”Meillä ei ole mitään yhteistä, emme kunnioita toisiamme ja haluan erota, mutta en uskalla”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Meillä ei ole mitään yhteistä, emme kunnioita toisiamme ja haluan erota, mutta en uskalla”
Kun suhde tuntuu olevan karilla, ajatus erosta nousee luonnollisena vaihtoehtona mieleen. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, mutta perheneuvoja Paula Ruotsalainen sanoo, että suhdetta olisi hyvä kuitenkin puntaroida ääneen yhdessä.
Julkaistu: 23.4.2021
Nainen kertoo Rakkausklinikalla surullisen tarinan suhteesta, jossa kumpikaan puolisoista ei arvosta toista eikä parilla ole mitään yhteistä. Nainen haluaa erota, mutta ei uskalla. Yksin jääminen pelottaa monella tavoin: lasten tulevaisuus huolettaa ja oma selviäminen taloudellisesti olisi epävarmaa.
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen sanoo, että ero on oikea ratkaisu silloin, jos molemmat tai edes toinen voi suhteessa pysyvästi huonosti eikä liittoa saada korjattua parempaan suuntaan aidoista yrityksistä huolimatta.
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen sanoo, että kun tyytymättömyys parisuhteeseen ja sen perustaan nostaa päätään, silloin rakkaustarina muuttuu pikkuhiljaa erotarinaksi.
Hän kuitenkin sanoo, että suhteen tilan nostaminen yhteiseen arviointiin on rohkea teko ja parasta, mitä voi tässä tilanteessa tehdä.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Mistä sen tietää milloin kannattaa erota?

Olemme olleet 14 vuotta yhdessä ja kolme lasta, mutta emme ole koskaan menneet edes kihloihin. Nyt kaikki toisissamme ärsyttää, emme kunnioita toisiamme ja olemme kaikesta eri mieltä.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään yhteistä, vaan molemmilla on omat harrastukset ja oma elämä. Emme kuitenkaan riitele kovin rankasti, ja kasvatusasioissa olemme aika samoilla linjoilla. Välitän puolisosta jollain tasolla ja arvostan häntä lasten isänä.
En uskalla kuitenkaan erota, koska pelkään hänen sukulaistensa reaktiota sekä myös sitä, etten pärjäisi taloudellisesti eron jälkeen. Meillä on ollut muutamia suurempia kriisejä, muun muassa hometalo ja lasten sairastuminen sen vuoksi. Kriiseissä olemme erkaantuneet lisää toisistamme, enkä ole pystynyt luottamaan häneen.
Hän ajattelee kaikessa rahaa, minä taas lasten terveyttä ja heidän parastaan. Kun kaikki menee hyvin, pärjäämme ihan ok yhdessä, mutta kun tulee vastoinkäymisiä, vannon aina, että eroan kunhan selvitään siitä tilanteesta yli. Kuitenkaan koskaan en uskalla oikeasti erota.
Emme ole nukkuneet kymmeneen vuoteen yhdessä, inhoan ajatustakin siitä. Tiedän, että meidän pitäisi tehdä töitä suhteemme eteen. Mutta kumpikin meistä on välinpitämätön asian suhteen. Meillä on niin sanottu kulissiliitto.
Pelottaa sekin, kun meillä on yhteinen talolaina. Miten selviäisimme talon myynnistä ja joutuvatko lapset jättämään turvallisen kodin. Olen halunnut jo vuosia myydä tämän talon, mutta mies ei suostu siihen. Vihaan koko taloa.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen vastaa:

Kiitos, kun jaoit elämääsi meille. Tulin surulliseksi ajatellessani parisuhdettanne ja sitä, miten onneton siinä olet.
Mietin suhteenne alkua ja yhteisen elämän aloittamista. Mihin miehessäsi ihastuit? Mitä hyvää näit hänessä silloin? Tunnistatko niitä samoja asioita hänessä edelleen? Pystytkö vielä löytämään itsessäsi sen nuoren naisen, johon hän ihastui? Millaisista asioista silloin yhdessä haaveilitte?
