Terve.fi

Leukanivelvaivojen hoito


Leukanivelvaivojen hoito riippuu niiden aiheuttajasta. Leukanivelvaivojen hoito voi koostua lääkityksestä, kortisonipistoksista tai venyttelystä.

Potilas hyötyy, kun hänelle kertoo oireiden todennäköisen aiheuttajan ja miten tilanne mahdollisesti kehittyy. Laajojen ja symmetristen liikeratojen säilyttäminen leuan toiminnassa on tärkeää. Tarvittaessa tehdään ruokavaliomuutoksia ja potilas saa myös ohjeet kotona tehtävistä harjoituksista.

Vammaperäisessä niveltulehduksessa lepo on tärkeää. Potilas syö vain nestemäisiä tai soseutettuja ruokia ja kipuun saa suurella annoksella tulehduskipulääkettä, tarvittaessa vahvempiakin kipulääkkeitä. Väkisin ei hampaita pidä yrittää saada yhteen. Mikäli vaiva ei kahdessa viikossa ole rauhoittumaan päin, voidaan kokeilla myös kortisonipistosta niveleen. Korkea hammaspaikka tulisi korjata ja tarvittaessa narskuttelevalle potilaalle valmistaa purentakisko.

Lihasperäisiin leukanivelvaivoihin sopivat samat alkuvaiheen hoidot ja mikäli tilanne ei lähde korjaantumaan, tulisi aloittaa puremalihasten venyttely. Tarvittaessa venyttelyn mahdollistamiseksi lihaksia voidaan puuduttaa ja pitkäaikaisessa vaivassa voidaan käyttää myös diatsepaamia rentouttamaan lihaksia. Botuliiniruiske voi olla tehokas, mikäli todetaan lihashypertrofiaa.

Välilevyn sijoiltaanmenossa voidaan ensivaiheessa yrittää saada välilevy takaisin paikalleen liikuttamalla leukaniveltä alaleukaa samalla oikeaan suuntaan painaen. Niveltä voidaan myös huuhdella keittosuolalla ja antaa kortisonipistos. Vaivan kestettyä pidempään potilaalle ohjataan liikeharjoituksia. Hoidossa voidaan käyttää myös repositio- ja stabilointikiskoja ja tarvittaessa myös purennan hiontaa.

Sijoiltaan mennyt leukanivel asetetaan paikalleen erilaisin potilaan tai lääkärin suorittamin keinoin, tarvittaessa puuduttaen tai rauhoittaen esim. 5–10 mg diatsepaamia. Kiskoja voidaan käyttää sen jälkeen tilanteen stabilointiin ja purentaa voidaan hioa, fysioterapiaa unohtamatta. Välilevyn tai leukanivelen sijoiltaanmenossa tarvitaan vain harvoin kirurgisia apuja.

Nivelrikot hoidetaan tulehduskipulääkkein ja fysioterapialla, myös kiskohoitoa voidaan käyttää ohjaamaan purentaa ja taudin edettyä pitkälle voidaan purentaa hioa. Vaihtoehtoina ovat myös nivelensisäiset kortisonipistokset sekä tähystyksessä tehty huuhtelu ja kiinnikkeiden irrottaminen.

Murtumien hoidossa tärkeintä on purennan säilyttäminen hyvänä. Ensisijainen hoito on konservatiivinen. Murtumakappaleiden ollessa selvästi poikkeavissa asennoissa joudutaan turvautumaan leikkaushoitoon, jossa kappaleet kiinnitetään esim. ruuvilevyin tai teräslangalla.

Lähteet:

Purentaelimistön toimintahäiriöt, Käypä hoito, Kustannus Oy Duodecim, 2016.

Purentavaivat, Suomen Hammaslääkäriliitto.

Julkaistu: 3.10.2018