Rakkausklinikalle tullut monisäikeinen kysymys miehen huonosta olosta kertoo, miten monin tavoin se vaikuttaa parisuhteeseen ja perhe-elämään. Tässä tapauksessa puolisot ovat etääntyneet toisistaan sekä psyykkisesti että fyysisesti, vaikka rouva kovasti kaipaisi läheisyyttä. Rouva on väsynyt siihen, ettei syytä miehen huonoon käytökseen saada avattua, vaikka terapiaakin on kokeiltu. Mies vetäytyy kuoreensa, mutta nainen haluaisi epätoivoisesti pelastaa avioliiton, koska hän rakastaa miestään edelleen paljon.
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen sanoo, että etenkin miesten masennus on vielä harvoin selvästi tunnistettavissa ja se voi näyttäytyä esimerkiksi liiallisena alkoholin käyttönä, aggressiivisuutena ja vetäytymisenä, kun taas naiset hakevat helpommin apua. Ruotsalainen antaa hyviä neuvoja tällaisen, varsin tyypillisenkin tilanteen pohdintaan ja etsii vastauksia sen ratkaisemiseksi.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
”Mieheni ei puhu, meillä ei ole läheisyyttä ja olemme etääntyneet. Silti rakastan häntä mutta olen neuvoton – kauanko minun pitää odottaa hänen ryhtiliikettään?”
Hei, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähes 20 vuotta. Meillä on kolme lasta, omakotitalo ja päällisin puolin ihan hyvä elämä. Olemme kuitenkin etääntyneet toisistamme, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Fyysistä läheisyyttä meillä ei ole ollut juuri ollenkaan viimeiseen viiteen vuoteen. Kaipaan sitä valtavasti, en pelkästään seksiä, vaan myös läheisyyttä ja kosketusta.
Mieheni ei avaa omia ajatuksiaan muuten kuin sanomalla, että hän tarvitsee vaihtelua. En tiedä mitä hän sillä tarkoittaa, vaikka olen sitä kysynyt. Hän ei puhu minulle. Mieheni on myös käyttänyt viime vuodet runsaasti alkoholia ja loukannut minua kännipäissään, haukkumalla ja vähättelemällä.
Hän on ajautunut myös riitoihin ystäviensä kanssa, mutta ne on aina selvinneet. Hän on tietysti kovin pahoillaan aina seuraavana päivänä, mutta ei lopeta juomista. Olen sitä häneltä pyytänyt.
Olen myös pyytänyt hänet kanssani pariterapiaan, jossa kävimme kaksi kertaa. Emme oikein saaneet sieltä apua, lähinnä siksi, että mikään ei muuttunut. Mitä ihmettä minä voin tässä tilanteessa tehdä?
Selvästikin miehelläni olisi ensin tekemistä oman hyvinvointinsa kanssa, mutta kuinka kauan minä voin odottaa, että hän tarttuu tilanteeseen? Eihän ketään voi avun pariin pakottaa, jos ei itse koe sitä tarpeelliseksi. Ajattelen kuitenkin niin, että minulla on tämä yksi elämä enkä halua katkeroitua siitä, että odotin toisen tekevän ryhtiliikkeen ja siinä samalla oma elämäni vilahti onnettomassa liitossa ohi – vaikka kuinka hänestä välitän.
Mieheni ei ole paha eikä ilkeä tarkoituksella. Uskon, että hänellä on vain huono olla itsensä kanssa eikä siksi pysty keskittymään meidän parisuhteeseemme. Olen sanonut hänelle, että mittani on täysi ja asioiden pitää muuttua.
Hän oli silloin humalassa ja sanoi, että ”senkun, ota koira ja lähde”. Hän kuulemma hoitaa kanssani lasten asiat, mutta muuten ei aio olla kanssani missään tekemisissä. Se kuulostaa kamalalta.
Olen kuitenkin ollut hänen kanssaan puolet elämästäni. Rakastan häntä kaikesta huolimatta ja toivon, että saisimme vielä avioliittomme kuntoon. Olen aika neuvoton tässä tilanteessa. Koen, että parisuhde on tällä hetkellä enemmän rasite kuin energiaa ja hyvää oloa antava suhde. Voinko heittää hanskat tiskiin ja lähteä?
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen vastaa:
Hei huonosti voivan miehen vielä välittävä, mutta väsynyt vaimo!
Kirjeesi sai minut miettimään keski-ikäisen miehen pahoinvointia, jonka taustalla saattaa olla masennus. Se voi aiheuttaa juuri kuvaamiasi oireita. Kirjoitan siitä vielä lisää.
