”Mieheni ei hyväksy uutta vävyäni – tyttäreni perhe ei ole tervetullut edes kylään”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Mieheni ei hyväksy uutta vävyäni – tyttäreni perhe ei ole tervetullut edes kylään”
Side omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on usein voimakas. Suru ja ahdistus on suuri, jos oma kumppani ei hyväksy heitä ja yrittää sulkea rakkaat ihmiset ulos perheestä. Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä muistuttaa, että kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan oman kumppanin ja lasten tai lastenlasten väliltä. Avoin keskustelu voi avata tietä ennakkoluuloista kohti hyväksyntää.
Julkaistu: 28.10.2022

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo perheensä sisäisistä ristiriidoista: naisen pitkäaikainen kumppani ei hyväksy naisen tyttären uutta miesystävää ja suhtautuu kylmästi myös heille hiljattain syntyneeseen lapseen. Tilanne on uusi, sillä mies on tullut aiemmin hyvin toimeen naisen lasten ja lastenlasten kanssa. Uusi vävy tulee eri kulttuuritaustasta ja suhde tyttären kanssa on edennyt nopeasti. Nainen kokee surua ja ahdistusta siitä, että he eivät voi yhdessä iloita uusperheen onnesta ja uudesta vauvasta.

Uusperheen moninaiset sukulaisuussuhteet saattavat aiheuttaa kitkaa läheistenkin ihmisten välillä. Jokaisella on kuitenkin oikeus valita oma kumppaninsa. Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä muistuttaa, että valinnoistamme huolimatta meillä tulisi olla oikeus säilyttää läheiset ihmissuhteet ja saada niissä rakkautta, hyväksyntää ja tukea.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Pohditko sinä parisuhdeasioita tai onko sinulla haasteita parisuhteessasi? Voit lähettää oman kysymyksesi Rakkausklinikan perheneuvojille anonyymisti tästä.

Mieheni ei hyväksy uutta vävyäni

Hei. Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa 15 vuotta. Minulla on aikuiset lapset ja lastenlapsia. Mieheni on tullut hyvin toimeen heidän kanssaan. Lastenlapset ovat olleet hänelle tosi tärkeitä, josta olen ollut kiitollinen.

Nyt tyttäreni, jolla on jo 18- ja 16-vuotiaat lapset, on mennyt uuteen suhteeseen eri kulttuurista tulevan miehen kanssa ja he ovat saaneet yhteisen lapsen. Asia oli minullekin aika järisyttävä, kun en kovin paljoa tunne miestä tai tiedä hänen taustastaan. Tiedän vain sen, että opiskelut ovat hänellä vielä kesken. Päällisin puolin hän vaikuttaa ihan kunnolliselta mieheltä. Lapsi on minulle silti rakas, vaikka välillä huolestuttaa tulevaisuus ja se, miten heillä alkaa sujumaan.

Mieheni ei hyväksy uutta vävyäni. Tyttäreeni ja heille syntyneeseen lapseen hän suhtautuu kylmästi, eikä halua heitä edes vierailulle. Olen surullinen tästä, koska asialle ei voi enää mitään. Ihana lapsi on syntynyt, mutta tuntuu, että tämä asia vaikuttaa vähän minun ja miehenikin suhteeseen. Miten tästä eteenpäin?”

Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä vastaa:

Hei! Kiitos kysymyksestäsi, joka herätti empatiaa sinua ja teitä kaikkia kohtaan sekä monenlaista pohdintaa. Kirjoituksestasi käy hyvin ilmi se, miten parisuhde ei kosketa vain kahta ihmistä vaan myös monia ihmisiä sen ympärillä. Tyttäresi parisuhde ja uusi lapsi vaikuttavat sinuun ja mieheesi sekä teidän parisuhteeseenne. Teidän suhtautumisenne uuteen pariin ja uusperheeseen vaikuttaa suuresti myös heihin. Hankaluus äidin ja isoäidin uusien puolisoiden välillä saattaa herättää hämmennystä vanhemmissa lapsissa. Tyttäresi sisaruksilla on varmasti myös omat mielipiteensä asiasta. Heidän lapsensa katselevat kenties ihmetellen aikuisten suhtautumista uuteen vauvaan. Ja kaiken keskellä on tämä pieni, suloinen ja aiheuttamaansa hämmennykseen viaton lapsi.

