Terve.fi

Laskettelurinteiden haavereista on puolet alaraajavammoja

Laskettelurinteiden haavereista on puolet alaraajavammoja
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on lasketteluharrastus yleistynyt suomalaisten keskuudessa. Harrastajamäärien lisääntyminen on lisännyt laskettelurinteissä tapahtuneiden vammojen määrää. Samaan aikaan on harrastajamäärään suhteutettu vammautumisriski kuitenkin vähentynyt.
Julkaistu: 27.6.2006

Lumilautailijoiden ilmestyminen laskettelukeskuksiin on tuonut mukanaan aikaisemmasta poikkeavan vammakirjon ja lautailijoita kohtaavat vammat ovatkin lisäämässä osuuttaan kaikista lasketteluvammoista. Laskettelurinteissä tapahtuvista vammoista noin puolet kohtaa laskettelijan alaraajaa. Alaraajavammojen luonne on parin viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut.

Polvivammojen osuus on kasvussa

Noin kaksi vuosikymmentä sitten suurin osa alaraajoja kohtaavista lasketteluvammoista oli säären ja nilkan murtumia. Sittemmin laskettelukenkien ja -siteiden kehitys on vähentänyt murtumien osuutta vammoista selvästi ja tällä hetkellä alaraajaa kohtaavista vammoista vain noin viidesosa koostuu murtumista. Sen sijaan polvea kohtaavat vammat ovat selvästi lisääntyneet.

Polven vammat ovat yleisimmin nivelsidevammoja, jotka saattavat vaatia jopa leikkauksellista hoitoa. Absoluuttisia vammamääriä ei tarkasti tiedetä, mutta useiden tutkimuksien perusteella voidaan arvioida, että polvivammojen osuus kaikista laskettelurinteissä tapahtuvista alaraajavammoista on noin puolet.

Yleisimmin polvi vammautuu silloin, kun laskettelija kaatuu ja polven vääntyessä suksisiteet eivät avaudukaan kuten niiden pitäisi. Yleisin vamma tämäntyyppisessä kaatumisessa on polven eturistisiteen repeämä. Kyseinen vamma vaatii varsin usein leikkaushoidon, joka nykyään tehdään tähystystekniikkaa hyväksikäyttäen. Toipuminen edellä kuvatusta vammasta vie yleensä puolesta vuodesta vuoteen. Jotta hiihtopäivät jatkuisivat keskeytyksettä, on tärkeää, että laskettelijat huoltaisivat ja säätäisivät suksisiteensä tarpeeksi usein ja oikealla tavalla.

Aloitteleva lautailija vaaravyöhykkeessä

Viime vuosina yhä kasvavaa suosiota saavuttanut lumilautailu on lisännyt osuuttaan kaikista rinnetapaturmista. Lumilautalijoiden alaraajavammat poikkeavat jonkin verran perinteisessä laskettelussa tavattavista vammoista. Kaikista lumilautailussa tapahtuvista vammoista noin puolet kohtaa alaraajaa. Vasen jalka (etummainen) vammautuu selvästi useammin kuin oikea. Useimmat vammat ovat luonteeltaan lieviä kuten ruhjeita jne.

Vakavammista vammoista puhuttaessa jalkaterän ja nilkan murtumat ovat selvästi yleisimpiä vammatyyppejä. Tämä ilmeisesti johtuu niin sanottujen pehmeiden lautailukenkien antamasta vähäisestä suojasta sekä siitä, että lumilaudassa jalat ovat kiinteästi kiinni laudassa eikä toistaiseksi ole vielä kehitetty automaattisesti aukeavia lumilautasiteitä.

Lumilautailuharrastusta aloitettaessa on suositeltavaa hakeutua asiantuntevan opettajan ohjaukseen, sillä suurin osa vammoista tapahtuu aloitteleville lautailijoille ja vieläpä ensimmäisten lautailupäivien aikana.

Telemark-laskettelijoilla peukalovammoja

Nykyään kolmas rinnekeskuksissa näkyvä ryhmä on telemark-tyylillä etenevät hiihtäjät. Telemarkissa vammautuminen on lukumääräisesti vähäisempää kuin perinteisessä laskettelussa tai lautailussa. Tämä johtuu vähäisemmästä harrastajamäärästä.

Telemark on kehitetty alun perin vaellushiihtoa ajatellen. Nykyään nähdään kuitenkin hoidetuilla rinteilläkin kyseisen tyylin harrastajia. Tasapaino telemark-hiihdossa on huterampi ja varsinkin telemark-tyyliä opetetaessa kaatumisia sattuu varsin usein. Tämän vuoksi esimerkiksi peukalon tyvinivelen sijoiltaan meno on varsin yleinen vamma. Vamma syntyy siten, että kaatuessaan hiihtäjä ottaa vastaan maasta kädellään ja peukalo vääntyy nurin . Tässä niin sanotussa hiihtäjän peukalossa peukalon tyvinivelen nivelsiteet repeävät ja aiheuttavat niveleen epävakautta, joka varsin usein johtaa leikkaushoitoon.

Mikäli hiihdetään ns. syvässä lumessa ovat polvet varsin usein vamman kohteina myös telemarkissa. Tämä johtuu osaltaan siitä, että telemark-siteissä on harvoin itselaukaisumekanismeja ja polven alkaessa vääntyä voima kasvaa liian suureksi ja tuloksena voi olla jopa polven sijoiltaanmeno.

Käytä kypärää!

Tilastojen mukaan kaikista vakavimmat ja jopa kuolemaan johtavat vammat kohtaavat päätä. Keski-Euroopassa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että kaikista rinteessä päähän loukkaantuneista kuolee vammoihinsa noin 10 %. Suurin osa vammoista on onneksi lieviä aivotärähdyksiä tai vastaavia. Aivotärähdyskin voi lopettaa hiihtoloman ja aiheuttaa pääkipua nautinnon sijaan. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa käyttää rinteessä liikkuessaan kypärää.

Lasketteluharrastus on viime vuosina kehittynyt turvallisempaan suuntaan kokonaisuutena arvioiden. Kaikesta huolimatta vammat kuuluvat rinnelajien kuvaan. Lisääntyneet polvivammat ja toisaalta lumilautailun mukanaan tuomat, perinteisestä laskettelusta jo karsituksi saadut nilkan ja säären alueen murtumat ovat kuitenkin vaanimassa onnettomuuteen joutuvaa rinteillä kulkijaa. Aktiivisella harjoittelulla ja välineiden oikealla säätämisellä ja huollolla saadaan osa edellämainituista vammoista karsituksi.

Kommentoi »