertoo sanattomasti jotain tärkeää.
Jotkut meistä ovat verbaalisia ja löytävät helposti sanoja tunteilleen. Toisille tunnepuhe on vaikeaa ja vierasta. Jokainen voi kuitenkin oppia siinä paremmaksi. Lähtökohtaisesti miksi-kysymykset ovat vaikeita, joten niillä ei kannata aloittaa keskustelua. Ehkä voisitte aloittaa muistelemalla, millaista elämänne oli ennen tätä kriisiä.
Mikä tuntui hyvältä, mikä oli vaikeaa, mitä olisitte toivoneet parisuhteeseen lisää, mitä olisitte halunneet jättää pois? Millaiselta koskettaminen on tuntunut? Entä mitä kuuluu muulle fyysiselle läheisyydelle, hyväilemiselle ja seksielämälle? Mitä toivoisitte suhteeseenne nyt? Mikä olisi ensimmäinen askel toivottua muutosta kohti?
Kun lomakausi lähenee, miten voisitte käyttää sen yhteisten hyvien asioiden virittelemiseen ja jättää vanhojen vaikeuksien muistelemisen taakse? Totta kai jokin vanha, kipeä muisto voi nostaa päätään, mutta niissä hetkissä kannattaa hakeutua toisen läheisyyteen. Jo etukäteen voisi kysyä, mitä toinen sellaisessa hetkessä tarvitsee. Ehkä lujaa halausta, silitystä tai vaikkapa hetken yksinäisyyttä rauhoittaakseen itsensä. Huonon hetken tullessa teillä on mahdollisuuksia kannatella toisianne.
Tutki välillä mielessäsi olevaa pahan olon möhkälettä. Onko se edelleen samankokoinen kuin alussa? Painaako se enemmän tai vähemmän kuin ennen? Mitä tekemällä tai puhumalla saatte yhdessä tuota möhkälettä kevenemään? Ajatelkaa sitä vaikka jäävuorena, jonka aurinko vähitellen sulattaa. Teidän tehtävänne on ollut tuoda möhkäle valoon ja antaa suhteessanne kasvavan lämmön sulattaa se pois.
Toivon teille jaksamista ja valoisaa kevättä! – Päivi
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 17 000 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 41 254 kertaa ja puhelimitse 10 546 kertaa.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