”Ihastuksen kipinöiden syttyessä syntyy parin rakkaustarina.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen
Ihastuksen kipinöiden syttyessä syntyy parin rakkaustarina. Se, jota kerrotaan lapsille ja uusille tuttaville heidän kysyessään, mistä toisenne löysitte. Se kulkee mukana molempien mielessä ja voi auttaa yli vaikeiden aikojen ja huonojen hetkien. Millainen teidän rakkaustarinanne oli?
Kirjoitit, että ette koskaan menneet kihloihin. Mistähän se kertoo? Joskus julkinen sitoutuminen toiseen menemällä naimisiin tai edes kihloihin on jostain syystä vaikeaa. Kyse voi olla omasta vaikeudesta sitoutua ylipäätään mihinkään. Joskus se kertoo siitä, että suhteessa on jotain sellaista, joka estää tekemästä selvää valintaa ”tämän ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni”.
Jos toinen haluaisi mennä naimisiin, mutta toinen vastustaa edes kihlojen ostoa, jää siitä helposti suhteeseen särö. Toinen kokee pettymystä ja torjutuksi tulemista, toinen ahdistuu painostuksen alla. Aika usein käy niin, että yhteinen elämä menee siitä huolimatta eteenpäin omalla painollaan, syntyy lapsia ja otetaan yhteinen asuntolaina. Nämä asiat sitovat puolisot vahvasti yhteen. Tyytymättömyys parisuhteeseen ja sen perustaan saattaa kuitenkin nostaa jossain vaiheessa päätään.
Silloin rakkaustarina muuttuu pikkuhiljaa erotarinaksi. Kuulostaa siltä, että ainakin sinun mielessäsi näin on tainnut käydä. Erotarina kertoo suhteen epäkohdista, toisen virheistä ja vajavaisuuksista. Se kertoo, miksi ero on ainoa järkevä ja mahdollinen ratkaisu. Erotarina auttaa pääsemään pois suhteesta ja siitä eteenpäin.
”Rakkaustarina kantaa kauniita muistoja ja aurinkoisia päiviä, erotarina näkee vain loskakelit ja myrskysäät.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen
Jos rakkaustarina kantaa mukanaan hyviä ja kauniita muistoja, vain aurinkoisia päiviä, niin erotarina näkee vain loskakelit ja myrskysäät. Mitä luulet, voisitko vielä saada kiinni teidän rakkaustarinastanne? Onko mielessäsi vielä tilaa sille kahdenkeskiselle hyvälle, jota on joskus ollut ja vielä ehkä on?
Kerroit, että puolisossasi kaikki ärsyttää. Näin varmasti huonoina päivinä, mutta olisiko jotain, joka ilahduttaa joskus? Onko joitain asioita, joissa olette samanmielisiä? Samat linjat kasvatusasioissa säästävät teitä monilta riidoilta ja kerroitkin, että ette riitele ainakaan kovin rankasti.
Olette ulkoisesti saavuttaneet paljon: perheen, oman talon, mieluisia harrastuksia, arjen toimivuuden. Olette yhdessä saaneet aikaan myös sisäisesti merkittäviä asioita: kodin turvallisen ilmapiirin, hyvän yhteistyövanhemmuuden ja keskinäisen arvostuksen vanhempina. Olette kohdanneet monia vastoinkäymisiä ja jatkaneet niidenkin jälkeen yhdessä eteenpäin pettymyksistä huolimatta. Välität edelleen miehestäsi. Näiden asioiden takia olet varmaankin edelleen tässä parisuhteessa.
Kerrot kuitenkin suuresta tyytymättömyydestä ja samalla siitä, että et uskalla erota. Onko niin, että sinun on vaikea löytää reittiä ulos tästä tilanteesta? Jos toista vaihtoehtoa ei tunnu olevan, silloin ei myöskään kykene tekemään valintaa sen suhteen, haluaako lähteä vai jäädä. Ilman ulospääsyreittiä on ikään kuin pakotettu jäämään ja sellaisessa asetelmassa on vaikeaa voida hyvin.