Parisuhteessa on tärkeää yrittää ymmärtää toisen ajatuksia ja tunteita, vaikka emme olisikaan samaa mieltä tai hyväksyisi toisen toimintaa, muistuttaa perheneuvoja Paula Maria Mäkelä.

Kertomastasi ei käy selville, mikä kaikki vaikuttaa siihen, että miehesi ei hyväksy tyttäresi uutta miestä. Onko tapahtunut jotain? Onko uusi vävysi käyttäytynyt huonosti miestäsi tai tytärtäsi kohtaan? Vai onko tilanne ollut samanlainen alusta asti? Edustaako vävy jotain sellaista, jota miehesi ei hyväksy? Onko miehelläsi ollut joitain ikäviä kokemuksia ulkomaalaistaustaisiin liittyen? Kuinkahan paljon mahtaa olla kysymys nimenomaan tästä ihmisestä ja kuinka paljon miehesi mielikuvista ja asenteista?

Pahoittelen kysymysteni runsautta, mutta niiden tarkoituksena on auttaa sinua hahmottamaan tilannetta paremmin. Mietin, onkohan miehesi huolissaan jostain. Pelkääkö hän kenties, että jollekin teistä tapahtuu jotain ikävää? Voiko hänen käyttäytymisensä takana olla ehkä tiedostamaton halu suojella?

Mikähän miehesi oma elämäntilanne mahtaa tällä hetkellä olla? Onko hänellä jotain henkilökohtaista huolta tai muuta, joka saattaisi olla vaikuttamassa hänen jyrkkään suhtautumiseensa? Onko tämä ensimmäinen kerta, kun suhteessanne tulee vastaan tämän tyyppinen hankaluus? Onko miehellesi tavallista olla hyväksymättä jotakin tai jotakuta? Jos on, niin mihin se on aiemmin liittynyt?

Itselle vieraan kohtaaminen saattaa heittää meidät mustavalkoisuuden mielentilaan. Silloin näemme asiat ja ihmiset joko hyvinä ja miellyttävinä tai pahoina ja vältettävinä. Hyvässä ihmisessä näemme vain hyviä puolia, pahassa vain pahoja. Turvallisinta on olla samanlaisten ja samalla tavalla ajattelevien seurassa, koska silloin voi kokea myös itsensä hyväksi. Ulkoisesti tai elämäntavoiltaan erilaisiin ihmisiin tutustuminen voi tuntua vaikealta tai vastenmieliseltä, ehkä jopa pelottavalta. On helpompaa pitäytyä omissa totutuissa ajatuksissa ja asenteissa kuin tutustua erilaisuuteen. Jos tunnistaa tällaista, voisi olla hyvä pohtia, mitä tarvitsee päästäkseen mustavalkoisuuden sijaan huolenpidon mielentilaan, joka mahdollistaa rakkaudellisen suhtautumisen läheisiin.

Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan puolison ja lasten välillä.

Samantapaisen ajattelun mukaan ihmisellä voi olla kriisitilanteessa joko kasvun asenne tai muuttumattomuuden asenne. Kuulostaa siltä, että vaikka uusi tilanne on ollut sinulle järisyttävä, olet kyennyt työstämään sitä ja pääsemään siitä yli. Rakkaus tyttäreesi ja uuteen lapseen on ollut suurempi tunne. Olet suostunut eteen tulleeseen kasvun haasteeseen.