Aloitetaan sinun tilanteestasi. Kuulen kahdenlaista viestiä. Toisaalta kyllästymistä ja luvan kysymistä luovuttamiselle, toisaalta suurta välittämistä ja huolta miehestäsi. Puhut läheisyyden kaipuusta. Arvelen sen tarkoittavan paitsi fyysistä kosketusta, myös henkistä läheisyyttä. Kaipaat yhteyttä mieheesi, sitä, että hän jakaisi sinulle ajatuksiaan ja tuntojaan, kertoisi, mikä nyt on. Luulen, että kaipaisit kokemusta siitä, että olette edelleen ”me”, että molemmat haluatte tehdä kaikkenne saadaksenne liittonne kestämään. Sitä, että hän kertoisi sinulle, että olet hänelle tärkeä ja hän haluaa olla kanssasi.
Olet yrittänyt monenlaista. Olet yrittänyt viritellä keskustelua kotona ja olet saanut teidät pariterapiaan kahdelle käynnille. Olet pyytänyt häntä lopettamaan alkoholin käytön, koska näet, että se ei ole hänen elämälleen hyväksi. Mikään näistä ei ole tuottanut näkyvää tulosta. Ei ihme, että olet neuvoton.
Siitä, mitä kerrot miehestäsi, tuli mieleen kaksi asiaa, jotka todennäköisesti liittyvät yhteen. Nämä ovat ongelmallinen alkoholin käyttö ja masennus. Alkoholin tai muiden päihteiden voidaan katsoa olevan ongelmallista silloin, kun parisuhde, perhe ja/tai muut ihmissuhteet kärsivät siitä. Kertomasi mukaan tilanne on teillä tällainen.
Tyypillinen kaava on, että juoja purkaa kännipäissään pahaa oloa läheisiinsä, katuu ja on pahoillaan seuraavana päivänä. Koska hän ei voi, halua tai osaa lopettaa juomistaan, tilanne toistuu taas uudelleen. Tämä haavoittaa parisuhdetta ja vaikuttaa haitallisesti myös lapsiin. Päihdeongelma on aina koko perheen ongelma.
Kertomasi kuvaa hyvin sitä epämääräiseksi jäävää pahaa oloa, joka näkyy ulospäin, mutta josta on vaikeaa saada otetta. Oman huonon olon sanoittaminen ei ole helppoa. Samalla (tässä tapauksessa) mies tajuaa puolison turhautumisen ja epätoivon.
Ratkaisuksi tulee vetäytyminen yhä enemmän, pakeneminen ja jopa hylkääminen, ettei tulisi itse hylätyksi. Voisiko sinua satuttanut kommentti ”Senkun otat koiran ja lähdet” kertoa kenties tämänkaltaisesta? Ulospäin näyttää kuin hän ei välittäisi, mutta voiko olla, että hän ei pysty muuhun? Vastaus tähän saattaa löytyä masennuksesta. Runsas alkoholin käyttö samoin kuin vetäytyminen ja aggressiivisuus ovat juuri miehille tyypillisiä masennusoireita. Toki miehesi kohdalla voi olla kyse jostain muustakin.
Miesten masennus on vielä varsin huonosti tunnistettua. Keski-iän kriisi on yksi niistä elämänvaiheista, jolloin masennuksen riski on suuri. Miehet reagoivat pahaan oloonsa eri tavalla kuin naiset, jotka lähtevät herkemmin hakemaan itselleen apua. Miehinen tapa hoitaa tunnistamatonta masennusta on toistaa sitä käyttäytymistä, jonka muut näkevät ongelmallisena. Se on se tapa, jonka he osaavat. He eristäytyvät ja juovat lisää, toiset salaa läheisiltään. Psykologi Teemu Ollikainen puhuu syöksykierteen syventämisestä. Hankalien tunteiden kanssa on hankalaa olla.
Kerroit, että ainoa, mitä miehesi on osannut sanoa, on että hän kaipaa vaihtelua. Voisikohan olla, että se mille hän kaipaa vaihtelua on sisäinen paha olo, jolle hän ei osaa eikä pysty tekemään mitään? Kirjoititkin huomanneesi, että hänellä on huono olla itsensä kanssa eikä hän siksi pysty keskittymään parisuhteeseenne. Tiedät, ettei hän ole paha eikä ilkeä tarkoituksella. Mietin, että tämä myötätunto miehesi pahasta olosta vaikuttaa varmasti siihen, että sinun on vaikea irrottautua liitostanne, vaikka järki välillä niin sanookin.
Ensimmäinen kysymyksesi oli: ”Mitä ihmettä minä voin tässä tilanteessa tehdä?”
On hyvä, että olette käyneet pariterapeutin vastaanotolla. Kaksi käyntikertaa tarkoittaa kuitenkin lähinnä tilanteen kartoittamista, pysyvät muutokset vaativat pidempää työskentelyä asioiden äärellä.