Pelkäät sukulaisten reaktioita, lasten selviytymistä, talon myyntiä ja sitä, miten pärjäisit taloudellisesti, mikäli päättäisit erota. Pelko voi olla huono syy valinnan perustaksi, mutta joskus sen takaa löytyy jotain tärkeää. Kerrot, että parisuhteen hoitaminen tai läheisyyden lisääminen eivät houkuta. Joskus läheisyys oman puolison kanssa se vasta pelottavalta tuntuukin. On turvallisempaa pitää toiseen etäisyyttä. Silloin ei ole niin haavoittuvainen ja paljas toisen edessä.
”Kulissiliitto voi tuntua turvalliselta, ainakin turvallisemmalta kuin tuntematon ero.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen
Kulissiliitto tuntuu monesta sellaisessa elävästä ikään kuin turvalliselta. Ainakin se on turvallisempi kuin toinen vaihtoehto, joka on tuntemattomuudessaan pelottava. Kulissiliitossa asuu hatarien seinien sisällä kaksi yksinäistä ihmistä vahvan puolustusmuurin erottamana. Joskus toistensa läheisyyttä ja turvaa kaivaten, mutta kykenemättöminä ja pelokkaina sitä ilmaisemaan.
Mietin, että kun ajatuskin samassa sängyssä nukkumisesta inhottaa, niin mikä silloin inhottaa. Puoliso, oma keho, toisen läheisyys, kosketusläheisyydelle suostuminen, seksin mahdollisuus, asettuminen puolison paikalle vanhemmuuden roolin sijasta? Tuntuisiko se kenties asemasodasta luovuttamiselta, puolustusasemien purkamiselta? Suostumiselta johonkin sellaiseen, josta haluaa pois? Kehon viestien kuunteleminen voi antaa meille sellaista tietoa, jota järki ei helposti tavoita.
Kirjoitit paitsi peloista eroamiseen liittyen, myös kiukusta ja välinpitämättömyydestä miestäsi kohtaan. Minä mietin surua, josta jo alussa mainitsin. Suru on tärkeä tunne pitkässä liitossa, johon väistämättä liittyy pettymyksiä ja särkyneitä unelmia. Suremalla voi päästää irti menneestä ja tehdä tilaa uudelle, jatkuu elämä sitten yhdessä tai erikseen. On olemassa sanonta: suru on luopumista, masennus takertumista. Mitä se herättää sinussa? Kumpaa tunnistat enemmän?
”Suru on luopumista, masennus takertumista.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen
Kerroit, että lasten terveys ja paras on sinulle tärkeintä. Se kertoo siitä, että olet hyvä äiti. Sanotaan, että vanhempien parisuhde on lasten koti. Olet varmasti miettinyt sitä, millainen koti teidän parisuhteenne on lapsillenne ja millaisen parisuhdemallin he teitä katsellessaan saavat. Näiden kolmen pienen ihmisen takia toivon, että te aikuiset voisitte elää hyvinvoivina ja onnellisina.
Sanoit, että olette molemmat suhtautuneet välipitämättömästi parisuhteeseenne. Se tarkoittaa varmaankin sitä, että olette olleet passiivisia tekemään hyviä asioita, muuttamaan vallitsevaa tilaa. Olette yhdessä sanattomasta sopimuksesta päätyneet tyytymään siihen, miten asiat ovat. Nyt olisi korkea aika muuttaa tätä.
Ensimmäinen hyvä askel aktiivisempaan suuntaan on ottaa parisuhteen tila puheeksi miehesi kanssa. Voi olla, että hänkin kokee tyytymättömyyttä. Kenties hän kaikesta huolimatta kaipaisi sinua lähelleen tai jotain muuta, jonka vain hän itse voi kertoa. Pohtiiko miehesikin eroa vai elääkö hänessä vielä toivo paremmasta yhteiselosta? Suhteen tilan nostaminen yhteiseen arviointiin on rohkea teko ja parasta, mitä voit tässä tilanteessa tehdä. Sen jälkeen muutos on mahdollista. Se voi johtaa kohti yhteyden rakentumista, tarvittaessa parisuhdeterapian avulla. Tai se voi johtaa siihen, että yhdessä päädytään eroratkaisuun, jolloin käytännön asiat lapsiin ja taloon liittyen voidaan hoitaa yhdessä. Tai johonkin muuhun, mutta ainakin puhumattomuuden ja välinpitämättömyyden passiivinen paino on purettu ja tulee tilaa hengittää.