Kasvu ja muutos tapahtuu meissä ihmisissä hyvin eri tahtiin ja eri tavoin. Mitä arvelet, mahtaako miehessäsi olla käynnissä hidas kasvun prosessi, joka voi mahdollistaa ajatusten, asenteiden ja toiminnan tason muutosta jossain vaiheessa? Onkohan hänellä halua siihen, että tilanne voisi joskus muuttua ja yhteydenpito mahdollistua? Odottaako hän muutoksen tulevan ulkopuolelta vai olisiko valmis muuttumaan itse? Mitä luulet, onko miehelläsi kenties muuttumattomuuden asenne, joka estää omaa kasvua, vai pyrkimystä kasvun asenteeseen? Ehdottomuus voi antaa turvaa hämmennyksen vallassa olevalle mielelle. Joskus uuden asian eteen tahtomattaan joutunut ihminen tarvitsee ensin muuttumattomuuden asennetta joksikin aikaa pystyäkseen kriisivaiheen jälkeen miettimään asiaa ja suhtautumistaan uudelleen.

On todella surullista, kun itselle tärkeiden ihmisten välille syntyy kylmyyttä ja välimatkaa. Tyttäresi elämän iloiset tapahtumat ovatkin tuoneet sinulle ja miehellesi yllättäviä ja vaikeita tunteita. Miehesi on tehnyt päätöksiä, jotka vaikuttavat sinuun ja vaikeuttavat suhteisiin tyttäreesi ja hänen perheeseensä. Ei ihme, että se herättää surua. Surun tehtävä on joskus auttaa meitä päästämään irti sellaisista ihanteista, jotka eivät tässä elämäntilanteessa voi toteutua.

Ristiriidat läheisten välillä herättävät usein myös ahdistusta. Onko minun valittava, kenen puolelle asetun? Kenet valitsen? Mitä valinnoistani seuraa? Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan puolison ja lapsen (ja lastenlasten) välillä. Mietin, oletkohan tuntenut kiukkua tyttäresi perheen tai itsesi puolesta. Olet joutunut hankalaan asemaan rakkaittesi välillä. Oletko voinut ilmaista harmistumistasi ja pettymystäsi vai oletko niellyt kiukkusi? Mitenhän tämä vaikuttaa parisuhteeseenne?

Yllättävät muutokset rakkaittemme elämässä voivat herättää meissä huolta, hämmennystä, pelkoa, epäluuloa ja monia vaikeita tunteita. Näitä tunteita olisi tärkeää kyetä käsittelemään omassa mielessä ja luotettavien läheisten kanssa. Minkä verran olette miehesi kanssa pystyneet näistä puhumaan?

Ristiriitatilanteet nostavat usein esiin kysymyksen omista arvoistamme . Mitkä ovat sinun tärkeimmät arvosi? Minkä arvojen mukaisesti tässä tilanteessa toimit tai haluaisit toimia? Mikäli joudumme toistuvasti toimimaan vastoin omia arvojamme, se nakertaa hyvinvointia ja halua sitoutua. Jos miehesi toiminta aiheuttaa sinulle arvoristiriitaa, miten pärjäät tämän asian kanssa? Pystytkö kuitenkin itse toimimaan arvojesi mukaisesti sydämesi ääntä kuunnellen?

Koetko olevasi vapaa tekemään omat valintasi ja tapaamaan tytärtäsi ja lastenlapsiasi, vaikka miehesi ei sitä halua tehdä?

Koetko olevasi vapaa tekemään omat valintasi ja tapaamaan tytärtäsi ja lastenlapsiasi, vaikka miehesi ei sitä halua tehdä? Rakkaus omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on monilla isovanhemmilla vahvaa ja ehdotonta, luovuttamatonta. Rakkaus puolisoon on erilaista, silti se voi olla yhtä vahvaa. Näiden kahden erilaisen rakkauden en soisi koskaan joutuvan kilpailuasetelmaan. Kumpikaan ei ole toiselta pois. Päinvastoin ne voivat saada voimaa ja lisää iloa toisistaan, niin kuin kerroit teillä aiemmin olleen.

Kerrot, että sinun lastenlapsesi ovat olleet miehellesikin tärkeitä ja hän on tullut myös lastesi kanssa hyvin toimeen. Onko hänellä lapsia ja lapsenlapsia? Miten yhteydenpitonne sinne suuntaan sujuu?