Pariterapia on tutkitusti tehokas hoitokeino masennukseen, joten suosittelen sitä teille lämpimästi. Se kuuluu nykyään myös Kela-korvattavien hoitojen piiriin. Saisitkohan miehesi lähtemään sinne uudestaan? Vai voisiko miespuolinen psykoterapeutti saada kenties toisenlaisen kontaktin puolisoosi?
Miehesi tulisi päästä lääkäriin mahdollisen masennuksen toteamiseksi ja fyysisen puolen, muun muassa vaihdevuosioireiden, tutkimiseksi. Seksuaalisen ja muun haluttomuuden syy voi olla henkinen tai fyysinen. Matalat testosteroniarvot voivat aiheuttaa yllättävän monenlaisia oireita. Myös alkoholiongelmaan saa apua lääkärin kautta. Voisitko antaa esimerkiksi isänpäivälahjaksi ajan perustutkimukseen?
Se, mitä sinä voit avioliittonne eteen tehdä, on muistaa tämä masennuksen mahdollisuus. Arvaukseni on, että vaikka miehesi ei sitä mitenkään osoita, pikemminkin päinvastoin, hän kenties kaipaa sinulta lämpöä, ymmärrystä ja myötätuntoa. Sitä huonosti voivat ihmiset yleensä toivovat, vaikka käytöksellään usein ajavat muita kauemmaksi. En tietenkään voi tietää, pystytkö sellaiseen turhautumisesi keskellä. Toisaalta kerrot rakkaudestasi häntä kohtaan ja toiveestasi saada avioliittonne kuntoon.
Toinen kysymyksesi on: ”Kuinka kauan minä voin odottaa, että hän tarttuu tilanteeseen?” Ajattelen, että tässä vaiheessa, kun rakkautta vielä on, kannattaa tehdä kaikki se, mitä voit tehdä auttaaksesi miestäsi. Emme kuitenkaan voi pakottaa ketään muuttumaan, jos hän säännönmukaisesti kieltäytyy avun hakemisesta. Uskon, että tiedät itse sitten, kun et enää jaksa ja olet valmis luovuttamaan.
Kolmas kysymyksesi onkin: ”Voinko heittää hanskat tiskiin ja lähteä?” Mietin, millaistakohan vastausta minulta toivot. Olen edellä kirjoittanut paljolti sellaisesta näkökulmasta, joka uskoo myötätunnon voimaan ja rakkauden voittoon. Yhtä tärkeää tietenkin on rakkaus itseäsi kohtaan.
Kuinka pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi hankalan parisuhdetilanteen keskellä? Mistä muualta saat energiaa ja hyvää oloa? Millä eri keinoilla ravitset itseäsi ja toteutat omia unelmiasi? Kannustan sinua toimimaan niin entistä määrätietoisemmin, liitostanne riippumatta.
Avioliiton sisälläkin olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja omista valinnoistamme sen eteen. Yksi mahdollinen valinta on irtautua vanhasta ja alkaa rakentaa itsekseen (sinun tapauksessasi osittain lasten kanssa) uutta elämää. Se tuntuu epäilemättä houkuttelevalta vaihtoehdolta ja hyvin ymmärrettävältä. Kirjoituksesi saa minut ajattelemaan, ettet ole miettimässä erovaihtoehtoa kevyesti vaan raskaiden kokemusten myötä. Otat pohdinnoissasi huomioon myös lapset ja erovanhemmuuden.
Lyhyesti vastattuna: Voit heittää hanskat tiskiin ja lähteä, jos sydämesi niin sanoo. Tai: sitten, kun sydämesi niin sanoo. Teet niin tai näin, helppoa vaihtoehtoa ei ole. Mitä lähteminen sinulle tarkoittaa? Mitä jääminen? On tärkeää, että pohdit, mitä eri vaihtoehtojen mukana saat ja mitä menetät ja mikä on eri seikkojen painoarvo sinulle.
Lukiessani tekstiäsi, tunnen suurta myötätuntoa teitä molempia kohtaan. Olette pitkään jakaneet elämän yhdessä, perustaneet kodin ja perheen. Päällisin puolin kaikki on hyvin. Kodin seinien sisällä voitte kuitenkin kumpikin huonosti.
Näen sieluni silmin toisiaan kohti kurottavat näkymättömät kädet, jotka etsivät sitä, jolta joskus saivat läheisyyden ja lohdun. Nyt ne eivät tavoita toista, vaan harovat tyhjää ja jäävät molemmat yksin tyhjyyteen.
Seuraavassa kuvassa tapahtuu hipaisu, kuin vahingossa. Se on toivon merkki. Toinen on sittenkin siellä, tyhjyyden keskellä ja ojentautuu samalla tavoin varovaisesti kohti.
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.
Kaipaatko sinä neuvoja parisuhteeseesi? Voit lähettää kysymyksesi Rakkausklinikalle anonyymisti tästä. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia joka perjantai.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
