Virtsaaminen on monimutkainen tapahtuma, joka perustuu rakkoa venyttävän virtsamäärän laukaisemaan, tahdosta riippumattomaan refleksiin ja sen tahdonalaiseen säätelyyn. Virtsaa voi pidättää supistamalla virtsaputkessa olevaa sulkijalihasta tahdonalaisesti tai sulkemalla virtsaamistarve mielestään. Aikuinen voi myös aloittaa virtsaamisrefleksin hallitusti, vaikkei rakko olisikaan täynnä, mutta sulkijalihas avautuu vain refleksin osana. Virtsan määrää taas säädellään pääasiassa aivolisäkkeen vuorokausirytmin mukaisesti erittämällä vasopressiinihormonilla, jonka vaikutuksesta virtsaa erittyy yöllä vähemmän kuin päivällä.
Kuivaksi opitaan kuten pyörällä ajo. Imeväisillä virtsaaminen on täysin tiedostamaton ja automaattinen tapahtuma. Yleensä neljän vuoden ikään mennessä lapsi oppii estämään virtsaamista tahdonalaisesti ja esikouluikään mennessä hallitsemaan virtsaamistapahtumaa niin, että kykenee siirtämään virtsaamistarvetta ja aloittamaan sen halutessaan sosiaalisesti sopivassa paikassa, kun siihen tulee tilaisuus.
Yökastelu johtuu kypsymättömyydestä
Yökastelulla tarkoitetaan yli 5-vuotiaan lapsen unen aikana, yleensä yöllä, tiedostamatta tapahtuvaa virtsaamista. Se ei ole sairaus, vaan lähinnä hygieenisiä ja sosiaalisia ongelmia aiheuttava harmi. Jos kastelua on myös päivällä, puhutaan sekakastelusta. Yökastelun syynä on kypsymättömyys. Yökastelijoilla virtsaa erittyy liian pienen vasopressiinierityksen takia yöllä normaalia enemmän, he ovat sikeäunisempia ja heidän rakkonsa voi olla tavallista herkemmin supisteleva, mistä syistä heidän rakkonsa toisaalta täyttyy yöllä herkemmin ja toisaalta he tiedostavat täyttymisen keskimääräistä huonommin.
Taipumus yökasteluun on selvästi perinnöllinen. Yökastelu on myös suhteellisen yleistä; 4-vuotiaista 25 prosenttia kastelee öisin ja 7-vuotiaistakin 10 prosenttia ajoittain. Jos lapsi ei ole koskaan oppinutkaan kuivaksi ja kastelee vain yöllä, puhutaan primaarista yökastelusta, joka on puhtaasti kypsymisasia eikä vaadi mitään tutkimuksia. Jos kastelu alkaa uudestaan lapsen jo opittua kuivaksi, syynä voi olla psyykkinen stressi (johtuen vanhempien erosta tms.) tai jokin akuutti sairaus (esim. virtsatieinfektio), ja nämä tilanteet tulee selvittää. Tutkimuksia on myös syytä harkita, jos kouluikää lähestyvällä lapsella on sekakastelua.
Yökastelu voidaan hoitaa
Yökastelun hoidon tavoitteena on nopeuttaa lapsen kypsymistä niin, että hän oppii hallitsemaan virtsaamistaan. Hoitoja kannattaa harkita säännöllisesti kasteleville, yli 5-vuotiaille lapsille, jotka ovat motivoituneita pääsemään harmistaan eroon. Tehokkaita menetelmiä on kaksi: vasopressiinin lailla vaikuttava lääke, desmopressiini, ja kasteluhälytin. Edellinen toimii vähentämällä yöllä erittyvää virtsamäärää, jolloin rakkoa on helpompi hallita ja toisaalta täyttyminen tapahtuu lähempänä aamua, jolloin uni on pinnallisempaa ja herääminen helpompaa. Sen on myös todettu nopeuttavan vasopressiinierityksen vuorokausirytmin kypsymistä. Lääkkeen avulla voidaan myös selvitä kuivin lakanoin leireistä, kyläilyistä jne. Kasteluhälytin taas perustuu ehdolliseen oppimiseen ja opettaa lapsen aluksi keskeyttämään unessa tapahtuvan virtsaamisen ja pikkuhiljaa kokonaan kuivaksi. Molemmilla hoidoilla noin 80 prosenttia lapsista pääsee kastelusta eroon. Ilman hoitojakin 10-20 prosenttia kastelijoista oppii vuosittain kuivaksi. Lapsen herättely virtsaamaan yöllä ja iltajuomisen säännöstely voivat vähentää kastelua, mutta ne eivät nopeuta kuivaksi oppimista. Yli 6-vuotiaan, säännöllisesti kastelevan lapsen perhe voi saada Kelan hoitotukea.