Olipa tässä hankalassa tilanteessa kyse mistä tahansa, on tärkeää, että pystytte puhumaan asiasta. Kyseessä on suhde sinun elämäsi tärkeimpiin ihmisiin. Parisuhteessa toisen ajatusten ja tunteiden ymmärtäminen on tärkeää, vaikka emme olisikaan samaa mieltä tai hyväksyisi toisen toimintaa. Puhumattomuus synnyttää helposti oletuksia ja väärinkäsityksiä, jotka hiljaisuuden jatkuessa voivat paisua satuttavan suuriksi.

Parisuhteenne kannalta tärkeää on siis päästä avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan tilanteesta, jotta voisitte kumpikin ymmärtää toistenne näkökulmia. Ei väitellen ja riidellen, vaan niin että molemmat saatte rauhassa kertoa omat näkemyksenne. Toisen tehtävä on kuunnella vastaan väittämättä, pyrkien ymmärtämään tilannetta toisen kannalta. Jos ette ymmärrä jotain, kysykää lisää. Osoittakaa, että toinen ja hänen ajatuksensa ovat teille tärkeitä.

Tässä keskustelun avuksi muutamia kysymyksiä:

  1. Mitä tämä tilanne on herättänyt minussa? Mitä ajattelen siitä? Miltä tämä tuntuu?
  2. Mitä minun on tässä vaikeaa hyväksyä?
  3. Mistä olen kuitenkin kiitollinen?
  4. Mitkä asiat suhteessanne ovat hyvin?
  5. Mitä toivon itseltäni tässä tilanteessa?
  6. Mitä toivon sinulta?
  7. Miten meidän kannattaisi nyt yhdessä olla?

Jos puhuminen tuntuu vaikealta, näihin kysymyksiin voi vastata myös kirjoittamalla. Joskus se sujuu helpommin ja silloin ehtii myös miettiä vastauksiaan paremmin. Pattitilanteesta eteenpäin pääsemiseen voitte saada apua myös parisuhdeterapeutilta, esimerkiksi oman alueenne Perheasiain neuvottelukeskuksesta.

Valinnoistamme huolimatta meillä tulisi olla oikeus säilyttää läheiset ihmissuhteet ja saada niissä rakkautta, hyväksyntää ja tukea.

En voi olla ajattelematta tytärtäsi. Jokaisella meillä on oikeus omiin valintoihimme, virheisiimme ja onnistumisiimme. Valinnoistamme huolimatta meillä tulisi olla oikeus säilyttää läheiset ihmissuhteet ja saada niissä rakkautta, hyväksyntää ja tukea. Mitenhän tyttäresi mahtaa pärjätä uudessa elämäntilanteessaan? Ymmärsinköhän oikein, kun ajattelen, että uusi suhde ja vauva on tullut hänen elämäänsä aika nopeasti. Uusperhe sinänsäkin sisältää monenlaisia haasteita. Erilaiset kulttuuritaustat eivät tee sopeutumista helpommaksi. Mitähän nuoret tuumaavat elämäänsä tulleesta äidin uudesta puolisosta, äidin raskaaksi tulemisesta ja nyt uudesta sisarpuolesta? Heidänkin elämänsä on muuttunut paljon.

Niin tyttäresi kuin hänen lapsensa ja koko uusperhe tarvitsevat varmasti paljon tukea ja apua. Toivottavasti voit omalta osaltasi olla tukemassa, mikäli se tuntuu sinusta oikealta. Toivon myös, että sisarukset pitävät yhteyttä toisiinsa ja ovat toistensa tukena. Toivon sydämestäni, että uudella tulokkaalla on ympärillään ihmisiä, jotka iloitsevat hänestä.

Rakkauden puolesta,

Paula

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna reilut 17 000 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 41 254 kertaa ja puhelimitse 10 546 kertaa.

Kaipaatko sinä neuvoja parisuhteeseesi? Voit lähettää kysymyksesi Rakkausklinikalle anonyymisti tästä. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia joka perjantai.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

6 kommenttia