Harva suhde on niin huono, ettei sille kannattaisi antaa mahdollisuutta ja yrittää korjata tilanne. Yrittäminen tarkoittaa molempien aktiivista panostamista suhteeseen ja asioiden muuttamiseen toivottuun suuntaan. Siinä projektissa molemmilla on yhtä suuri osa ja kumpikin on itse vastuussa omasta panoksestaan. Muutos vaatii tahtoa ja sitkeyttä. Se edellyttää toimimista totutuista tavoista poikkeavalla tavalla, pienin askelin. Se voi alkaa katsomalla toista silmiin, puhumalla ystävällisesti, kysymällä miten päivä meni.
Jos todetaan, että molemmilta teiltä ei löydy riittävästi tahtoa ja sinnikkyyttä toimia paremman suhteen puolesta, sekin on tulos. Se kertoo, että parisuhteen ja perheen eteen ei enää jakseta nähdä vaivaa. Tai että ollaan jo vieraannuttu liian kauas. Jos lopulta päädytään eroon, uuden elämän rakentaminen ja eteenpäin meneminen on helpompaa, jos on kokemus siitä, että on oikeasti yritetty korjata tilannetta.
Suosittelen lämpimästi teille parisuhdeterapiaa, mikäli keskustelu kotona tuntuu vaikealta tai siinä ei päästä eteenpäin. Kirkon perheasiain neuvottelukeskukset ympäri Suomea tarjoavat asiantuntevaa terapiapalvelua maksutta. Usein eron uhka nostaa motivaatiotasoa niilläkin, jotka lähtökohtaisesti eivät perusta ammattiavusta. Mikäli miehesi ei halua tulla mukaan, voit hakea apua myös itsellesi.
”Moni eropäätöksen tehnyt sanoo, että jossain vaiheessa tulee piste, jolloin tajuaa, että paluuta entiseen ei enää ole. Silloin jäämisen kipu on tullut lähtemisen kipua suuremmaksi.”
Perheneuvoja Paula Ruotsalainen
Kysyit, mistä tietää milloin kannattaa erota. Siihen on ulkopuolisen vaikea antaa vastausta. Yksi ajatus voisi olla, että ero on oikea ratkaisu silloin, jos molemmat tai edes toinen voi suhteessa pysyvästi huonosti eikä liittoa saada korjattua parempaan suuntaan aidoista yrityksistä huolimatta. Tai jos perheen kasassa pitäminen ei ole enää lasten edun mukaista. Mutta mistä sen tietää? Moni eropäätöksen tehnyt kertoo, että jossain vaiheessa on tullut se piste, jolloin tajuaa, että nyt ei ole enää paluuta entiseen. Silloin jäämisen kipu on tullut lähtemisen kipua suuremmaksi.
Lopuksi haluaisin rohkaista sinua ottamaan entistä aktiivisemman asenteen omaan elämääsi. Teet joka päivä valintoja omaan elämääsi liittyen: mitä syöt, miten käytät aikasi, miten olet vuorovaikutuksessa ja niin edelleen. Ole tietoinen niistä. Myös tyytymättömyyteen jääminen on valinta. Yksi valinnoistasi oli kirjoittaa meille. Se oli hyvä, aktiivinen teko, jolla haet muutosta tai ainakin pohdinta-apua siihen liittyen. Toivottavasti saat tästä vastauksesta jotain sellaista, jolla pääset eteenpäin.
Mieti näitä: Miten toimimalla parannat elämäsi laatua ja lisäät hyvinvointiasi? Miten toimimalla vajoat syvemmälle tyytymättömyyden suohon? Millaista elämää haluaisit elää? Jos parisuhteenne olisi niin hyvä, että haluaisit jäädä siihen, millainen se olisi? Jos uskallat erota, millaista elämäsi silloin on? Miten toimimalla elät omien arvojesi mukaisesti jo tänään?
Olet selvinnyt elämässäsi yli monista kriiseistä. Uskon, että olet entistä vahvempi niiden jälkeen. Tästäkin kriisistä sinä selviät. Muutoksen avaimet ovat jo kädessäsi. Mitä päätätkin valita, sinä selviät siitä kyllä.
Lämmöllä sinua ajatellen, Paula
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
Kommentoi »