Maksimikestävyys – huohotusta ja happoja kurjuuskynnyksen ylityttyä
Mistä maksimikestävyydessä on kyse?
Kun liikunnan teho nousee niin korkeaksi, että syke on yli 85 % maksimista (Huom! suuntaa antava arvio), ei elimistö enää kykene hyödyntämään happea energian muodostamiseen; rasva ei pala, liikunta tuntuu epämiellyttävältä ja suoritus loppuu lyhyeen. Tällaista maksimikestävyysharjoittelua kaipaavat ennen kaikkea urheilijat, maitohapon sietokykynsä parantamiseen.
Kuntoilijan kestävyysharjoittelun tulisi painottua leppoisaan peruskestävyysharjoitteluun, maustettuna vauhdikkaammalla vauhtikestävyysharjoittelulla.
Liikunnan ei pitäisi koskaan tuntua kurjalta. Jos ylität innon puuskissasi kurjuuskynnyksen (anaerobisen kynnyksen), löysää vauhtia ja palaa siedettävällä tai mieluummin mukavalle liikunnan tehoalueelle. Ei teholiikunnassa mitään vikaa ole, mutta terveysvaikutusten ja –riskien raja hämärtyy, mitä kovemmilla kierroksilla liikutaan.
