Terve.fi

Lapsen painonhallinnassa ei puhuta kiloista


”Lapsenpyöreys” ei välttämättä ole pahasta ja ylipainoisen lapsen tarvitsee vain harvoin pudottaa painoaan - riittää että se ei nouse, jolloin pituuskasvu tasoittaa tilanteen.

Lapsen painonhallinnan täytyy olla jotain muuta kuin kilojen kyttäämistä. Näin korostaa lasten painonhallintaan perehtynyt psykologian tohtori Susanna Anglé Tampereen yliopistosta. Jos lapselle on kertynyt ylipainoa, on tilanne koko perheelle hyvä mahdollisuus tarkistaa omat ruokailu- ja liikuntatottumuksensa.

Anglé korostaa, että pieni ”lapsenpyöreys” ei välttämättä ole pahasta ja ylipainoisen lapsen tarvitsee vain harvoin pudottaa painoaan – riittää että se ei nouse, jolloin pituuskasvu tasoittaa tilanteen. ”Silmämääräinen arvio on paras”, hän muistuttaa.

Koko perheen asia

Lasten ja nuorten ylipaino alkaa olla arkipäivää useassa kodissa: Vuoden 2005 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan suomalaisista 12-18 vuotiaista tytöistä ylipainoisia tai lihavia oli keskimäärin 15 prosenttia ja pojista 23 prosenttia – luvut ovat noin kolmikertaisia verrattuna vuonna 1977 tehtyyn ensimmäiseen Nuorten terveystapatutkimukseen.

”Lapsen lihomisen taustalla on yksilöllisiä syitä. Kyse on kuitenkin aina energian epätasapainosta, lapsi saa enemmän energiaa kuin kuluttaa”, Anglé toteaa. Joillakin on geneettinen alttius lihoa helposti, mutta pääosaa näyttelevät arjen tottumukset. Makeita herkkuja suosiva, passiivinen elämäntapa siirtyy usein vanhemmilta lapsille – lapsi ei yleensä ole perheen ainoa ylipainoinen.

Lihavuudelle altistavia persoonallisuuspiirteitä ei sen sijaan ole pystytty osoittamaan. ”Toki jotkut lapset ovat luonnostaan vilkkaampia ja toiset rauhallisempia ja passiivisempia. Kuitenkaan kaikki ylipainoiset lapset eivät ole passiivisia”, Anglé toteaa.

Ylipainoista kiusataan

Lapsuusiällä kohtuullisesta ylipainosta seuraavat haitat ovat ennemminkin sosiaalisia kuin terveydellisiä. Kurja totuus kun on, että ylipainoinen lapsi joutuu muita helpommin kiusatuksi. Anglén mukaan painonpudotusta huomattavasti tärkeämpi lääke kiusaamiseen on itsetunnon vahvistaminen. Usein kiusaaminen loppuu, kun kiusaajat huomaavat, ettei sillä ole vaikutusta.

Anglé tähdentää, että lapsen itsetunnon pitäisi perustua muihin asioihin kuin ulkoiseen olemukseen. ”Lapsella on oikeus tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty, olipa hän minkä kokoinen tahansa”, hän toteaa. Omalla esimerkillä on valtava vaikutus – peilin edessä läskejään ja pöydän ääressä kaloreja murehtivat vanhemmat eivät anna lapselle hyvää esimerkkiä oman kehon hyväksymisestä.

Kannustus toimii toruja paremmin

Jos lapsella on todella syytä katkaista painon nousemisen kierre, on sekin viisainta tehdä oman esimerkin avulla. Koko perhe voi vaivihkaa muuttaa ruokatottumuksiaan terveellisempään suuntaan, syödä säännölliset ateriat ja lähteä porukalla liikkumaan. Lapsen kanssa voi yhdessä suunnitella systeemin, jossa tietystä määrästä liikuntaa saa ennalta sovitun pienen palkkion.

Liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen ja rajojen asettaminen kannustavat lasta liikkeelle – esimerkiksi trampoliini kotipihalla houkuttaa pomppimaan ja jos netin käyttö rajataan tuntiin päivässä, ohjautuu lapsi itsestään puuhailemaan jotain muuta.

Vanha kunnon ”karkkipäivä kerran viikossa” –sääntö voi toimia ruoka-asioissa, samoin makutottumusten muuttaminen. ”Nälkäisenä kaikki maistuu hyvältä, joten jos lapselle antaa ennen ruokaa rouskuteltavaksi vaikka juurespaloja, hän oppii pitämään niistä”, Anglé vinkkaa.

Myös neutraali suhtautuminen ruokaan ohjaa lasta järkeviin ruokatottumuksiin ja estää vääristymiä syömiskäyttäytymisessä. Anglé muistuttaa, ettei ruokaa saisi käyttää tunteiden ilmaisemisen tai purkamisen välineenä. ”Jos lapsella on murheita, ei häntä kannata lohduttaa ruoalla ja herkuilla vaikka niistä tulisikin hyvä mieli. Parempi on aidosti kuunnella lasta ja jutella hänen kanssaan”, hän kiteyttää.

Lue lisää:

Lapsen laihdutus

Mistä voi päätellä, että lasta kiusataan?

Taipumus lihoa periytyy

Ruokaympyrä

Perheliikunta yhdistää

Julkaistu: 27.2.2007